Viikonlopppuna on pyhäinpäivä. Se on pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistojuhla. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän poismenneiden omaistensa muistolle. Minäkin yhdistän sen vuoteen kauan, kauan sitten. Olin juuri menettänyt rakkaan sukulaisen ja seuraavana viikonloppuna kirkossa vietettiin pyhäinpäivän tilaisuutta, jossa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet luettiin ja jokaiselle sytyttettiin muistokynttilät. Se oli hyvin koskettava ja kaunis tilaisuus, joka jäi lähtemättömästi mieleen.
Vaikka pyhäinpäivä ei varsinaisesti jouluun liitykään, yhdistän sen osaltaan myös joulunaikaan valmistautumiseen. Illat ulkona pimenevät ja kynttilä tuo valkeuden pimeyteen. En itse ole varsinaisesti kynttiläihminen, mutta kyllä kaunis liekki silti rauhoittaa.
Syksyllä olin naapurin luona kynttiläkutsuissa. Koska olen kovin hajusteherkkä, en voinut ostaa tuoksukynttilöitä. Onneksi minuakin varten oli siellä jotain. Löysin nimittäin aivan ihastuttavan keramiikkaenkelin, johon asetetaan tuikkukynttilä.
Enkeli on vanhan perintöpiironkini päällä. Enkeli on siis Partyliten tuotteita ja sen virallinen nimi on kauniisti "ikuisuuden enkeli." Sen katselu rauhoittaa kovasti. Kuva tosin otettu sammutetusta kynttilästä, joka ei liene ihan kauneimmillaan...Mutta tuossa ilmeettömyydessä ja kauniisti kaartuvissa muodoissa on oikeasti jotain ikuisuutta tavoittelevaa ja rauhoittavaa...
