Esikoinen haki eilen isänsä hakeman kuusen kotoa. Tänään poika lähetti kuvan ekasta omasta kuusestaan koristeluna. Jotenkin liikuttavaa. Muistan vielä itsekin hetken, kun siipan kanssa ostettiin ekat yhteiset joulupallot. Ne komeilevat kuusessamme edelleen.
Nuorimmaiselle annoin urakaksi leipaista joulutortut. Vähän kuului jupinaa aluksi, mutta niin vain sai kaikki tehtyä ja nättejä niistä tulikin.
Rakastan kukkakaupoissa kuljeskelua joulun alla. Voisin katsella erilaisia kukka-asetelmia tuntikausia. Tänä vuonna olen jotenkin karun pelkistetty - halusin tuoda kotiin jotain täydellisen yksinkertaista. Jouluisin siipan sisko, puutarhakoulun ope, tapaa tuoda kotiimme ylimääräiseksi jääneitä joulukukkasia, joten sieltä suunnalta tullee sitten myöhemmin täydennystä...
Puntti tulppaaneja, tietysti vahvan punaisia. Haen huomenna metsästä näiden seuraksi männyn oksia.
Tämä pitkä kukkapaketti oli hupaisaa. Kuljin sen kanssa ostoskeskuksesta poistuessa kuin tiernapoika tuppeen pistetyn miekan kansa. Vaikeaa, kun ihmisiä kulki massoittain kaupan käytävillä vastaan. Pelkäsin oikeasti, että joku törmää yli metrin mittaisiin kukkiini ja katkaisee varret.´
Ihana käärö. Kukkakaupassa on aina ihana katsella, kun myyjä käärii kukkia papereihin. Se paksu paperikasa näyttää kaikessa tasaisuudessaan aina niin houkuttavalta...Tasaiset, jämptit paperit, sileät...
Kotona avaan paketin.
3 pitkää ja punaista amaryllistä. Vielä nupuillaan. Nuorimmainen toteaa, että näyttävätpä kuolleilta:/
Minulle niistä tuli mieleen raparperin varret...
Kukissa ihaninta on niiden vähittäinen aukeaminen. Pienestä tulee jotain täydellistä. Mutta täytyy malttaa odottaa.
Tapojeni vastaisesti ostan myös yhden hyasintin. Olen astmaatikko, enkä pysty elämään tuoksujen kanssa. Tällä kertaa teen poikkeuksen ja pidän kukkaa yön yli sisällä. Vien kukan huomenna mummoni haudalle kynttilöiden kera. Tapaan joka vuosi käydä lapsuuspaikkakunnallani aatonaattona vanhempieni kanssa. Sytytetään kynttilät läheisten haudoille. Viime vuosina vastuu suvun haudoista on kuin itsestään siirtynyt minulle. Pidän sitä kunnia-asiana.
Päivällä postin mukana tulee kirje. Ihanaa saada siis oikea kirje! Kirjeen mukana on lähetetty toive, että voisin ryhtyä kummiksi tammikuussa syntyvälle pojalle. Ihanaa. Heh, minulla on useampia kummilapsia, jotka kaikki ovat poikia - niin kuin omatkin lapseni. En siis edelleenkään pääse ostelemaan mekko-osastolta mitään:)
Ilta on aika rankka. Anoppi soittaa. On huonossa kunnossa. Kuumetta 39.7. Siippa vie hänet lääkäriin. Anoppi odottaa jouluvieraita. En tiedä, jaksaako ottaa vastaan. Pyydän siippaa sanomaan, että voi tuoda ainakin apen meille hoitoon joulunpyhiksi. Ei omaishoitajakaan kaikkea jaksa, jos itse sairastuu...Anopilla on keuhkokuume. Onneksi saa lääkkeet. Huomenna täytyy käydä varmaan hänen puolestaan ostamassa jouluruoat.
Illalla poika nauraa minulle, kun hösään ja häärään. Äiti, joulu pitäisi olla rauhoittumisen aikaa. Jouluna pitäisi olla aikaa vaan olla, hän sanoo pilke silmäkulmassaan. Minuakin naurattaa. En ole ollenkaan mikään keittiöihme, mutta kuten kaikessa muussakin - kun aloitan, niin täytyy olla täydellistä.
Hyvä joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti