Pojan koululta tuli kutsukirje vanhempainyhdistyksen jouluaskarteluiltaan -tai itse asiassa kahteen peräkkäiseen iltaan. Aikovat askarrella tuotteita joulumyyjäisiin. Sinänsä kannatettava asia.
Tällä kertaa olisin oikeastikin ollut estynyt etenkin toisesta illasta. Mutta joskus jouluihmisenkin on pakko tunnustaa: koska olen päivittäin duunissa koulussa, ja tämä joulunalusaika on työssäni hyvin hektistä, olen oppinut (tai opetellut pikemminkin) vuosien mittaan karsimaan pois monia asioita. Olen esimerkiksi kieltäytynyt roudaamasta oppilaitani iltaisin tai viikonloppuisin laulukeikoille, niin ihana, kuin ajatus periaatteessa onkin (Joo,myönnän tuntevani edelleen joka kerta pyydettäessä huonoa omaatuntoa - muistan lapsuuteni valovoimaiset opet, jotka viikonloppuisinkin laulattivat meitä jos missä kissanristiäisissä...)
Kannatan siis kympillä vanhempainyhdistystoimintaa, maksan jäsenmaksuni ja osallistunkin välillä, mutta... Omalle tasapainolle tekee hyvää, että saa olla lyhyet illat kotona, rauhoittua ja vaan olla...
No, joka tapauksessa perisuomalainen syyllisyyden tunne iski niin kovasti päälle, että ryhdyin toimeen. Eilisillan rustasin pieniä pussukoita koulun myyjäisiin. Kun päivät olen sosiaalinen, saa kai hyvällä syyllä olla joskus niin epäsosiaalinen, että tekee kaiken ihan yksin:)
Päädyin puuhastelemaan netistä useista blogeista tuttuihin lumiukkosoppa-pusseihin. Pussin sisällön, eli kaakaojauhepussin, vaahtokarkkeja, servetin,suklaan ja karkkikepin, löysin onnistuneesti Citymarketista (kun joku kysyi tätä, että mistä löytyy ainekset...) Pussin tekoa säveltelin muutoin alkuperäisestä poikkeavaksi.
Sen sijaan en mistään tietenkään löytänyt sopivan pieniä foliopusseja. Hirveästi ei tällä kertaa innostanut alkaa niitä itsekään väsäämään. Päädyin lopulta ostamaan puolen litran Minigrip-pusseja, jotka osoittautuivatkin täydellisen kokoisiksi! Kassan vierestä nappasin hetken mieltymyksestä vielä harmaasävyistä tukevaa lahjapaperia, joka sekin osoittautui hyväksi hankinnaksi.
Ja sitten sopan tekoon! Olin yksin kotona, joten oli aivan ihanan rauhallista. Päätin näperrellä 10 pussia koulun myyjäisiin ja muutaman ylimääräisen vielä lahjaksi esim. pojan kitaraopelle ym...
Tällaisia pusseista sitten tuli:
Poika vei pussit tänään kouluun. Oli antanut ne suoraan rehtorille, joka oli ihmeissään kysellyt, mistä äiti on onnistunut tällaisia ostamaan...:) Poika oli sitten kertonut, että äiti ne itse näpersi...Rehtori oli kovasti lähetellyt terveisiä kotiin... Toivottavasti menevät sitten edes kaupaksi!
Tuli oikeasti joulumieli tästä pussiprojektista - kenties innostun tehtailemaan vielä niitä lisää!