Lyhtyjen lumoissa

Viikonloppua pukkaa, enkä yhtään pistä vastaan! Tänään pitikin olla ajoissa liikkeella ja hankkia viikonlopun ruokatarvikkeet,  koska huomenna on Pyhäinmiesten päivä. Huvittaa vieläkin, kun eräs oppilaani kysäisi" koskas nyt sitten on se miesten pyhä päivä?: )))"

Käväisin tavallisuudesta poiketen pienessä marketissa ruokaostoksilla ja olin ylenmäärin  haltioissani, kun kauppaan oli tuotu iso laatikollinen kauralyhteitä myyntiin. 2.20 oli hinta ja ostin yhden lyhteen, vaikka olivatkin aika rumasti pakattuja. Harmi, sillä muutoin olisin ostanut vielä toisenkin... Eli luultavasti oli kahmaistu kasa kauraa kainaloon ja sitaistu pakettinaru  kiireesti ympärille. Ei rahtustakaan sellaista muotoa, mitä näkee kauniissa joulukorteissa: / Mutta ehkä kaura maittaa linnuille joka tapauksessa! Ajatuksenani on huomenna päivänvalossa tehdä linnuille oma ruokabaari takametsikön laitaan...

Huomenna pitäisi laittaa myös lyhtyjä riippumaan terassille. Voi että rakastan niitä! Jos olisin oikein  varoissani, voisin hankkia kymmeniä erilaisia joka puolelle pihaa koristamaan...

Ihastunut seimiin!

Niinpä sitä sitten siirryttiin talviaikaan. Ulkona on kamalan pimeää jo, mitenhän tähän taas tottuukaan! Se hyvä puoli, että pian taas rohkenee ripustaa lyhtyjä valaisemaan. Pitäisi hankkia muutamia uusia ulkolyhtyjä, sillä kesän jäljiltä terassimme  katonrajaan jäi oivallisesti neljä amppelikoukkua. Kannattaisi hyödyntää ne nyt talvellakin...

Viime jouluna innostuin jouluseimistä. Kovin vain näyttävät markkinat olevan kehnot täällä Suomessa, Eteläisemmässä Euroopassa ne ovat lähes itsestäänselvyyksiä. Mulla on kaappien kätköissä vanha, pieni jouluseimi, jonka ostin jostain alennuskorista jo  kauan sitten. Se on nätti, mutta mielestäni liian pieni. Myös hahmot ovat heppoisia ja kaatuilevat pienestäkin tönäisystä. Silti olen pitänyt sitä esillä joka joulu. Mukaan kuuluvat valot näyttävät tässä kuvassa rumilta, mutta hämärässä ovat oikein edukseen.Enkeliltä on matkan varrella katkennut toinen siipi.

Viime jouluna otin käyttöön myös pojan joskus koulussa puukäsitöinään tekemän seimen. Löysin siihin epätoivoisen etsinnän jälkeen  pienet hahmotkin.

Edelleen on haaveissa, että saisin rakennettua ihan oman seimen alusta loppuun. Ehkä se ei valmistu täksi jouluksi, mutta kipinä siihen on olemassa jo ajatuksissa. En tiedä, mistä löytyisi isompikoikoisia hahmoja seimiasetelmaan... Jos jossain tulee vastaan, niin täytyy heti hankkia. Ehkä kipsistäkin voisi itse värkätä. Jossain näin joskus Marian kipsimuotin, mutten viitsinyt sitä ostaa, kun ei olisi ollut muita hahmoja sitten samantyylisinä...

Viime jouluna alla pienempi poika oli tehnyt koulun iltapäiväkerhossa pienen kipsityön, joka esitti seimeä. Innoissani ripustin senkin seinälle. Aika suloinen ja tietysti sillä on tunnearvoakin.

 

Ikkunaan ripustettiin 50 sentin alekorista löytyneet seimihahmot. Hmm, ei ehkä ihan niin esteettiset, mutta lapset tykkäsivät: ) Pienempi poika siirteli seimen hahmoja päivittäin uuteen järjestykseen...

Nyt täytyy vain pitää kaikki aistit avoimina, että saisi oivia ideoita omaa seimiprojektia varten!