maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapaninajelulla

Täällä Kuusamon kumpuilevassa maastossa on ollut kaunis talvipäivä. Pientä pakkasta ja valkeaa, puhdasta lunta sopivasti. Tuulesta ei tietoakaan - aivan toisin kuin muualla Suomessa, jossa kunnon topakka myrsky on kuulemma pyörittänyt kaikenlaista...

Ukko lähti poikien kanssa laskettelemaan ja äitini kanssa innostuttiin käymään katsomassa poikien touhuilua rinteillä. Pojat laskettelivat toisella puolella rinnettä täältä mökistä katsottuna ja niin huruuteltiin autolla sinne.



Ihmisiä oli paljon ja tunnelma oikein kiva. Uskomattoman paljon pieniäkin napiaisia kiisi rinteessä. Päihittäisivät minut mennen tullen...



Sitten lähdettiin äidin kanssa takaisin autolla. Oli tullut jo pimeää. Alkumatka sujui hyvin, mutta jossain vaiheessa totesin äidille, että nyt on kyllä sen verran kapea tie alla, ettei tällaista tullessamme tainnut olla...
Tie sen kuin kapeni kapenemistaan ja asutuskin lakkasi...

Onneksi oli sentään navigaattori. Näpelöin sinne ainoan muistamani kadun läheltä mökkiämme - oma mökkikatumme kun ei näy navigaattorin ohjelmassa...Tie kapeni kapenemistaan, mutta oli sentään hyvin aurattu. Vastaan tuli tien laitamilla vain muutama moottorikelkka...

Äiti istui vieressäni hiljaa kuin kirkossa konsanaan Ajatteli varmaan kauhuissaan, ettei ikinä osata takaisin...
Puolen tunnin kuluttua rinteen valot lopultakin hämötti. Äiti ei tosin vieläkään sanonut sanaakaan:)

Kun lopulta päästiin auvoisesti takaisin mökille, äitikin sai puhekykynsä takaksin. "Niin, aattelin, ettei ikinä osata takaisin...!":)))

Että tällainen oli meidän perheen tapaninajelu - täytyyhän niitä perinteitä vaalia ja kunnioittaa:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti