Tänään satoi lunta! Ikkunasta katselin nuorimmaisen touhuilua puhtaassa, valkeassa lumessa posket punoittaen pikkupakkasesta. Tulin väkisinkin hyvälle mielelle. Minun oma, nuorin tonttuni. Ei myönnä edes joulupukkiin enää uskovansa, tuo 8-vuotias...
Kovasti meillä silti jo joulusta jutellaan. Välillä heitetään joutoiveita, mutta enemmän on puhuttu siitä, miten joulua vietetään. Isukki kun tekee vuorotöitä, niin tänä jouluna taitaa sattua yövuorot koko joulunpyhiksi. Ei sentään yhtä paha juttu, kuin viimevuotinen iltavuoro, jolloin meni tavallaan joulu ohi kuin varkain. Silloin lapsia kyllä harmittikin.
Meillä on ollut jo 14 vuoden ajan tapana kutsua miehen lähisukulaiset joulunviettoon aatttoiltana. Miehen suku on ruotsinkielistä, joten väkisinkin näkyy eroja joissain tavoissa, kun vertailen omiin lapsuuden jouluihin. Toki osansa tuo myös isohko porukka.
Välillä ollaan miehen kanssa jo lähes päätetty, että juhlitaan joulua vain oman perheen kesken, kun aika työlääksi käy koko suvun kestitseminen. Mutta viimeistään aatonaattona kuvio onkin toistanut itseään ja on kutsuttu suku koolle.Yleensä 13 ihmistä on joulua meillä juhlimassa. Odottavathan ainakin lapset ja isovanhemmat sitä. Ehkä tänäkin jouluna vielä, en tiedä.
Joulut varmaan muuttuvat jatkossa, kun lapset entisestään kasvavat. Tänä jouluna meille vielä ainakin pukki tekee tuloaan, mutta ehkä jatkossa käymme katsomassa joulupukkia miehen veljellä. Tai...En tiedä, olisiko meistä siihen...
Tänään olen naputellut vanhan joulusivuni joulujuttuja tänne. Tosiaan kova urakka, sillä sivuja ei pysty copypastaamaan ihan sellaisinaan. Pikku hiljaa kuitenkin, samalla saa jouluiset jutut palautua vähitellen mieleen...
