Tämä reseptin löysin netistä, sen on kirjoittanut Aava 10v! Sen myötä kiitos tästä joulunajasta ja kivoja yllätysten kuukausia vuoteen 2023!

JOULUKUUSEN JOULURESEPTI

Joulumieli

Tähän tarvitset:

1 kg iloa

1 kg salaisuuksia

5 g kulkusten kilinää

1 pipari

50 dl luumuhilloa

5 kg hyasintin tuoksua

kaunein joululaulu

67 dl valoa

Kaada salaisuudet suureen pataan ja sekoita kunnes padasta alkaa kuulua hiljaista muminaa. Sitten laitat piparin ja ilon pieneen kulhoon ja laita pakastimeen tunniksi. Sillä välin voit heittää luumuhillon salaisuuksien sekaan. Kun ilopipariseos on jähmettynyt, kaada se pataan. Älä unohda laittaa pataa täysille tehoille! Lopuksi lisäät mukaan loput ainekset ja sekoita. Ennen nauttimista seoksen pitää antaa jäähtyä hyvin.

Aava, 10 [https://www.yostaja.fi/node/102]

Joulun paketit

Tänään sain lähes tulkoon viimeisetkin paketit paketoitua. Olen panostanut pienikokoisiin lahjoihin. Meillä on ollut remontti koko loppuvuoden ajan ja aivan liikaa tavaraa nurkat pullollaan. Onneksi olen löytänyt aika kivoja juttuja moneen pikkupakettiin. 

Siippa kysyi eilen, mitä haluaisin lahjaksi. Itse asiassa sovimme jo jokin aika sitten, ettemme ostele toisillemme lahjoja. Mutta kun kerran kysyttiin, en malttanut olla toivomasta erästä uutta historian-aiheista kirjaa, vaikka kirjoja on minulla jo aivan liikaa (vai voiko niitä olla liikaa?). Mikään ei ole ihanampaa, kuin uusi, sileä kiinnostava kirja käsien hyväilyssä. 

Muistan vielä nuoruudestani ensimmäisen historia-aiheisen kirjalahjani. Isäni hankki sen minulle. Olin varmaan lukion ensimmäisellä tai toisella silloin. Olin lueskellut Helsingin Sanomista kirjauutuuksia, ja silmäni nauliutuivat lehtiartikkelin perusteella Kaari Utrion "Eevan tyttäret-nimiseen kirjaan. 

Meiltä oli matkaa kuutisenkymmentä kilometriä lähimpään kirjakauppaan. Isä oli sen sieltä käynyt hankkimassa. Kirja on minulla edelleen ja pidän siitä yhä kovasti. Kirja on yksi aarteistani. Sinä jouluna historiafriikki syttyi minussa. 

Mikä onkaan sinun jouluaarteesi?

Usko, toivo, rakkaus

Rakkaimpia paketteja, mitä kaappini kätkee. Vanha, vähän jo resuinenkin pahvilaatikko. Sen kylkiin on edesmennyt isäni kirjoittanut jo vanhuuden hapertuneella käsialalla "usko, toivo, rakkaus. " Vieläpä kuvittanutkin samat asiat!

Tässä laatikossa on isäni rakkaudella  vaalimat joulukoristeet. Nämä ovat ne perinteiset pietarsaarelaisten jouluvalot. Isä osti nämä varmaan, kun olin kymmenen. Toi ne työmatkaltaan. Isä  kulki silloin viikot reissuhommissa. 

Usko, toivo ja rakkaus komeilivat joka joulu lapsuuskotini olohuoneen ikkunassa. Sitten tuli muutto pois isosta talosta. Isä pakkasi valot huolella uuteen kotiin. Siellä huomasimme, että aika oli jo hapertanut koristeiden silkkipaperit. 

Päätimme isän kanssa yhdessä korjata nuo meille rakkaat jouluvalot. Minä hankin silkkipaperit, isä  teki itse korjausurakan. Silloin hän vielä oli näkökykyinen. kuinka tarkkaa kädenjälkeä!

Sain itselleni nämä rakkaat joulukoristeet jo ennen kuin isä kuoli. Olin onnellinen. Pian pitäisi ripustaa nämä omaan ikkunaani.  ♥

 

Jouluna 2021

"Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita."
-Yrjö Jylhä-


HYVÄÄ JOULUA!
Tänä vuonna aikani ei irronnut juurikaan joulublogin päivittämiselle.
Toivotaan, että sille on tulevina jouluina taas aikaa:))

Hyvää itsenäisyyspäivää 2021!

 Tänä joulunalusaikana en valitettavasti ole tätä ennen ennättänyt päivittää joulusivuille ensimmäistäkään kertaa. Opinnot ovat vieneet aikani. 

Itsenäisyyspäivä on minulle tärkeä, tänä Suomen 104-vuotispäivänä tahdon muistaa ajatuksella suomalaisuudesta:

Tämä on minun maani

Tämä minun harmaa taivaani

Nämä ovat minun metsiäni ja  tässä on minun mereni. 

Ja minun onneni lepää siinä että näiden kehysten läpi olen

saanut katsella maailmaa ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus. 

-Elina Salminen-

Kaunista itsenäisyyspäivää!

Uudempaa vuotta!

 Vuosi vaihtui kepoisasti kotosalla. Pojanpoika vietti iltaa kanssamme ja meillä oli oikein lystikäs ilta. naurettiin enemmän kuin pitkään aikaan. Vuodelle 2021 meillä kaikkilla on varmaankin harras toivomus, että saisimme pysyä terveinä ja uhat sairaudesta väistyisivät taka-alalle. Tuntuu, että  nyt eletään kilpajuoksua rokotteen kanssa. Olen myönteinen ja ajattelen, että kyllä kaikki järjestyy. 

Kiitos kulkemisesta mukana täällä blogissa, tässä pieni tonttupoikani vielä joulutunnelmissa.:))