Niin kaunista!

Joulutervehdys, lukijani! 

Kaiken tohinan jälkeen  on viimeinkin aikaa vain olla, hiljentyä ja lukea. Rauhoittua. 

Kaivoin esille yhden minulle rakkaan joululaulun. Sanat siihen on tehnyt Sakari Topelius. Sanat on suomentanut  Aino Suonio. Teksti on myös  Jean Sibeliuksen toimesta sävelletty. Sen melodia on kaunis ja erilainen, harras. 

Kiitokset mukana kulkemisesta joulumatkallani tänä vuonna 2024 tuon kauniin tekstin sanoin!

Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan
ja kirkkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais runon- tuon pyhän,
lohtua luovan valon!

Vaan tähdet lempeän hohteen luo
syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat
joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!

Nyt valkeus voittaa ja
synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin
on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.
Z. Topelius 

Kuusi tupaan kannettiin!

Sepä on sitten aatonaatto!

Tänään meillä kannetaan kuusi tupaan. Pian päästään koristelemaan sitä. Kuusen oksille ripustetaan vuosikymmenten ajan muistoja. Siitä asti, kun mummo koristeli kuusen, sitten vanhempani, minä ja sisareni, sitten poikani ja nyt jo lapsenlapseni. Joka vuosikymmeneen riittää  koristeita ja muisteltavaa niiden mukana. Ei ehkä mikään kansikuvakoristelu, mutta sitäkin rakkaampia muistoja kätkevät nuo erilaiset ja -tyyliset koristeet sisäänsä. 

Tässä alla on oppilaani muhkea joulukuusimaalaus. Tänä vuonna teimme tällaisia pienluokan oppilaiden kanssa leikatuilla pilleillä pullovärejä  tuputtaen. 

 

Tonttuni

 Tässä kuva tontustani. Sen on tehnyt jo vuosia sitten rakas entinen kollegani. 

Hän antoi minulle lahjaksi tämän tontun. On tehnyt sen alusta loppuun saakka aivan itse. 

Tonttu on minulla vuoden ympäri kirjahyllyni päällä. Se on minun kotitonttuni, jonkinlainen hengetär. 

Muutaman kerran vuosien varrella tonttupoikani on päässyt tuulettumaan pihamaalle. 

Tässä kuvassa yksi kerroista, jolloin tonttupoika pääsi kotini takapihalle. 

Siellä kasvoi silloin rykelmä sieniä. 

Lapsi minussa heräsi ja näin sieluni silmin keskellä syyssäätä tonttuni rumpalipoikana sieniä rummuttamassa. Pakkohan se tonttupoika oli sinne raahata.:))

Kultaisen aapisen runo

Voi, että!

Sain vanhemmiltani joululahjaksi aapisen. Taisin olla silloin 5-vuotias. Osasin silloin jo lukea. Meillä kotona ei ollut montaa kirjaa, joten ilo ihkaomasta kirjasta oli sunnaton. Kirjan on laatineet Martti Haavio, Aale Tynni ja Aleksanteri Hinkkanen. 

Kirjan kuvituksesta oli vastannut Maija Karma. Nimi ei tuolloin sanonut minulle tietystikään vielä mitään, mutta voi, mikä elämys kirjan kuvitus silti minulle olikaan! Tuo "Kodin joulu"-runon juhla-asuun puettu kuusi oli minulle suorastaan elämys. En silloin vielä ymmärtänyt kuvittajan työstä mitään, mutta jonkin kipinän se silti itselleni jätti! Kuinka tekstin lisäksi kuva ilmensi runon tekstiä tuhatkertaisesti!

 Tässä taas yksi tärkeä asia, joka lukemisen jalon asian ohella liittyy kirjallisuuteen - kuvitus! Äänikirja ei sen vuoksi koskaan minulle korvaa tällaista elämystä. Siinäpä se! Toivottavasti tänäkin jouluna monen lapsen paketista löytyy ihka oikea kirja!

Itsenäisyyspäivänä

Tämä on minun maani

tämä minun sininen taivaani

nämä ovat minun metsäni

ja tässä on minun mereni

ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus


-Elina Salminen-






Hyvää Itsenäisyyspäivää 2025!

Jouluikkuna Chydeniassa

Nämä jouluikkunakuvat eivät ole tältä vuodelta. Ihastuttavia silti. Ne oli paikallisen kauppakeskuksen, Chydenian mainosikkunassa meitä kaikkia ilahduttamassa. 

 Näitä ikkunoita katsellessa nousee jostain mielen syvyyksistä runo "Lelukaupan ikkunassa. " Muistan sen olleen jossain aapisessa jo ennen kuin aloitin koulutieni.  Muistan, että se lelukaupan ikkuna tuntui maaseudun tytöstä niin lumoavalta, että luin ja luin runoa läpi. Niinpä opin sen lopulta ulkoa. Taisinpa hyräillä silloin siihen ihan itsekseni helpon melodiankin omasta päästä. 

Lelukaupan ikkunassa sataa valkolunta.

Lelukaupan ikkunassa soittaa soittokunta.

Lelukaupan ikkunassa leikkijuna kiitää.

Lelukaupan ikkunassa lentokone liitää.

Lelukaupan ikkunassa nukkepiiri pyörii.

Lelukaupan ikkunassa tonttujoukko hyörii.

Jouluikkunassa on ihan parasta juurikin se, että siellä on sadoittain yksityiskohtia. Mikä ilo niitä onkaan etsiä ja löytää!

Kollegan kanssa juurikin muisteltiin, kuinka ikimuistoista oli näitä ikkunoita käydä lapsena ihastelemassa. En itse asunut silloin Kokkolassa, mutta ennen joulua perheen kanssa käytiin täällä kyllä joka vuosi jouluostoksilla.

Tällaisilla elämyksillä on mielestäni edelleen merkityksensä. Ihan jo se visuaalinen sommittelu ja sitten tietysti se, että näyteikkunan katselu kaduilta on kaikille ilmaista! 

Olen muuten melko varma, että ainakin osa noista tonttu-ukoista koristi ikkunaa jo lapsuudessani. Missähän ne ovatkaan viettäneet kaikki välissä olevat vuodet?