Lucia

13.12. Lucianpäivä. Tänä vuonna olen päässyt mukaan kolmeen erilaiseen Luciajuhlaan. Ensimmäisen juhlan aika oli jo eilen, kun naapuruskoulumme ruotsinkieliset oppilaat kutsuivat koulumme katsomaan heidän Luciajuhlaansa. Kulkue oli kaunis. Ruskeatukkainen Lucia kantoi ylväästi aitoa kynttiläkruunuaan.  Pojista koostunut lauluryhmä esitti muutaman  ruotsinkielisen laulun. Tässä juhlassa oli panostettu erityisesti  äänentoistoon ja valaistukseen. Lopuksi kulkue lauloi yhden suomenkielisenkin laulun.

Tänä aamuna oli poikani koulussa  yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Hieman haikein tunnelmin, sillä  se oli samalla nuorimmaiseni viimeinen alakoulun joulujuhla. Lisäksi opettajakunta on vaihtunut aika lailla, vanhat konkarit ovat eläköityneet ja vuosikymmeniä voimassa olleet traditiot muuttuivat rytinällä. Onneksi sentään Luciakulkue oli vielä jäänyt.

Pojan koulussa 6. luokka on etuoikeutettu Luciaroooleissa. Yleensä oppilaat ovat äänestäneet Lucian 6. luokan tyttöjen joukosta. Nyt tyttöjä oli vain kaksi ja he olivat keskenään saaneet sopia, kumpi ryhtyy Luciaksi. Koulussa on perinteisesti ollut iso osa lauluilla. Niin nytkin. Lisäksi  nuoremmat oppilaat muodostivat hienon tähtikujan, josta Lucia saapui juhlasalin eteen.

Minä olin varustautunut kunnolla. Varasin hyvän istumapaikan penkkirivin reunasta. Sitä olisi hyvä näkyvyys.  Mukana kamera pisimmällä putkella ja iso extrasalama. Kun  juhla alkoi, kaivoin kameran kassistani. Painoin ja painoin käynnistysnappia. Ei tapahtunut mitään. Samassa karu tosiasia puski esiin: illalla olin ladannut kameran akun ja se akku oli nyt suloisesti edelleen siellä piuhan päässä kotona.  Ei auttanut istumapaikka, ei pitkät putket tai extrasalama. Jupisin itsekseni. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut...Kaivoin nöyrtyneenä heikon kännykameran, jonka kuvat olivat tosi kulahtaneita.

No, joka tapauksessa tunnelma oli se tärkein. Poikani oli saanut erityistehtävän -hän soitti djemberumpua. Ja hyvin soittikin. Harmi ettei tullut sitäkään kuvaa...

Tänään illalla oli vuosien tauon jälkeen Kokkolan keskustassa Kokkolan Lucian kruunaus kirkossa. Kirkkoon en ennättänyt, mutta sain nuorimmaisen houkuteltua mukaan katsomaan kadun varteen ohi kulkevaa Luciaa.

Tällä Lucialla oli teknisemmät kynttilät ulkoillessa...

 

Lucia seurueineen matkasi kaupungin halki traktorikyydillä. Mukaan sai istahtaa kyytiin maksamalla...

 

Kadulla seurasi kulkuetta paljon ihmisiä. Isukin harteilla istui näköalapaikalla kenties tuleva Lucia...

 

En kiertänyt koko reittiä, missä Luciat kulkivat. Lopuksi he saapuivat kuitenkin Kauppatorin lavalle.

Tätä ennen hieman kauhuissani katselin pienten 2-5- vuotiaitten lasten touhua Luciaa odotellessa. Korkeahkon kivilavan reunalla oli pihasoihtuja ja vanhemmat antoivat pienokaistensa juoksennella siellä lavalla  ees ja taas ilman valvontaa...Aika hurjaa, mutta onneksi onnettomuuksilta tällä kertaa vältyttiin..

 

Luciat saapuivat lyhyelle käynnille lavalle. He lauloivat yhden laulun  tonttujen kanssa. Äänentoisto olisi ollut kova sana...

 

Lucioiden poistuttua kipitimme viereiselle kaupungintalolle. Siellä jaettiin lapsille kuumaa glögiä ja pipareita. Joulun tuoksut, mmm...