Piparkakkutaloja...

 Viikonlopun aloitukseksi nuorimmainen tyttöystävänsä

 kanssa päätti leipoa pipareita ja piparkakkutalon. 

Miniä epäili ensin, onko meillä kaulinta ollenkaan, ei kuulemma 

ole koskaan nähnyt. Toki kaulin löytyi!

naureskelin keittiön ohi liikkuessani, sillä nuoripari

piirtää ähelsi aluksi paperille suunnitelmansa. 

Perusteellista työtä!

Niin vain nousi piparkakkutalo ja poikani

innokkaasti kyhäämä linnunpönttö myös. 

Kolmannen rakennelman kohtalona oli

sortuminen. 

No, kuorrutettua piparirakennelman

seinää on ihan kiva jyrsiä kahvin kanssa!

Askel askeleelta näin kohti joulua!

 

Piparkakkutalohommissa

Pakko tunnustaa - viime joulun jälkiä siivotessa takahyllyltä löytyi kaupasta ostettu piparkakkutalopaketti! Jotenkin vain pääsi unohtumaan kaiken hulinan keskellä:/

No, en hennonut roskiinkaan pistää vaan vuosi tässä on siirrelty piparipakettia paikasta toiseen. Jo hyvissä ajoin syksyä siirsin paketin näkyvälle paikalle keittiöön, ettei toista kertaa pääsisi unohtumaan...

Nuorimmainen halusi kovasti talonrakennuspuuhiin. Ok, rakentakoon mieleisensä - tuskinpa tuo enää syöntiin menee, mutta tärkeä lapselle ja kiva koristeena!

Talopaketti oli täydellisen kattava - sisälsi jopa koristeet!

Poika puuhasteli keittiön pöydän ääressä isänsä kanssa. Totesivat valmiit elementit melkoisen vinoiksi, mutta näillä mentiin! Kiinnitysaineena käyttivät tomusokeri-munanvalkuaisseosta ja coktailtikkuja...

Kun seuraavan kerran menin katsastamaan taloprojektia, oli naurussa pitelemistä:isäntä oli TEIPANNUT kaikki osat ympäriinsä vielä varuiksi! Kovin tuntui miesten logiikalta. Mutta mitäpä siitä - eihän sitä suuhunpantavaksi aiottukaan:) Isäntä visioi, että seuraavana päivänä teipit saa irrottaa...

Poika jatkoi kyhäilyä alkuperäisessä talonrakennusaikataulussa pysyen. Rustaili oman mielensä mukaan koristeet kiinni ja oli kovasti tyytyväinen käsiensä työhön. Niin ja ne teipitkin saatiin irrotettua:)))