Aika moni nykyajan lapsista tai lapsenmielisistä luultavasti ehdottaisi "Lumiukko"-filmiä, jos kysyttäisii, mitä jouluaattona tuli/tulee televisiosta. Vaikka se hieno onkin, ja musiikki suorastaan ihana, se ei olisi minun valintani.
Vaikuttavin joulunajan ohjelmista omasta mielestäni on ehdottomasti Kylli-tädin joulusadut! En tiedä, moniko ne muistaa, mutta omaan lapsuuteeni ne kuuluivat kuin latvatähti kuuseen. Kylli Koskella, tuolla maagisella taiteilijatädillä, oli suorastaan lumoava ote. Vaikka televisio kotona olikin mallia mustavalkoinen, se ei taide-elämystä latistanut.
-Kuva lainattu Wikipediasta!-
Kauniiden kuvien ja koskettavien satujen lisäksi minua jaksoi aina kiehtoa rau-hal-li-nen ääni. Satuun ikään kuin upposi, vajosi, jäi kiinni. Ja sadun jälkeen koko maailma tuntui hetken kauniilta. Ihailtava taito, jota oikeasti kadehdin. Joskus aikaisemmassa ammatissani intouduin minäkin leikkimään Kylliä. Jokusia satuja olen oikeasti kertonut ja samalla piirrellyt lapsille. Ja vaikka esitykset Kylliin verrattuna aika valjuiksi jäivätkin, niin lapsiin se silti uppoaa. Kerronnassa on jotain taianomaista...
Ensimmäiset Kylli-tädin joulukalenterisadut putkahtivat ulos televisiosta vuonna 1963 Tähystäjätontun seikkailussa. Tuota ohjelmaa en tosin ole nähnyt. Uskomattomalta tuntuu, että Kyllin viimeisen joulukalenterin esittämisen aikana hän oli jo lähes 90-vuotias. Siinä riittää tavoiteta kenelle tahansa!
Eilen innostuin vuoden tauon jälkeen katselemaan Kylli-tädin esityksiä Ylen Elävästä Arkistosta. Ja aivan kuin viime vuonnakin, niin 8- ja 15-vuotiaat poikani liimautuivat läppärini taakse seuraamaan hiljaa tarinaa... Tuntui aivan uskomattomalta. Nyt haluan tarjota teille lukijoille palasen tuota ihanuutta! Oheinen filmitallenne on Kylli-tädin viimeinen televisiosatu. Nyt on aika rauhoittua ja hiljentyä katselemaan herkkiä siveltimen vetoja! Ja eikun klikkaamaan linkkiä:)
