Tältä sivulta löydät jouluevankeliumin seuraavilla murteilla:
1. Jouluevankeliumi Mikael Agricolan kääntämänä v. 1548
2. Jouluevankeliumi vuoden 1642 Bibliasta
3. Jouluevankeliumi kalevalamitalla
4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella
5. Jouluevangelium på finlandsvenska
6. Jouluevankeliumi savoksi
7. Jouluevankeliumi stadiksi
8. Jouluevankeljumi Turu murttel
9. Jouluevankeliumi Härmänmaan murteella
10. Jouluevankeliumi Rauman murttel
11. Jouluevankeliumi Käläviän murtheella
12. Jouluevankeljumi Tampereen kiälellä
13. Jouluevankeliumi Kauhajoen murteella
14. Jouluevankeliumi Alajärven murteella
15. Jouluevankeliumi nykysuomeksi
16. Joulutarina
1. Jouluevankeliumi Mikael Agricolan kääntämänä vuodelta 1548
P. Lucan Euangelium. LXXIIII.
Toinen Lucu .
Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette yxi Käsky wloskeui Keisarild Augus tuselda / ette caiki Mailma piti * We rolisexi laskettaman. Ja teme weron laskema oli ensimeinē / ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin Caupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sille ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mös itzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē
peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens / ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut heille sija maiassa.
Ja paimenet olit samas paicakunnas walwadhen pellola laumans ylitze / iotca wartioitzit öölle heiden Carians. Ja catzo / HERRAN Engeli seisoi heiden tykenens / ia HERRAN kircaus heite ymberinswalghisti /ia he peliestyit swrella pelgolla. Ja sanoi heille engeli / elkette te pelietkö /sille catzo mine ilmotan teille swren ilon / ioca tuleua on caikelle Canssalle
Sille ette teille ombi tenepene syndynyt Wapactaija / ioca ombi HERRA Christus Dauidin Caupungis. Ja teme on teille mercki. Te leudhet Lapsen Capalohin kiärityn / panduna seimeen. Ja cocta oli Engelin cansa swri Taiuallisen sotawägen ioucko / iotca kijtit Jumalata ia sanoit /Cunnia olcon Jumalā corkiuxijs Ja maasa Rauha / Ja inhimisis hyue Tacto.
* Se on ette iocainen piti andamâ ylesk irjoitta mite henê hallusa ns oli.
♦♦♦
2. Jouluevankeliumi vuoden 1642 Bibliasta
Niinä päivinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda, että caicki mailma piti werollisexi laskettaman. Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen, joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias. Ja cukin nei Caupungihins andaman idziäns arwatta Nijn myös JosephGalileast, Nazarethin Caupungist ylösmeni Judean, Dawidin Caupungijn, joca cudzutan Bethlehem: Sillä hän oli Dawidin huonest ja sugust, andaman idzens arwatta, Marian hänen kihlatun emändäns cansa, joka rascas oli.
Nijn tapahtui heidän siellä ollesans, että synnyttämisen päiwät tulit täytetyxi. Ja hän synnytti Pojan hänen esicoisens, ja capalpoidzi hänen, ja pani seimeen, ettei heille ollut sia majas. Ja paimenet walwoit sijnä paickakunnas pellolla heidän laumans, ja wartioidzit yöllä heidän carjans. Ja cadzo, Herran Engeli seisoi heidän tykönäns, ja HERran kaickaus walais heitä, että he suurest peljästyit.
Ja Engeli sanoi heille: älkät peljätkö: sillä cadzo, minä ilmoitan teille suuren ilon, joca tulewa on caikelle Canssalle: Teille on tänäpän syndynyt Wapahtaja, HERra Christus Dawidin Caupungis. Ja tämä on teille merkixi: te löydätte lapsen capaloittuna seimes. Ja Engelin cansa oli suuri tauwalisen sotawäen joucko, jotca kitjit Jumalata ja sanoit: Cunnia olcon Jumalalle corkiudes, ja maasa rauha, ja ihmisille hywä tahto. Ja tapahtui, että Engelit menit heidän tyköns Taiwasen, nijn paimenet puhuit keskenäns: käykämme Bethlehemiin, ja cadzocam sitä cuin tapahtunut on, jonga Herra meille ilmoitti.
Ja he tulit kijruhtain, ja löysit Marian, ja Josephin, nijn myös lapsen, joca macais seimes. Cosca he tämän nähnet olit, julistit he sen sanoman, cuin heille tästä lapsesta sanottu oli. Ja caicki jotca sen kuulit, ihmettelit nijtä puheita cuin heille Paimenilda sanottu oli.
Mutta Maria kätki caicki nämät sanat, tutkistellen hänen sydämesäns. Ja paimenet palasit, ylistäin ja cunnioittain Jumalata, caikista cuin he cuullet ja nähnet olit, nijncuin heille sanottu oli.
♦♦♦
3. Jouluevankeliumi kalevalamitalla
Antoi käskyn keisarimme,
ahdisteli Augustinus.
Veron raskaan alle menköön, kukin joutuin jolkutelkoon.
Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,
vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.
Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa
listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.
Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin
mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.
Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,
joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi.
He kun pääsit Beetlehemiin, tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.
Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta
parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.
Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös
pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme perillinen
Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on
merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi."
Tuli suuri sotajoukko,
enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:
"Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,
rakkaus ikuinen heillä!"
Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen
huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien:
siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.
Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli
jokainen, joka sen kuuli.
Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.
Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.
2. Jouluevankeliumi vuoden 1642 Bibliasta
Niinä päivinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda, että caicki mailma piti werollisexi laskettaman. Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen, joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias. Ja cukin nei Caupungihins andaman idziäns arwatta Nijn myös JosephGalileast, Nazarethin Caupungist ylösmeni Judean, Dawidin Caupungijn, joca cudzutan Bethlehem: Sillä hän oli Dawidin huonest ja sugust, andaman idzens arwatta, Marian hänen kihlatun emändäns cansa, joka rascas oli.
Nijn tapahtui heidän siellä ollesans, että synnyttämisen päiwät tulit täytetyxi. Ja hän synnytti Pojan hänen esicoisens, ja capalpoidzi hänen, ja pani seimeen, ettei heille ollut sia majas. Ja paimenet walwoit sijnä paickakunnas pellolla heidän laumans, ja wartioidzit yöllä heidän carjans. Ja cadzo, Herran Engeli seisoi heidän tykönäns, ja HERran kaickaus walais heitä, että he suurest peljästyit.
Ja Engeli sanoi heille: älkät peljätkö: sillä cadzo, minä ilmoitan teille suuren ilon, joca tulewa on caikelle Canssalle: Teille on tänäpän syndynyt Wapahtaja, HERra Christus Dawidin Caupungis. Ja tämä on teille merkixi: te löydätte lapsen capaloittuna seimes. Ja Engelin cansa oli suuri tauwalisen sotawäen joucko, jotca kitjit Jumalata ja sanoit: Cunnia olcon Jumalalle corkiudes, ja maasa rauha, ja ihmisille hywä tahto. Ja tapahtui, että Engelit menit heidän tyköns Taiwasen, nijn paimenet puhuit keskenäns: käykämme Bethlehemiin, ja cadzocam sitä cuin tapahtunut on, jonga Herra meille ilmoitti.
Ja he tulit kijruhtain, ja löysit Marian, ja Josephin, nijn myös lapsen, joca macais seimes. Cosca he tämän nähnet olit, julistit he sen sanoman, cuin heille tästä lapsesta sanottu oli. Ja caicki jotca sen kuulit, ihmettelit nijtä puheita cuin heille Paimenilda sanottu oli.
Mutta Maria kätki caicki nämät sanat, tutkistellen hänen sydämesäns. Ja paimenet palasit, ylistäin ja cunnioittain Jumalata, caikista cuin he cuullet ja nähnet olit, nijncuin heille sanottu oli.
♦♦♦
3. Jouluevankeliumi kalevalamitalla
Antoi käskyn keisarimme,
ahdisteli Augustinus.
Veron raskaan alle menköön, kukin joutuin jolkutelkoon.
Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,
vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.
Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa
listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.
Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin
mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.
Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,
joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi.
He kun pääsit Beetlehemiin, tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.
Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta
parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.
Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös
pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme perillinen
Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on
merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi."
Tuli suuri sotajoukko,
enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:
"Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,
rakkaus ikuinen heillä!"
Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen
huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien:
siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.
Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli
jokainen, joka sen kuuli.
Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.
Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa
ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.
4.
4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella
Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.
Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.
Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti, Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa." Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.
Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.
Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda
Matti Meikäläinen skulle börja att betala vero. De va ihan eka mätkäys, och
den fixa di när Kvirinius va ceef i Syrien.
4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella
Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.
Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.
Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti, Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa." Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.
Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.
5. Jouluevangelium på finlandssvenska
Matti Meikäläinen skulle börja att betala vero. De va ihan eka mätkäys, och
den fixa di när Kvirinius va ceef i Syrien.
Då painu joka iikka till sin stadi, för att hoita hela bumagan. De kekka
Jussi med, och för att han va pikkuserkku med Davy från Nasaret, som e en
stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom han nimittä Betlehem i Judeen,
för att hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans gimma och som
just hade pulla in sin uuni.
just hade pulla in sin uuni.
Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös
jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, för de
va ingen muuta plats på hotellet.
jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, för de
va ingen muuta plats på hotellet.
I samma seutu viipy några skobaren på kenttän att funkka som nite guards
över doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kun on siin då naama mot
naama och kehittä watteja och hehku siin ihan täysil; och doms sisu gick
todella kaulaan.
över doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kun on siin då naama mot
naama och kehittä watteja och hehku siin ihan täysil; och doms sisu gick
todella kaulaan.
Men enkelin selittä till dom: ”Ta de nu lungt bara. Kela att ja ha nyhet om
en mega jees känsla, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare
synty i Davys stadi, och han ä messias, den Stora Chefen. Och dehär ska va
todiste: ni ska löytä en heltny kakara, som ligga i kapalon i navetta.”
en mega jees känsla, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare
synty i Davys stadi, och han ä messias, den Stora Chefen. Och dehär ska va
todiste: ni ska löytä en heltny kakara, som ligga i kapalon i navetta.”
Ha en jättekiva joulutid!
6. Jouluevankeliumi savoksi
Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, jotta koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa. Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnistaylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok olj jo pieniin päen.
Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo. Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokee, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa. Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.
Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä tuumaelivat toesilleen: Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj. Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata köllötti aperuuhessa.
Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään. Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alualakaen huastettu.
♦♦♦
7. Jouluevankeliumi stadiksi
Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett koko jengin tarvii pistää sille verot. Tää oli eka kerta ko se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrian dirikana. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.
Niin toi Joosefki lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin jengiin. Se tzöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kaa, joka venas beibii. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen motelliin ku se oli ihan täys.
No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenhemmoja yöllä tsiigaan niiden elukoita. Ja äkkiä niiden edessä stondas enkeli ja sairas lysis ympäröi ne. Mutt se enkuli alko niinku heittää läppää ja sano: "Ei mitään hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee hei koko jengii." Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Tää on teille niinku merkkinä: "Se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."
Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen jengi, joka präis tö Loord ja sano: "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa." Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Nähään, mikä homma tää oikein on, tää mistä tää fogeli meille kerto." Ne lähti kiitään, ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. Kun ne näki tän, ne kerto jengille mitä ne tiesi skidistä. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Loordii siitä, minkä ne oli kuullu ja nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.
♦♦♦
8. Jouluevankeljumi Turu murttel
Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.
Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.
Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".
Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.
♦♦♦9. Jouluevankeliumi Härmänmaan murteella
Ja tapahtuu nuana aikoona, notta Rooman keisari Aukustus määräs koko kansam maksamhav verua.Tämä verollempano oli ensimmäänej ja se pantihin toimehen silloon, kun Kyrenius oli Syyrias maaherrana.Kaikki ihmiset lähtiväkkim pantavaksi ittensäj ja tiänestinsäk kirioollen, jokahinen omahan kaupunkihinsa.
Niij Jooseppikin, koska s’oli Raavirin kaukaanen sukulaanen, lähti Kalileasta, Nasareetin kaupungista, Juureahan, Raavirin kaupunkihin, jota sanottihim Peetlehemiksi.Sill’oli föliyhnänsäp piänihim päin oleva Maria, jonka kans s’oli kihiloos. Justihin silloor rupes niiren tenava syntymhän. Maria synnyttikim poijan ja ne laittoo sem makaamahan trasuuhin kääräästynä hevoostallihin, hinkalhon, kun n’ei löytänym minkäällaasta kortteeria, kuv väkiä oli niir raavahastil liikkeellä.
Ja siinä likillä paimenet oli vartioomas yällä itikootansa. Siinä siunaamas niiren eres seisoo Herran enkeli, ja samas leimahti maharottoman kirkas valakia paimenien kohoralla, niirem päiren yläpualella, ja n'oli niin säikähröksis, notta aivan ne tutaji. Mutta enkeli lohorutteli niitä ja sanoo, nottei trenkääp peliätä, ja ilamootti niiller iloosen asian, joka koskoo jokahista: Täälä Raavirin kaupungis on nys syntynyv Vapahtaja, Kristus, Herra. Ja täs on teillem merkki, jotta parahiter rookaatta sem poijan: s'on tallis ja makaa siälä kapalootuna hinkalos.
Niij Jooseppikin, koska s’oli Raavirin kaukaanen sukulaanen, lähti Kalileasta, Nasareetin kaupungista, Juureahan, Raavirin kaupunkihin, jota sanottihim Peetlehemiksi.Sill’oli föliyhnänsäp piänihim päin oleva Maria, jonka kans s’oli kihiloos. Justihin silloor rupes niiren tenava syntymhän. Maria synnyttikim poijan ja ne laittoo sem makaamahan trasuuhin kääräästynä hevoostallihin, hinkalhon, kun n’ei löytänym minkäällaasta kortteeria, kuv väkiä oli niir raavahastil liikkeellä.
Ja siinä likillä paimenet oli vartioomas yällä itikootansa. Siinä siunaamas niiren eres seisoo Herran enkeli, ja samas leimahti maharottoman kirkas valakia paimenien kohoralla, niirem päiren yläpualella, ja n'oli niin säikähröksis, notta aivan ne tutaji. Mutta enkeli lohorutteli niitä ja sanoo, nottei trenkääp peliätä, ja ilamootti niiller iloosen asian, joka koskoo jokahista: Täälä Raavirin kaupungis on nys syntynyv Vapahtaja, Kristus, Herra. Ja täs on teillem merkki, jotta parahiter rookaatta sem poijan: s'on tallis ja makaa siälä kapalootuna hinkalos.
Ja samas ne huamas enkelin föliys hirviäm palio taivahallista sotaväkiä, ja ne ylisti Jumalaa. Ne sanoo, jotta ”Kunnia Jumalallen korkeures ja maas rauha ihimisillä, joita kohtahaj Jumala osoottaa hyvää tahtua”. Ja kun enkeli oli mennyp paimenien tykyä taivhashen, niin nämä rupes toimittelhon toisillensa: Lähärethän nyp Peetlehemihin kattomhan, mitä siäl’on oikeen tapahtunu ja mitä se Herra meillej justihin on höväänny. Ja ne tryykäs kauhialla kiiruhulla ja rookasivakkim Marian, Joosepij ja pikkuusem poijan, joka makas siinä hevoosen hinkalos.
Ja kun n'oli sen nähäny, niin ne selevitti koko ser retuutin, mitä tästä tenavasta niillen etukäthen oli toimitettu. Ja kaikki jokka sen kuuli, imehteli kauhiasti, mitä paimenet niillem puhuu. Mutta Maria, poijan äitee, painoo kaikki nua asiat miälhensäj ja funteeras ja pahkulootti niitä syrämmehnänsä. Sittem miähet lähti takaasin kerollem paimenhen. Ne ylisti Jumalaa kaikesta, mitä n’oli nähänyj ja kuullu.
♦♦♦
10. Jouluevankeliumi Rauman murttel
Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
♦♦♦
Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.
Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"
Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.
♦♦♦
11. Jouluevankeliumi Käläviän murtheella
(Julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä joulukuussa 2011, käännös graaffikko Esa Riippa)
Soli niitä aikoja ko Kyrenius hääläs maaherrana Syyriasa, niin
tuli ihteltä keisari Aukustukselta semmonen ukaasi, että nyp panhan
valtakunnasa ens kertaa joka sorkka verolle. Jokahisen piti ilimot-
tautua omasa kaupunkisaans verolistalle.
Ei siinä Joosefinkaan muu auttannu ko lähtiä Kalileasta, Nasareetin
kaupunkista ja käyä nylykkyyttää verotettavaks aina Juutean Petle-
hemhin, Taavetin kaupunkhin, ko soli sitä sukuhaaraa. Morsian, Maria
hääty ottaa fölijhyn vaikka soli viimisillääns.
No annas olla, eikös vain Maria rupiakki lasta saamhan heti kö hep pääsi
perille, ja vankka poika tuliki, esikoinen. Maria kietasi sikiän retuihin ja
tälläs sem maate apeloojan pohojalle, ko ei heille tallia kummempaa kort-
teeria ollu löytynny
.
Vähä eempänä oli lamphaita kejolla ja äijiä paimenesa, niin keski yällä
siinä seisoo yhtäkkiä Herran enkeli niikö päivävvalosa että paimenet oiken
säpsähti ja prättäs ketaroilleens ja pysthön. Enkeli toppuutteli ettei täsoo
mitää hätää, päivvaston. Mullon sopevia uutisia teille ja muillekki. Tänä
päivänä, tai yähän ny jo on, mutta justhin äskön synty Taavetin kaupunkisa
teille Vapahtaja. Son Kristus Herra. Ja enkeli anto semmosen osviitan että
mennä vain siihen talhin mistä luuraa valua niin sielä se vastasyntynny
pötköttää kapaloisa aasin seimesä heinäim päällä. Sitte siihen ilimaantu
ankarasti muutaki taivhaan sakkia, jokka veisaten kehu Jumala:
Kunnia Jumalalle korkeuksisa ja maan päällä ihimisillä siivo rauha.
Senkö enkelit häintuskin ennätti siittä häipästä niin paimenet jo rupes
hätäilehen että nyh hiikkon kyytiä Petlehemhin kahtohan onko puheisa
perää? Saman tien net hilipasi lamphaineens kaupunkhin ja löysi Marian
ja Joosefin ja sikiän apeloojasa. Sillom miähet rupes selevittähän juurta
jaksain mitä enkeli oli vastasyntynheestä povannu. Kaikki jokka sen kuuli
oli aivan kohona ja klappas reithens että kaikkia sitä! Mutta Maria paino
kaiken miälheens ja funteeras niitä sitte ihtekseens kaikesa hiliasuuesa.
♦♦♦
12. Jouluevankeljumi Tampereen kiälellä
Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu sillo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa.
Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys.
Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta
"Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä."
Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano:
"Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto."
Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää.
Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.
13. Jouluevankeliumi Kauhajoen murteella
(Käänt. Kerttu Karhu)
Tämä tapahtuu siihen aikahan, kun keisari Aukustus määräs,
jotta jokahisen piti ruveta maksamahan verua. Soli ensimmäänen
verootus ja silloon oli Syyrias lääsmannina Kyrenius. Jokahisen
piti mennä ilimoottamahan ittensä veroluettelohon, kunki omahan
kaupunkihinsa.
Jooseffiki lähti kotuansa Kalileasta Nasareetin
kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin
kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne
Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin. Kun noli pääsny
perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa.
Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti
sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny
kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.
kaupungista ilimoottamahan ittensä aina Juureahan asti, Raavirin
kaupunkihin Peetlehemihin, kun soli Raavirin sukua. Se lähti sinne
Marian, kihilattunsa kans, jokoli pienihin päin. Kun noli pääsny
perille, niin vähäänen rupes ilimoottamahan mailmahan tulostansa.
Niin se Maria synnytti poijan, jokoli sen esikoonen, kapalootti
sen ja pani sen eläänten heinäkrupuhun, kunei mistää löytyny
kortteeria. Siäpäin oli vainioolla paimenia paimentamas laumaansa.
Yhtäkkiä Herran enkeli seisoo siinä niiren eres ja taivahan valakeus
ympäröötti ne lanttalauree. Ja paimenet peliästyy kauhiasti, mutta
enkeli ilimootti niille: ”Älkää yhtää peliäkkö, mullon tuotavana
sellaanen sanoma, jokon antava ilon kaikelle väjelle. Tänä päivänä on
Raavirin kaupungis syntyny mailmahan Vapahtaja, jokon Kristus,
Herra. Täston merkkinä se jotta te löyrättä lapsukaasen kapalootuna
eläänten heinäkruvus.”
Siinä siunatus silmärräpähdykses ilimestyy
sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas
ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha
ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.”
sen enkelin föliyhyn suuri joukko taivahallista sotaväkiä, jokka veisas
ylistystä Jumalalle: ”Kunnia Jumalalle korkeures ja maas rauha
ihimisten keskuures, joita kohtahan sillon hyvää tahtua.”
Kun enkelit
oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat
toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran
ilimootuksesta enkeli meille puhuu.” Niin ne lähti hypääten ja ne
löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun
noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä
lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet
sanoo.
oli lähteny paimenien tykyä taivaasehen, niin paimenet siinä puhuuvat
toisillensa: ”Mennähän ny Peetlehemihin kattomahan, mistä Herran
ilimootuksesta enkeli meille puhuu.” Niin ne lähti hypääten ja ne
löysi Marian ja Jooseffin ja vähääsen, joka makas heinäkruvus. Kun
noli sen nähäny, niin ne ilimootti, mitä enkeli oli niille puhunu tästä
lapsukaasesta. Kaikki ihimiset jokka sen kuuli, imehteli mitä paimenet
sanoo.
Mutta Maria painoo ne sanat mielehensä ja tutkii niitä
syrämmesnänsä. Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään
Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli
kaikki justihin niinku niille oli sanottu.
(Jouluevankeliumi murteilla, Ilosanoma, Älkää pelätkö, WSOY 1999)
14. Jouluevankeliumi Alajärven murteella
(Nina Pitkäaho)
Niihi aikoihin het ite keisari Aukustus anto käsky, jotta koko valtakunta onny pantava verolle.
Nose verollepano tapahtu ensimmäise kerra sillonku Kvirius oli Syyriassa käskyhaltija.
Joka ikine joutu mennä kirijottautumaa verottajan kirijoihi ommiin kaupukeihinsa.
Niise lähti Jooseffiki muije völöjyssä Kalileasta, Nasareti kaupungista ja meni niitte asioitte takia Juuteaan, Taavitin kaupunkii, Peetlehemii.
Kaikki muukki Taavitin jäläkeläiset olivat sinne kokkoontuneet.
Jooseffi otti mukkaansa Marian, kihilattunsa, joka oli pieniin päin. Ja viimesillään ku oli, nii siellähä ne raskauspoltot alako ja heille synty esikoinen. Soli poika. Maria kääräsi poija kapaloon ja laitto maata seimeen, ku majatalo oli nii tukittu täytee ihimisiä ettei ollu muualla tillaa.
Samoilla seuvuilla kuluki paimenia vahtimassa lammaskatraitaan. Yhtääkkiä heijä etteen ilimesty Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi koko sakin.
Paimenet säikähtivät aikalailla.
Mutta enkeli sano:elekää peläkkö! Ilimotan teille suure ilo. Tännään o Taavitin kaupungissa syntyny Vapahtaja ja seo Kristus, Herra.
Annan teille vihijeen. Te löyvätte lapsen, joka makkaa seimessä käärittynä kapaloon.
Ja siinä samalla heijä ihimetellessä, seiso enkelin ympärillä mahottoma suuri määrä taivaallista sotaväkeä ja ne ylistivät Jumalaa:Jumalan o kunnia korkeuksissa ja maan päällä ihimisillä rauha.
Noku enkelit olivat lähteneet takasi taivaasee, paimenet päätti että ny mennään äkkiä Peetlehemii. Siellä nähhää mitä o tapahtunu, mitä Herra äskö ilimotti.
Niinne lähti ja löysivät Marian, Joosefi ja lapsen, joka nukku seimessä.
Kunne näki ny omin silimin tämän, kertoivat muillekki , mitä heille oli lapsesta sanottu.
Ne jokka kuuli paimente puhheet, olivat ihimeissää.
Mutta Maria pisti päähänsä muistiin mitä oli kuullut ja tutki niitä.
Paimenet lähti takasin ja ylistivät Jumalaa siitä, mitä olivat nähäneet ja kuulleet. Kaikki piti paikkasa justiin kun soli heille kerrottu.
15. Jouluevankeliumi nykysuomeksi
syrämmesnänsä. Paimenet palas takaasi töihinsä kiittään ja ylistään
Jumalaa kaikista niistä asioosta, jokka noli kuullu ja nähäny. Ja noli
kaikki justihin niinku niille oli sanottu.
(Jouluevankeliumi murteilla, Ilosanoma, Älkää pelätkö, WSOY 1999)
14. Jouluevankeliumi Alajärven murteella
(Nina Pitkäaho)
Niihi aikoihin het ite keisari Aukustus anto käsky, jotta koko valtakunta onny pantava verolle.
Nose verollepano tapahtu ensimmäise kerra sillonku Kvirius oli Syyriassa käskyhaltija.
Joka ikine joutu mennä kirijottautumaa verottajan kirijoihi ommiin kaupukeihinsa.
Niise lähti Jooseffiki muije völöjyssä Kalileasta, Nasareti kaupungista ja meni niitte asioitte takia Juuteaan, Taavitin kaupunkii, Peetlehemii.
Kaikki muukki Taavitin jäläkeläiset olivat sinne kokkoontuneet.
Jooseffi otti mukkaansa Marian, kihilattunsa, joka oli pieniin päin. Ja viimesillään ku oli, nii siellähä ne raskauspoltot alako ja heille synty esikoinen. Soli poika. Maria kääräsi poija kapaloon ja laitto maata seimeen, ku majatalo oli nii tukittu täytee ihimisiä ettei ollu muualla tillaa.
Samoilla seuvuilla kuluki paimenia vahtimassa lammaskatraitaan. Yhtääkkiä heijä etteen ilimesty Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi koko sakin.
Paimenet säikähtivät aikalailla.
Mutta enkeli sano:elekää peläkkö! Ilimotan teille suure ilo. Tännään o Taavitin kaupungissa syntyny Vapahtaja ja seo Kristus, Herra.
Annan teille vihijeen. Te löyvätte lapsen, joka makkaa seimessä käärittynä kapaloon.
Ja siinä samalla heijä ihimetellessä, seiso enkelin ympärillä mahottoma suuri määrä taivaallista sotaväkeä ja ne ylistivät Jumalaa:Jumalan o kunnia korkeuksissa ja maan päällä ihimisillä rauha.
Noku enkelit olivat lähteneet takasi taivaasee, paimenet päätti että ny mennään äkkiä Peetlehemii. Siellä nähhää mitä o tapahtunu, mitä Herra äskö ilimotti.
Niinne lähti ja löysivät Marian, Joosefi ja lapsen, joka nukku seimessä.
Kunne näki ny omin silimin tämän, kertoivat muillekki , mitä heille oli lapsesta sanottu.
Ne jokka kuuli paimente puhheet, olivat ihimeissää.
Mutta Maria pisti päähänsä muistiin mitä oli kuullut ja tutki niitä.
Paimenet lähti takasin ja ylistivät Jumalaa siitä, mitä olivat nähäneet ja kuulleet. Kaikki piti paikkasa justiin kun soli heille kerrottu.
15. Jouluevankeliumi nykysuomeksi
Jeesuksen syntymä
1 Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. 2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. 3 Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
4 Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. 5 Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. 6 Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 7 ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
8 Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. 9 Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, 10 mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. 11 Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 12 Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” 13 Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
14 — Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
15 Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” 1 He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17 Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. 18 Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. 19 Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
20 Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
16. Joulutarina Julberättelse (teksti: Inga-Britt Uusitalo)
16. Joulutarina Julberättelse (teksti: Inga-Britt Uusitalo)
Augustus oli mahtava roomalainen keisari.
Se hallitti yli monta maata, niin juutalaisten maan yli kans.
Ja kaikki ihmiset hävvyit kuunella häntä.
Keisari Augtustus määräsi ette kaikki ihmiset jokka asuit juutalaisten maassa hävvyit mennä siiheen kaupinkhiin jostako niitten suku oli tullu. Sielä net räknäthiin, niitten nimet kirjotethiin ylös ja sitten net verotethiin.
Se hallitti yli monta maata, niin juutalaisten maan yli kans.
Ja kaikki ihmiset hävvyit kuunella häntä.
Keisari Augtustus määräsi ette kaikki ihmiset jokka asuit juutalaisten maassa hävvyit mennä siiheen kaupinkhiin jostako niitten suku oli tullu. Sielä net räknäthiin, niitten nimet kirjotethiin ylös ja sitten net verotethiin.
Josef oli timperi mies/ nikkari, se oli kihloissa Marian kans ja net asuit Nasaretissä. Mutta ko Josef kuulu kuninkas Davitin sukhuun ja se oli lähtösin Betlehemmistä niin net hävvyit mennä sinne saakka verotuksen takia.
Maria oli raskhaana. Enkeli Gabriel oli käyny Marian tykönä ja ilmottannu sille ette Jumala oli valikoittenu justhiin Marian synnyttämhään lapsen,
Jeesuksen jostako piti tulla ikunen keisari Jumalan ihmisten yli. Ko Maria kuuli tämän niin se ensinä pölästy kauheasti mutta sitten se usko Gabrieliä ja aiko tehhä Jumalan tahon mukhaan.
Nyt Joseffi otti Marian matkhaan ja lähti Betlehemhiin. Lapsi paino vattassa ja Maria väsy kauheasti reisusta. Maria tiesi ette hetin oli synnytyksen aika.
Ko Maria ja Josef tulit Betlehemhiin niin sielä oli paljon väkeä. Pari kulki talosta talhoon ja haki vyösiia. Mutta joka paikka oli täynä eikä vyösiia löytyny misthään.
Mari ja Josef sait nukku yhessä tallissa.
Vyölä Maria tunsi kivut ja synnytti lapsen. Se oli poika niinku enkeli Gabriel oli hälle sanonu.
Maria kääri lapsen kapaloishiin ja pani sen seimenheen.
Muuta nukkumapaikkaa ei löytyny lapsele.
Vyölä Maria tunsi kivut ja synnytti lapsen. Se oli poika niinku enkeli Gabriel oli hälle sanonu.
Maria kääri lapsen kapaloishiin ja pani sen seimenheen.
Muuta nukkumapaikkaa ei löytyny lapsele.
Samhoin aikhoin pari paimenta oli yhelä kentälä tallin vieressä vahissa niitten lamphaitten yli.
Se oli keskivyön aika ja aivan säkkipimeä. Yhtäkkiä se tuli aivan kirkhaaksi niitten ympäri.
Paimenheet pölästyit kauheasti
Yks’ enkeli Jumalan tyköä tuli niitten työ.
Se oli keskivyön aika ja aivan säkkipimeä. Yhtäkkiä se tuli aivan kirkhaaksi niitten ympäri.
Paimenheet pölästyit kauheasti
Yks’ enkeli Jumalan tyköä tuli niitten työ.
Se sano:
-”Älkää pöläkköö. Mulla oon teile ilonen uutinen. Tämän kaikki ihmiset häätyvät kuula niin ette net kansa ilahtuvat. Yks’ lapsi oon syntyny. Sen nimi oon Jeesus. Hänestä tullee auttaja ja vaphauttaja.
Menkää talhiin Betlehemhiin. Sieltä tet tuletta hänen löytämhään. Hään oon kääritty kapaloishiin ja makkaa sielä seimenessä”.
-”Älkää pöläkköö. Mulla oon teile ilonen uutinen. Tämän kaikki ihmiset häätyvät kuula niin ette net kansa ilahtuvat. Yks’ lapsi oon syntyny. Sen nimi oon Jeesus. Hänestä tullee auttaja ja vaphauttaja.
Menkää talhiin Betlehemhiin. Sieltä tet tuletta hänen löytämhään. Hään oon kääritty kapaloishiin ja makkaa sielä seimenessä”.
Ja siinä samassa ko enkeli oli tämän sanonu niin sinne ilmesty monta muutaki enkeliä. Ja net lauloit ”Ylistetty olkhoon Jumala
Hään rakastaa ihmisiä
Hään tekkee net iloseksi
Hään antaa ihmisille rauhaa”
Hään rakastaa ihmisiä
Hään tekkee net iloseksi
Hään antaa ihmisille rauhaa”
Ja paimenheet keritit Betlehemhiin ja löysit tallin missä Josef ja Maria asuit.
Net sait nähhä lapsen seimenheessä ja net polvistuit sen eessä ja kiitit Jumalaa. Paimenheet kerroit Marialle ja Josefille enkelitten käynistä ja mitä net olit saahneet kuula. Maria ei tullu koskhaan unhouttamhaan tätä.
Net sait nähhä lapsen seimenheessä ja net polvistuit sen eessä ja kiitit Jumalaa. Paimenheet kerroit Marialle ja Josefille enkelitten käynistä ja mitä net olit saahneet kuula. Maria ei tullu koskhaan unhouttamhaan tätä.
Sitten paimenheet menit takashiin lamphaitten työ. Net kerroit muilekki ihmisille mitä net olit kuuhleet ja nähneet.
Kaikin hämmästyit siittä mitä net sait kuula.
Kaikin hämmästyit siittä mitä net sait kuula.
Sielä kaukana itämaassa asu kans samhoin aikhoin kolme viisasta miestä. Niitä kuttuthiin viishaaksi ko net tiesit ja käsitit niin paljon.
Ihmisiä saatto tulla niitten työ jos mistä ja vaikka minkälaisitten kysymyksitten kans.
Ihmisiä saatto tulla niitten työ jos mistä ja vaikka minkälaisitten kysymyksitten kans.
Nämät viishaat miehet olit saahneet tietää ette heile piti uusi kuninkas syntyä. Net ei olheet oikein varmana missä se kuninkas piti syntyä muutako ette se oli yhen ison, kirkhaasti loistavan tähen alla.
Net piit vaarila näkyko sitä tähteä taihvaala, päivin ja vöisin.
Kerran se tähti alkoki loistamhaan ja net päätit lähteä kattomhaan.
Net piit vaarila näkyko sitä tähteä taihvaala, päivin ja vöisin.
Kerran se tähti alkoki loistamhaan ja net päätit lähteä kattomhaan.
Net pakkasit paljon kampheita matkhaan ja lastasit kaikki kamelitten pääle.
Tähti loisti kirkhaasti taihvaala.
Net kolme viisasta miestä rattastit ja rattastit päiviä ja vöitä ja tähti eiko loisteli.
Tähti loisti kirkhaasti taihvaala.
Net kolme viisasta miestä rattastit ja rattastit päiviä ja vöitä ja tähti eiko loisteli.
Välistä net väsyit ja olit antaa ylöski mutta silloin tähti loisti vielä enämpi ja niinku lohuutti niitä jatkamhaan.
Ja tähti eiko loisti ja miehet rattastit.
Nämät viishaat miehet uskoit ette ko se oli kuninkhaasta kyse niin tämä lapsi hääty asua kuninkas Heroteksen tykönä ja menit sinne.
Ja tähti eiko loisti ja miehet rattastit.
Nämät viishaat miehet uskoit ette ko se oli kuninkhaasta kyse niin tämä lapsi hääty asua kuninkas Heroteksen tykönä ja menit sinne.
Herotes hermostu ko se sai tästä tietoa. Se usko ette hältä piti joku ottaa vallan pois.
Se tahto viishaat miehet hällekki ilmottamhaan mistä tämän lapsen löytäs niin ette häänki saattas sille viä lahjoja. Niin se sano muuta se halusi vain tappa pois sen tulevan kuninkhaan.
Viishaat miehet näit ette tähti eiko jatkoo loistamista mutta muuale ja niinpä net jatkoit matkaa.
Se tahto viishaat miehet hällekki ilmottamhaan mistä tämän lapsen löytäs niin ette häänki saattas sille viä lahjoja. Niin se sano muuta se halusi vain tappa pois sen tulevan kuninkhaan.
Viishaat miehet näit ette tähti eiko jatkoo loistamista mutta muuale ja niinpä net jatkoit matkaa.
Yhtenä vyönä ko viishaat miehet päätit levätä niin Jumala lähäätti niile unissa sannaa, Heroteksen pahasta mielestä ja käski viishaitten miehitten ottaa erin tien kotia ette net ei tarttis Herotekselle sanoa mistä Jesuksen löytää.
Tähti loisti kirkhaasti ja yhtenä iltana se siesahti taihvaale ja loisti niin väkevästi yhen tallin yli ette viishaat miehet asetit kamelit, nousit alle ja lähit kattomhaan.
Laulu kuulu ilmasta ja Herran enkelit lentelit tallin yli. Silloin viishaat miehet ymmärsit ette net olit tulheet oikehaan paikhaan.
Net olit löytänheet Jeesuksen ja net kumaruit polvilens ja kiitit Jumalaa.
Net olit löytänheet Jeesuksen ja net kumaruit polvilens ja kiitit Jumalaa.
Sitten net kerroit Josefille ja Marialle heän pitkästä matkasta ja tähestä joka oli heän johtanu tänne. Jeesus sai monta erilaista lahjaa; kultaa, jalokiviä ja mirhamia miehiltä ennenko net sitten lähit taas kotiapäin.
Herotes haki kans Jeesusta ja se seurasi viishaitten miehitten jälkiä. Yhtenä vyönä Jumala puhu Josefille.
Hään käski Josefin ottaa Marian ja Jeesuksen ja paeta Egyptin maahaan.
Herotes haki kans Jeesusta ja se seurasi viishaitten miehitten jälkiä. Yhtenä vyönä Jumala puhu Josefille.
Hään käski Josefin ottaa Marian ja Jeesuksen ja paeta Egyptin maahaan.
Joseffi nousi ylös keskelä vyötä pakkasi kampheet kokhoon ja otti perheen ja teki niin niinku Jumala oli sanonu. Ko Herotes ymmärsi ette viishaat miehet ei tuohneet hälle Jeesuksesta tietoa se suuttu kauheasti.
Se raivostu ja lähäätti sotihlaat tappamhaan kaikki vatasytynheet pojat.
Mutta silloin Jeesus oli ja Marian ja Josefin kansa Egyptissä.
Vähän aikaa tämän jälkhiin Herotes kuoli ja sen pojasta tuli kuninkas. Mutta se oli yhtä häijy ko isänsäkki.
Se viipy monta vuotta ennenko Jeesus saatto tulla kotia Israelin maahaan.
Jeesus kasusi ylös Nasaretissa, Galileassa ja Jumala anto sille voimaa ja viishautta.
Mutta silloin Jeesus oli ja Marian ja Josefin kansa Egyptissä.
Vähän aikaa tämän jälkhiin Herotes kuoli ja sen pojasta tuli kuninkas. Mutta se oli yhtä häijy ko isänsäkki.
Se viipy monta vuotta ennenko Jeesus saatto tulla kotia Israelin maahaan.
Jeesus kasusi ylös Nasaretissa, Galileassa ja Jumala anto sille voimaa ja viishautta.
