On aika uusien jouluisten juttujen, jo nyt!
.jpg)
Vuosi sitten vedin silloisessa "kakkoskoulussani" läpi Tiernapoikaesitykset...Niistä täällä silloin kirjoittelinkin. Sain jälkeen päin innostavaa palautetta sekä oppilailta että myös vanhemmilta ja kollegoilta ja tunsin itseni oikein iloiseksi sen vuoksi. Silti pinnan alle jäi kytemään tunne, että olisihan siihen enemmänkin voinut panostaa...
Ja kun kerran jouluihminen irti pääsee, ei sitä voi mikään pysäyttää, EI MIKÄÄN:) Uskokaa tai älkää, mutta "ykköskoulussani" ajoin innokkaasti jo kevään opekokouksessa läpi ajatuksen, että tänä vuonna panostamme joulujuhlissa koko koulun projektina Tiernapoikiin spektaakkelimaisella esityksellä:))) Ja mikä parasta - ihanat kollegat olivat heti viitat hulmuten asiassa mukana!
Syyskuun alun olen käyttänyt idean jalostamiseen. Nyt on käsikirjoitus valmis. Itse vuorosanoihin en tietenkään puuttunut, jotta perinteet pysyisivät kuosissaan. Sitä vastoin teemme yhden luokan kanssa tiernat näytelmänä niin ,että joka ikinen parikymmenpäisestä oppilasjoukosta opettelee yhden rooliosan -yksin ei ole kuitenkaan pakko laulaa, vaan luokka kompaa tarvittaessa...
Aikaa myöten sitten valikoituu neljän kaarti varsinaiseen esitykseeen soolo-osineen, kaikkineen. Samalla muille luokkalaisille avautuu mahdollisuus näytellä joulunäytelmää pikkujouluissa yms. perinteisellä kaavalla, jos intoa riittää (ja sitä tuntuu riittävän, kun kerroin, mikä rahasampo näytelmä oli toisesta koulusta vapaa-ajalla pikkujouluesiintymisiin lähteneille Tiernoille......)
Erään toiseen luokan olen valjastanut soittajiksi...Eli näin vuosia sitten hienon tiernaesityksen, jossa muutaman yhteislaulun säestys hoideltiin erilaisilla rummuilla, tamburiineilla, nokkiksilla, yms, yms...Tämän tuon nyt meidän esitykseenkin. Koulun muut oppilaat toimivat kuorona. Heidän osanaan on laulaa mukana tiernojen yhteislauluissa...
Ajatuksena on myös panostaa roolivaatetukseen. Kohta lähtee vanhemmille Wilma-viesti, jossa emme perinteisten tiernojen tapaan pyydä jotakuta lanttia tai tähteemme kynttilän pätkää, vaan ne isukkien virttyneet valkeat kauluspaidat ja muutamat saapikkaat....Jepulis -mahdollisimman monelle koulun oppilaalle!
Sain myös pyynnön, että tätä projektia varten pistäisin koulun kerhon pystyyn...Ihan jo näppejä syyhyttää...Unelmoin esim. massasta tehdyistä näyttävistä pääähineistä ja ja ja...
Mutta tässä vaiheessa joku on jo varmasti suunnattomasti ihmetellyt, miksi sama kuva vilisee joka paikassa tämän tekstin välissä... Tarina juontaa lapsuuteeni... Omassa alakoulussani oli useampi ope, jotka vuodesta toiseen jaksoivat innostua kunnon joulujuhlista. Monta kertaa vuosien jälkeenkin ajatukset ovat vierineet noihin hetkiin - jokin kipinä ujolle tytölle niistä jäi. Siksi jaksan niitä vieläkin hehkuttaa ja mainostaa myös oppilailleni yhdessä tekemisen tärkeyttä.
Yllä olevaa kuvaa on muistorikas -alkuperäiseen liittyy ihan kasvotkin kyllä (Hei, hei Marjukka, jos satut tätä lukemaan!)... Juuri kun aloin työstää tätä projektia, kuulin, että yksi Tiernoissamme mukana olleista oli oikeassa elämässä kuollut:( Kaivoin tämän kuvan samana päivänä esille, ja muistoja, niitä tulvi paljon..Tuntui haikealta.
Juuri ennen tuota kuvanottopäivänä ollutta esitystä huomasin, että punaisessa vyössäni ollut (mielestäni niin ihana) tähtikukka oli tippunut. Kerroin tästä hädissäni ja itku kurkussa mukana olleelle opelle. Ope tokaisi rauhoittavasti "Ei se mitään haitaa." Höh, haittasihan se, vielä edelleen muistan sen tunteen, kun tähtönen oli irti ja kaikilla muilla sievästi kiinni... Löydättekin nyt kuvasta pienen tähtitytön, jolla oli rinnuksilta tähti tippunut...:))) Voitte vain kuvitella, että kun kerroin tämän oppilailleni, he elivät hengessä mukana!
Tässä vielä oma kuva Tiernatyttöroolista vuodelta...mmm...olisikohan -77 tai-78?
.jpg)
Uskokaa tai älkää -tästä se joulu alkaa:)
