Tuskin lienee vaikea arvata, mikä on jouluinen lempikukkani, kun katselee etusivua... Amaryllishän se! Monena vuotena olen istuttanut sipulin multiin ja seuraillut kukkasen kasvun ihmettä. Siitä kiva kukka seurattavaksi, että kasvun todella huomaa! Ainut ongelma vain, etten aina ole saanut itse kasvattamaani kukkaa oikeaan aikaan kukkimaan, viimeksi taisi intoutua kukkaan joskus helmikuun valkenevilla pakkaspäivillä...
Viime vuonna olin laiska ja ostin aatonaattona valmiin Amarylliksen. Tuntui, että joulu aivan puhkeaa kukkaan amaryllikseni myötä. Ilo oli aivan huikea, kun tuttavani toivat aattona ilokseni vielä kaksi komeaa Amaryllistä sulostuttamaan jouluani. Siitäkin kiva kukka, etten reagoi sen tuoksuun. Elävistä hyasinteistä kun voin vain unelmoida astmaatikkona...
Kukkaani liittyy myös Maija Baricin jouluinen laulu, jota on kiva rallatella kukan kasvatuksen ohessa:
Mullalla sen peittelin ja odottelin:
Oi tylleröinen, lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva suureksi niin kuin minäkin! Kasva suureksi niin kuin minäkin!
Tarpeen tullen kastelin
ja odottelin: Oi tylleröinen,
lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
Kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
elinvoimaa ihailin.
kukkimaan hoputtelin
ja odottelin: Oi tylleröinen,
lylleröinen, pulleroinen, pylleröinen,
kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
Kasva kauniiksi niin kuin minäkin!
Ja se kasvoi, puhkesi kukkaan!
Ei kasvatustyöni mennytkään hukkaan.
Ihmeellinen Amaryllis! Lumoava Amaryllis!
