torstai 24. joulukuuta 2015

Jouluna 2015

Vilske ja vilinä ovat laantuneet. Meillä oli perinteinen sukujoulu 15 ihmisen voimin, niin kuin lähes aina. Esikoinen saapui kotiin jo aamusta. Aloitti saman tien saunan lämmittämisen. Meidän puusauna on sellainen, että sitä lämmitetään ensin tunteja, mutta kun löylyt on valmiit, niin sauna pysyy saunomiskunnossa koko illan.

Siipan kansa käytiin kahdestaan hänen sukujensa kahdella hautausmaalla sytyttämässä kynttilät.  Pojat jäivät kotiin. Nauratti, kun kotiin palatessamme pojat riemukkaasti tappelivat! Molemmilla oli varmaan ollut toisiaan ikävä. Heillä on ikäeroa 7 vuotta, mutta ovat silti aina olleet toisilleen hyvin läheiset. Isot pojat, kuin karhunpennut  hyväntahtoisessa painissa:)



Siskolle lähetin joulutoivotukset Thaimaahan. Ovat siellä koko perheen kanssa joulua viettämässä. Kuulemma oikein ihanaa. Lämpöä + 30 astetta.

Pojan tyttökaveri tuli meille vasta loppuillasta. Liikutuin, kun hän oli leiponut minulle:) Oikeastaan parhaita tällaiset lahjat.

 
Huomenna vanhempani tulevat meille syömään. Tiedän, että odottavat sitä kovasti. Isäni on ollut pitkään aika huonokuntoinen. Alz... vie voimia. .  Mutta ihastelen aina ja edelleen  isän kielellistä lahjakkuutta. Viimeksi tavatessamme isä sanoi minulle "Äiti niin uskoo pukkiin. Ja jos hän sattuu näkemään kaksi pukkia, hän uskoo aina vain enemmän. " Tulin hyvälle tuulelle. Olen viime vuosien aikana alkanut tallentamaan isän juttuja pienen sinikantiseen kirjaan.
 
Jouluyö on ihana. Siippani nukkuu jo - hänellä alkaa aamulla aikainen työvuoro. Poika tyttöystävineen lähti jo omaan kotiinsa. Samoin muutkin  vieraat menivät jo.  Nuorimainen huudattaa omassa huoneessaan uusia kajareitaan. En pidä kiirettä. Jouluyö on minulle perinteisesti rauhoittumisen aikaa, kun jouluhässäkkä on hiljentynyt.
 
 
Hyvää joulunaikaa!