Olin kulkeilla metsään päin:
Hangella suippoja jälkiä monta,
voi tuota hetkeä tavatonta!
Ja kun tarkemmin katselin ympäri pihan,
näin vilaukselta mä tonttusen hihan!
Pieni tonttupoika hiippaili siellä,
uskonko tonttuhin - no, enään en kiellä!
Puun takaa se minua kurkki,
sillä oli yllään tonttulasten turkki.
Sangen veikeä ilme kasvoillaan
se hiippaili hangella innoissaan.
Kovin leikkisä on tonttusten suku,
silloin kun päällä on oikea puku.
Hiisku - tonttunen pian keksi -
reippailu tekee iloiseksi!
Kovin ihmeellistä on tonttusten työ,
oli sitten päivä tai yö.
Nääs, kun ihmiset viettävät iltaa talossa,
Hiisku se kylpee kuun valossa.
-Näin runoili illan ratoksi Minna: )-
