Mitä jos?

Töiden jälkeen hämäränä iltana kiertelen ostoskärryineni kaupassa. Pysähdyn massiivisen suklaahyllyn eteen. Tästä tietää, että joulun tulo lähestyy. Olen  kuin pikkulapsi karkkikaupassa. En aiokaan ostaa mitään, mutta niissä kauniissa rasioissa on jotain sykähdyttävää.

Lapsena, kun suklaarasian sisältö  oli suloisesti syöty, säästin aina rasian. Sinne oli ihanaa tehdä uusi, oma maailma. Kenties barbien vaatteiden laatikko, joskus kiiltokuvarasia...

Tällä kertaa katse pysähtyy yhteen pakkaukseen. Pakkaus sinällään ei ole mitenkään erikoinen. Mutta minua hymyilyttää. Jokin aika sitten oli kotona puhetta, että pitäisi ostaa joulukuuseen koko joulupallovarustus uusiksi, kerralla. Ehkä yllätänkin aattoaamuna koko perheen ja asettelen kuusen pullolleen suklaapalloja!

Joulun mentyä istutaan yhdessä pöydän ääreen ja syödään kaikki koristeet. Seuraavana jouluna sitten taas uusien joulupallojen hankintaan. Ei tarvitsisi etsiä, missä se koristelaatikko onkaan...

Menovinkki musiikin ystävälle

Lähdetkö jouluksi Wienin? Tässä olisi upea menovinkki musiikin ystäville:

Lapsinero  Alma Deutscher on 11-vuotias tyttönen. Ei ehkä ihan tavikset-kastiin lukeutuva ikäisensä. Alma nimittäin on hyvin lahjakas muusikko. Nyt hän on säveltänyt Tuhkimo-oopperan!

Tuo Cinderella-ooppera (=Tuhkimo-ooppera) saa kantaesityksensä jouluna Wienissä 29.12.2016 klo 19.00  Casino Baumgartenissa.  Eli sinne siis, jos satut olemaan jossain lähettyvillä!

Ooppera on kaksituntinen ja Alma aloitti sen tekemisen 8-vuotiaana. Melkoista itsesäätelykykyä!

Alma kertoo saavansa ideat sävellyksiinsä joko nukahtamishetkellään tai kun on juuri herännyt. Samoin pianon tapailu auttaa. Tietysti maailmanluokan taiteilijalla on ihan omakin metodinsa:

" Hyppynaru auttaa. En oikeastaan hypi sillä, vaan pyöritän. Sen on oltava tällainen kimaltava ja säihkyvä, muunlaiset eivät toimi. Pyörittäessä melodia putkahtaa päähäni ja juoksen kirjoittamaan sen muistikirjaani." It`s so simple.:)

Taidanpa pyytää joulupukilta kimaltavaa ja säihkyvää hyppynaurua minäkin!

LÄHTEET:Lapsinero Alma, 11, sävelsi oopperan: kantaesitys Wienissä jouluna – ”Hienostunutta ja hyvin kaunista. Iltasanomat16.10.2016.[http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001931570.html] Luettu 16.10.2016.

Lasketaanpa päiviä:)

1, 2, 3,...100!
Uskokaa tai älkää, mutta tänään on tasan 100 päivää jouluun!

Aino Vennalta  on 100 päivän joulunodotuksen  kunniaksi julkaistu maistiaisia uudelta joululevyltä, joka ilmestyy 18.11.-16. Kuunnelkaas!

Hyvää alkavaa joulunodotusta:)

Jouluna 2015

Vilske ja vilinä ovat laantuneet. Meillä oli perinteinen sukujoulu 15 ihmisen voimin, niin kuin lähes aina. Esikoinen saapui kotiin jo aamusta. Aloitti saman tien saunan lämmittämisen. Meidän puusauna on sellainen, että sitä lämmitetään ensin tunteja, mutta kun löylyt on valmiit, niin sauna pysyy saunomiskunnossa koko illan.

Siipan kansa käytiin kahdestaan hänen sukujensa kahdella hautausmaalla sytyttämässä kynttilät.  Pojat jäivät kotiin. Nauratti, kun kotiin palatessamme pojat riemukkaasti tappelivat! Molemmilla oli varmaan ollut toisiaan ikävä. Heillä on ikäeroa 7 vuotta, mutta ovat silti aina olleet toisilleen hyvin läheiset. Isot pojat, kuin karhunpennut  hyväntahtoisessa painissa:)

Siskolle lähetin joulutoivotukset Thaimaahan. Ovat siellä koko perheen kanssa joulua viettämässä. Kuulemma oikein ihanaa. Lämpöä + 30 astetta.

Pojan tyttökaveri tuli meille vasta loppuillasta. Liikutuin, kun hän oli leiponut minulle:) Oikeastaan parhaita tällaiset lahjat.

 

Huomenna vanhempani tulevat meille syömään. Tiedän, että odottavat sitä kovasti. Isäni on ollut pitkään aika huonokuntoinen. Alz... vie voimia. .  Mutta ihastelen aina ja edelleen  isän kielellistä lahjakkuutta. Viimeksi tavatessamme isä sanoi minulle "Äiti niin uskoo pukkiin. Ja jos hän sattuu näkemään kaksi pukkia, hän uskoo aina vain enemmän. " Tulin hyvälle tuulelle. Olen viime vuosien aikana alkanut tallentamaan isän juttuja pienen sinikantiseen kirjaan.

 

Jouluyö on ihana. Siippani nukkuu jo - hänellä alkaa aamulla aikainen työvuoro. Poika tyttöystävineen lähti jo omaan kotiinsa. Samoin muutkin  vieraat menivät jo.  Nuorimainen huudattaa omassa huoneessaan uusia kajareitaan. En pidä kiirettä. Jouluyö on minulle perinteisesti rauhoittumisen aikaa, kun jouluhässäkkä on hiljentynyt.

 

 

Hyvää joulunaikaa!

Joulunalushomissa

Kotosalla tässä ollaan oltu koko alkuloma. Tapaan tehdä kunnon joulusiivoukset vasta sinä vaiheessa, kun koulu on loppunut ja loma alkaa. Sellainen rauhallinen urakka ennen joulua. Tänä vuonna sattui kerrankin onnekkaasti, että siipalla sattui töistä vapaata siivouspäiviksi.

Esikoinen haki eilen isänsä hakeman kuusen kotoa. Tänään poika  lähetti kuvan ekasta omasta kuusestaan koristeluna. Jotenkin liikuttavaa. Muistan vielä  itsekin hetken, kun siipan kanssa ostettiin ekat yhteiset joulupallot. Ne komeilevat kuusessamme edelleen.

Nuorimmaiselle annoin urakaksi leipaista joulutortut. Vähän kuului jupinaa aluksi, mutta niin vain sai kaikki tehtyä ja nättejä niistä tulikin.

Rakastan kukkakaupoissa kuljeskelua joulun alla. Voisin katsella erilaisia kukka-asetelmia tuntikausia. Tänä vuonna olen jotenkin karun pelkistetty - halusin tuoda kotiin jotain täydellisen yksinkertaista. Jouluisin siipan sisko, puutarhakoulun ope, tapaa tuoda kotiimme  ylimääräiseksi jääneitä joulukukkasia, joten sieltä suunnalta tullee sitten myöhemmin täydennystä...

Puntti tulppaaneja, tietysti vahvan punaisia. Haen huomenna metsästä näiden seuraksi männyn oksia.

Tämä pitkä kukkapaketti oli hupaisaa. Kuljin sen kanssa ostoskeskuksesta poistuessa kuin tiernapoika  tuppeen pistetyn miekan kansa. Vaikeaa, kun ihmisiä kulki massoittain  kaupan käytävillä vastaan. Pelkäsin oikeasti, että joku törmää yli metrin mittaisiin kukkiini ja katkaisee varret.´

 

Ihana käärö. Kukkakaupassa on aina ihana katsella, kun myyjä käärii kukkia papereihin. Se paksu paperikasa  näyttää kaikessa tasaisuudessaan aina niin houkuttavalta...Tasaiset, jämptit paperit, sileät...

 

Kotona avaan paketin.

 3 pitkää ja punaista amaryllistä. Vielä nupuillaan. Nuorimmainen toteaa, että näyttävätpä kuolleilta:/

 

Minulle niistä tuli mieleen raparperin varret...

Kukissa ihaninta on niiden vähittäinen aukeaminen. Pienestä tulee jotain täydellistä. Mutta täytyy malttaa odottaa.

 

Tapojeni vastaisesti ostan myös yhden hyasintin. Olen astmaatikko, enkä pysty elämään tuoksujen kanssa. Tällä kertaa teen poikkeuksen ja pidän kukkaa yön yli sisällä. Vien kukan huomenna mummoni haudalle kynttilöiden kera. Tapaan joka vuosi käydä lapsuuspaikkakunnallani  aatonaattona vanhempieni kanssa. Sytytetään kynttilät läheisten haudoille. Viime vuosina vastuu suvun haudoista on kuin itsestään siirtynyt minulle. Pidän sitä kunnia-asiana.

 

 

Päivällä postin mukana tulee kirje. Ihanaa saada siis oikea kirje! Kirjeen mukana on lähetetty toive, että voisin ryhtyä kummiksi tammikuussa syntyvälle pojalle. Ihanaa. Heh, minulla on useampia kummilapsia, jotka kaikki ovat poikia - niin kuin omatkin lapseni. En siis edelleenkään pääse ostelemaan mekko-osastolta mitään:)

 

 

Ilta on aika rankka. Anoppi soittaa. On huonossa kunnossa. Kuumetta 39.7. Siippa  vie hänet lääkäriin. Anoppi odottaa jouluvieraita. En tiedä, jaksaako ottaa vastaan. Pyydän siippaa sanomaan, että voi tuoda ainakin apen meille hoitoon joulunpyhiksi. Ei omaishoitajakaan kaikkea jaksa, jos itse sairastuu...Anopilla on keuhkokuume. Onneksi saa lääkkeet. Huomenna täytyy käydä varmaan hänen puolestaan ostamassa jouluruoat.

 

Illalla poika nauraa minulle, kun hösään ja häärään. Äiti, joulu pitäisi olla rauhoittumisen aikaa. Jouluna pitäisi olla aikaa vaan olla, hän sanoo pilke silmäkulmassaan. Minuakin naurattaa. En ole ollenkaan mikään keittiöihme, mutta kuten kaikessa muussakin - kun aloitan, niin täytyy olla täydellistä.

 

Hyvä joulunodotusta!

Joululomalla!

Tänään mulla alkoi joululoma! Aamukasiksi kurvasin vielä kirkkoon, jossa otin  oppilaita vastaan ja sitten siirryin kanttorin hommiin. Tilaisuus oli hieno. Tällä kertaa en ottanut sinne kameraa mukaan. Lapset lauloivat niin hienosti, että hyvä ettei kirkon katto noussut...

 

Kirkon jälkeen kyläilin vanhemmillani. Tapaan joka viikko kuskata heitä ostoksille. Tänään tehtiin parin tunnin kauppareissu ihmisvilinässä. Kauppareissun jälkeen noudin vielä nuorimaiseni omista joulujuhlistaan. Oli säestänyt luokan kuoroa siellä kitaroineen.  Oikein tyytyväisen näköinen nuorimies koulun aidan vieressä  kitaralaukkuineen odottamassa, kun saavuin häntä noutamaan.

 

Vannoin jo etukäteen perheelleni, että kun joululoma alkaa, en tee ensimmäisenä päivänä mitään. Heh, olen pitänyt sanani. Maata möllötin monta tuntia pimeässä  sängyllä. Uni ei tullut, mutta oli niin ihanaa vain olla. Lukukausi on ollut aika työläs. Silti olen niin nauttinut työstäni. Nyt lomalla on aikaa nollata ja ladata akut täyteen kevättä varten. Aikomus oli mennä illalla konserttiin, mutta hyydyin ja jäin suosista kotiin. Siippa lähtee yöksi töihin, nuorimmainen on poikien kanssa iltaa viettämässä laavulla. Ihanaa olla yksin...

 

Huomenna tulee esikoinen käväisemään. Joulusiivouksiakin voisi aloitella. En aio kuitenkaan yhtään hötkyillä joulun takia. Siipan suku tulee meille aattoillaksi. Mutta tiedän, että eivät he katsele nurkkiani. Joulu tulee juuri sellaisena kuin tulee...

 

Tällä kertaa kuvassa poro, jonka bongasin joulumyyjäispihasta. Minusta siinä elikossa näkyi joulurauha. Se vain oli. Toivon että pystyn edes vähän samaan:)

+

 

 

Suloinen kaveri, eikö vain!