Jo vuosi sitten unelmoimani joulukonsertti on nyt totta! Kävipä vielä niin ällistyttävän upeasti, että työnantajani tarjosi ilmaisen lipun tähän konserttiin.
Konsertti oli Rajaton- yhtyeen joulukonsertti 2.12.2014 Kokkolan kirkossa. Kirkossa on istumapaikkoja 1200, mutta voipi olla, että istuttiin sen verran tiiviisti, että oli jopa tätä enemmänkin kuuntelijoita.
Tilaisuudessa oli kuvauskielto, joten kuvani tulevat esitteistä ja keikka-auton kyljestä:)
Rajaton esitti joulun 16 laulua. Ilta alkoi tutulla Sibeliuksen/Topeliuksen "En etsi valtaa loistoa" -laululla, joka on itselleni näistä perinteisistä joululauluista yksi kolmen kärjessä. Pidän myös tarinasta laulun takana: Laululla oli erityisasema Sibeliuksen perheen jouluissa- laulun säesti aina rouva Aino Sibelius /os. Järnefelt).
Rajaton- yhtye puolestaan on tunnettu a cappella- lauluistaan, jolloin säestyskin tulee laulaen...
Uudemmista lauluista pidin konsertissa lauluista "Aattoyö" ja erityisesti "Seimen ääressä." Jälkimäisessä on upeat lempparirunoilijani Einari Vuorelan sanat Jussi Chydeniuksen säveltämänä. Essi Vuorela laulaa laulussa kauniin puhtaasti soolon ja muiden ryhmäläisten laulusäestys on todella kaunis. Erityisesti plussaa Chydeniuksen bassoäänistä!
Alla olevaa laulua kuunnellessa vieressä istunut kollegani liikuttui laulun sanoista kyyneliin. Jälkeenpäin huomasimme, että yksi hänen kasvoissaan olleista tikeistä oli tunteenpurkauksen yhteydessä suolaisista kyyneleistä sulanut:)
Poikani, poikani, nuku, oi nuku.
Näetkö juhdatkin lepäävät hiljaa.
Lyhtyä tuo lempeää valoa seiniin.
Puhtain kasvoin sä muistutat liljaa.
Katsos, kun peitän sut tuoksuviin heiniin.
Poikani, poikani nuku.
Enkelten parvet sinua suojaa.
Idän viisaat tähteäs palvoo.
Taivaan joukot ylistää Luojaa.
Kedon paimenet seimelläs valvoo.
Poikani, poikani nuku, oi nuku.
Täällä on pimeää, täällä on tummaa.
Hyeenat kiertävät lammastarhaa.
Kuuntele ihmisten itkua kummaa.
Täällä he eksyy, täällä he harhaa.
Poikani, poikani, nuku.
Katsos, perhokin siipensä sulkee.
Tuuli pienoista pilveä ajaa.
Kuuhut kultavaunuilla kulkee.
Vartioi meitä ja matalaa majaa.
Poikani, poikani, nuku.
Poikani, poikani nuku, oi nuku.
Saimme kuulla useita tuttuja ja vieraampia lauluja. Carola Häggqvistin upea "Himlen i min famn" esitettiin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Pidin siitä, että kirkon miljööseen soveltuvasti oli valittu hyvin rauhoittavia ja sanomaltaan sopivia kappaleita. Kokonaisuus oli upea!
Viimeinen laulu, "Enkelit", oli uunituore, vasta kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen tuli valtaisat aplodit. Yhden ylimääräisen kappaleen jälkeen kirkosta poistui paljon tyytyväisen oloisia ihmisiä. Varmaan yksi parhaista joululahjoista!
Laulajien äänet sointuivat ihailtavan puhtaasti ja kauniisti yhteen. Erityiskiitoksen ansaitsee myös valovastaava. Melko karu kaupunginkirkkomme pukeutui valkean tiiliseinän ylle punaiseen, siniseen...Upeaa värileikkiä!
Pidin myös siitä, että laulajien esiintyminen oli rauhallista, vähäeleistä ja hyvin suunniteltua. Kun laulajat kääntyivät vuorollaan katsojiin selin, tuli hieno koruton vaikutelma. Samoin, kun osa kokoonpanosta seisoi kirkon edessä vastakkain. Erityispisteet tästä!
Kirjoituksestasi välittyi hyvin esityksen vaikuttavuus.
VastaaPoistaIhmiset varmasti kaipaavat kaunista, syvällistä ja rauhallista sanomaa.
Mielestäni nykyään on ylen määrin tyhjää remua, Ei anneta tilaa muulle ilmaisulle (vai mitä sanaa tässä käyttäisi).
Kiitos Kirsti,
VastaaPoistaolen kanssasi hyvin samaa mieltä. Kauppojen hälinässä soivat kaupalliset musat on asia ihan erikseen...
Nykyään kaipaan ainakin itse tällaista rauhoittumisen tunnetta...