Rakkaimpia paketteja, mitä kaappini kätkee. Vanha, vähän jo resuinenkin pahvilaatikko. Sen kylkiin on edesmennyt isäni kirjoittanut jo vanhuuden hapertuneella käsialalla "usko, toivo, rakkaus. " Vieläpä kuvittanutkin samat asiat!
Tässä laatikossa on isäni rakkaudella vaalimat joulukoristeet. Nämä ovat ne perinteiset pietarsaarelaisten jouluvalot. Isä osti nämä varmaan, kun olin kymmenen. Toi ne työmatkaltaan. Isä kulki silloin viikot reissuhommissa.
Usko, toivo ja rakkaus komeilivat joka joulu lapsuuskotini olohuoneen ikkunassa. Sitten tuli muutto pois isosta talosta. Isä pakkasi valot huolella uuteen kotiin. Siellä huomasimme, että aika oli jo hapertanut koristeiden silkkipaperit.
Päätimme isän kanssa yhdessä korjata nuo meille rakkaat jouluvalot. Minä hankin silkkipaperit, isä teki itse korjausurakan. Silloin hän vielä oli näkökykyinen. kuinka tarkkaa kädenjälkeä!
Sain itselleni nämä rakkaat joulukoristeet jo ennen kuin isä kuoli. Olin onnellinen. Pian pitäisi ripustaa nämä omaan ikkunaani. ♥
