Tänään sain lähes tulkoon viimeisetkin paketit paketoitua. Olen panostanut pienikokoisiin lahjoihin. Meillä on ollut remontti koko loppuvuoden ajan ja aivan liikaa tavaraa nurkat pullollaan. Onneksi olen löytänyt aika kivoja juttuja moneen pikkupakettiin.
Siippa kysyi eilen, mitä haluaisin lahjaksi. Itse asiassa sovimme jo jokin aika sitten, ettemme ostele toisillemme lahjoja. Mutta kun kerran kysyttiin, en malttanut olla toivomasta erästä uutta historian-aiheista kirjaa, vaikka kirjoja on minulla jo aivan liikaa (vai voiko niitä olla liikaa?). Mikään ei ole ihanampaa, kuin uusi, sileä kiinnostava kirja käsien hyväilyssä.
Muistan vielä nuoruudestani ensimmäisen historia-aiheisen kirjalahjani. Isäni hankki sen minulle. Olin varmaan lukion ensimmäisellä tai toisella silloin. Olin lueskellut Helsingin Sanomista kirjauutuuksia, ja silmäni nauliutuivat lehtiartikkelin perusteella Kaari Utrion "Eevan tyttäret-nimiseen kirjaan.
Meiltä oli matkaa kuutisenkymmentä kilometriä lähimpään kirjakauppaan. Isä oli sen sieltä käynyt hankkimassa. Kirja on minulla edelleen ja pidän siitä yhä kovasti. Kirja on yksi aarteistani. Sinä jouluna historiafriikki syttyi minussa.
Mikä onkaan sinun jouluaarteesi?
