Niinpä sitä sitten siirryttiin talviaikaan. Ulkona on kamalan pimeää jo, mitenhän tähän taas tottuukaan! Se hyvä puoli, että pian taas rohkenee ripustaa lyhtyjä valaisemaan. Pitäisi hankkia muutamia uusia ulkolyhtyjä, sillä kesän jäljiltä terassimme katonrajaan jäi oivallisesti neljä amppelikoukkua. Kannattaisi hyödyntää ne nyt talvellakin...
Viime jouluna innostuin jouluseimistä. Kovin vain näyttävät markkinat olevan kehnot täällä Suomessa, Eteläisemmässä Euroopassa ne ovat lähes itsestäänselvyyksiä. Mulla on kaappien kätköissä vanha, pieni jouluseimi, jonka ostin jostain alennuskorista jo kauan sitten. Se on nätti, mutta mielestäni liian pieni. Myös hahmot ovat heppoisia ja kaatuilevat pienestäkin tönäisystä. Silti olen pitänyt sitä esillä joka joulu. Mukaan kuuluvat valot näyttävät tässä kuvassa rumilta, mutta hämärässä ovat oikein edukseen.Enkeliltä on matkan varrella katkennut toinen siipi.
Viime jouluna otin käyttöön myös pojan joskus koulussa puukäsitöinään tekemän seimen. Löysin siihin epätoivoisen etsinnän jälkeen pienet hahmotkin.
Edelleen on haaveissa, että saisin rakennettua ihan oman seimen alusta loppuun. Ehkä se ei valmistu täksi jouluksi, mutta kipinä siihen on olemassa jo ajatuksissa. En tiedä, mistä löytyisi isompikoikoisia hahmoja seimiasetelmaan... Jos jossain tulee vastaan, niin täytyy heti hankkia. Ehkä kipsistäkin voisi itse värkätä. Jossain näin joskus Marian kipsimuotin, mutten viitsinyt sitä ostaa, kun ei olisi ollut muita hahmoja sitten samantyylisinä...
Viime jouluna alla pienempi poika oli tehnyt koulun iltapäiväkerhossa pienen kipsityön, joka esitti seimeä. Innoissani ripustin senkin seinälle. Aika suloinen ja tietysti sillä on tunnearvoakin.
Ikkunaan ripustettiin 50 sentin alekorista löytyneet seimihahmot. Hmm, ei ehkä ihan niin esteettiset, mutta lapset tykkäsivät: ) Pienempi poika siirteli seimen hahmoja päivittäin uuteen järjestykseen...
Nyt täytyy vain pitää kaikki aistit avoimina, että saisi oivia ideoita omaa seimiprojektia varten!
