Minä katson tätä maata...

Sininen taivas, lumista valkeutta havisevat
suorarunkoiset metsät.
Me suomalaiset, pohjolan sisukas kansa,
nostamme katseemme ylös,
kiittäen itsenäisyydestä
ennen meitä eläneitä.

Itsenäisyyspäivä herätti pieneen runoiluun:)

Tänään kävin hautausmaalla käveleskelemässä sankarihaudoilla. Näky on aina hiljentävä ja koskettava. Oma isoisäni on haudattuna toisen paikkakunnan sankarihautaan. Hänen hautansa on  kauniin koivurinteen päällä. Taustalla siintää iso järvi. Samassa hautarivistössä on myös isoisäni kahden veljen hauta...Ajatuksissani sytytin kynttilän myös heille.



Tähän alle kirjoitin Jukka Kuoppamäen kauniin, suomenmielisen laulun sanat. Sopii hyvin itsenäisyyspäivään. Laulamme oppilaiden kanssa tämän  tänä vuonna myös joulujuhlassa...

"Minä katson tätä maata,
minä katson kansaa sen.
Minä katson kalliota,
koristeita rantojen.

Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan.


Minä katson kaarta taivaan,
valkopilvet hohtaa sen.
Minä katson kuinka pellot
sadon kantaa kultaisen.

Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan.

Unissani tiellä kuljen yhä siellä,
missä mä syntyä sain.

Minä katson, miten metsät
jatkuu taivaan rannan taa.
Kesän värit lumivaippaan,
 miten talvi piilottaa.


:,:Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan. :,:
-J. Kuoppamäki-"

Kollegani 1.-luokan oppilailta sain eilen kauniin plakaatin rintaani kättelyiden kera:) Kyllä tätä kelpaa kantaa!



Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille- minä jatkan Linnan juhlien  katselua telkusta!