Töiden jälkeen hämäränä iltana kiertelen ostoskärryineni kaupassa. Pysähdyn massiivisen suklaahyllyn eteen. Tästä tietää, että joulun tulo lähestyy. Olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa. En aiokaan ostaa mitään, mutta niissä kauniissa rasioissa on jotain sykähdyttävää.
Lapsena, kun suklaarasian sisältö oli suloisesti syöty, säästin aina rasian. Sinne oli ihanaa tehdä uusi, oma maailma. Kenties barbien vaatteiden laatikko, joskus kiiltokuvarasia...
Tällä kertaa katse pysähtyy yhteen pakkaukseen. Pakkaus sinällään ei ole mitenkään erikoinen. Mutta minua hymyilyttää. Jokin aika sitten oli kotona puhetta, että pitäisi ostaa joulukuuseen koko joulupallovarustus uusiksi, kerralla. Ehkä yllätänkin aattoaamuna koko perheen ja asettelen kuusen pullolleen suklaapalloja!
Joulun mentyä istutaan yhdessä pöydän ääreen ja syödään kaikki koristeet. Seuraavana jouluna sitten taas uusien joulupallojen hankintaan. Ei tarvitsisi etsiä, missä se koristelaatikko onkaan...
