Opastontun kierroksella vanhassa kaupungissa

Viikonlopun iltana osallistuin Vanhankaupungin "Opastontun kierrokselle.". Kokkolan vanha kaupunginosa  on nimeltään Neristan ja siellä on yksi maamme yhtenäisimmistä ja laajimmista puutaloalueista, jonka ruutuasemakaava on peräisin 1600-luvulta!

Olen käynyt kesäaikana useammalla opastetulla kierroksella kyseisellä alueella (joo, olen jäänyt koukkuun, rakastan historiaa...), mutta talvi, jouluun valmistautuminen  ja valaistus tuovat oman tunnelmansa, jonka halusin ehdottomasti  päästä myös  kokemaan.

Kierros lähti liikkeelle kaupungin kirkon edustalta, jossa on näin joulun alla jouluseimi, joka valmistuu vähän kerrallaan kohti joulua. Nyt seimessä oli vasta kolme lammasta.



Kaupunkimme kirkko on uudehko ja moderni. Itse asiassa se on jo kolmas kirkko samalla paikalla. Ensimmäinen, puinen ristikirkko, rakennettiin jo 1654-1655  ja purettiin  1876. Toinen ristikirkko rakennettiin paikalle 1877, mutta se paloi onnettomasti loppiaisyönä 1958. Tämä uusin kirkko on nimeltään "Syvyydestä" Psalmin 130 mukaan.

Lähdimme oppaiden ja osallistujien kanssa pienessä pakkassäässä kulkemaan kohti Neristania Läntistä  Kirkkokatua pitkin  kolmen euron hintaiselle kierrokselle..

Matkan varrella pysähtelimme aina kun tuli mielenkiintoista eteen.Vanhojen talojen ikkunat ovat kaunista katseltavaa. Tunne, kuin olisi äkisti palannut toiseen aikakauteen...




Näin joulun alla Neristanissa on myös useampia pieniä kojuja ja puoteja, joihin on ihanaa pistäytyä. Alla oleva potkukelkka johdatti pieneen, tunnelmalliseen joulukirppikseen, joka on auki vielä seuraavasti ennen joulua:

pe 14.12. klo 16-20, la 15.12. klo 10-15, su 16.12. klo 11-14 ...

Kävimme käännähtämässä kirppiksen sisällä (Läntinen kirkkokatu 18) koko seurueemme kanssa... -myynnissä oli sekä uutta että vanhaa, kaunista tavaraa...Kannattaa poiketa!

Matka jatkui pitkin vanhoja katuja. Neristanin katuvalaistus uudistettiin muutama vuosi sitten  muistuttamaan tyyliltään  vanhanaikaisia lyhtypylväitä. Ja vinkki:Jos joulunpyhinä menee kulkemaan alueelle, siellä ei ole lainkaan katuja valaistu!


 


Jo toista vuotta voi Neristanista löytää myös joulukalenterin! Alueen taloista on valittu 24 ikkunaa, joihin talon asukkaat tekevät jouluisen ikkunan kukin vuorollaan. Tänä vuonna kalenteriluukuista oli jopa ylitarjontaa, joten ikkunatilaa tarjottiin ensin niille taloille, joille ei siihen viime vuonna ollut mahdollisuutta.

Kalenterinluukkuihin voi käydä tutustumassa päivittäin tai vaikka tehdä kierroksen kaikkiin kerralla luukkujen auettua. Antiikkiliikkeen  luona  (Itäinen kirkkokatu 38) olevasta ilmoitustaulusta selviää karttakuvasta tarkemmat kohdetiedot!



Katujen varsilta saattaa löytää tunnelmaa vaikka mistä -erään kadun reunalla oli jäälyhtyjä...

 

 

 

Antiiikkiliikkeen kulmilta bongasin koristellun joulukuusen kadun kulmauksesta - ihana!

 


Samaisen liikkeen edustalta opas puhdisti katukiveystä lumesta ja kysyi, tietääkö joku, mikä ihme koukku kadunreunaan on naputeltu kiinni...Juu, aikoinaan tähän on pistetty hevonen kiinni... Saisikohan nykyään sakot, jos hepan tuohon kadunvierustaan kiinnittäisi kauppareissun ajaksi:/

 

Isokatu, jota pitkin kuljimme, on Kokkolan pääkatuja. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista. Pieni vinttipuoti ei ollut avoinna retkemme aikana, mutta sielläkin pitäisi ehdottomasti käväistä! Tarjolla  on grafiikkaa, koruja, villasukkia, kransseja, kädentaitoja ja joulutunnelmaa...

 

Samalta kadulta, osoitteesta Isokatu 29, löytyy kaunis LifeStyle-myymälä, Zinna. Isokadulta löytyy myös,mm. historiaa, paljon, lähes rajattomasti...

 

 

Paljon mahtui matkan varrelle, jota en tässä sen kummemmin kertonut. Osin samoja juttuja voi lukea toisesta blogistani useammasta päivityksestä...

 

Viimeiseksi säästin kierrokseltamme kuvan sinisestä talosta. Tämä oli oikeastaan sattumusten summa...Ei mitenkään etukäteen suunniteltu juttu (mikä siis aivan parasta!). Kierroksellamme tuli vastaan herttainen, iäkäs pariskunta. Opas tunnisti heidät ja kiitti aikaisemmin mieheltä saamistaan historiatiedoista.

 

Ja kuinka ollakaan - pariskunta kutsui meidät tuosta noin vaan kierroksen päätteeksi kotiinsa glögille. Siis koko ventovieraan porukan! Meitä oli pitkälti toistakymmentä innokasta, jotka astelimme sisäpihan kautta vanhan talon portaat hartaudella ja saavuimme  olohuoneeseeen.

 

Stenmanin perheen talo oli lämmöllä ja huolella tehty kuuden huoneen kokonaisuus. Kalusto koostui pariskunnan perimistä, upeaakin upeamista esineistä. Onhan talon isäntä entinen museonhoitaja...Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka ikuisuuden.

 

Meille tarjottiin lämmintä glögiä ja kaurakeksejä. En tiedä, onko glögi koskaan maistunut yhtä hyvältä. Varmaan tunnelmalla oli osansa. Olimme kaikki aivan otettuja lämpimästä vastaanotosta.

Opas puki tämän sanoiksi "Saimme ihanan joululahjan!"