keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Hiisku on liikkeellä!

Eilen sen näin!
Olin kulkeilla metsään päin:
Hangella suippoja jälkiä monta,
voi tuota hetkeä tavatonta!

Ja kun tarkemmin katselin ympäri pihan,
näin vilaukselta mä tonttusen hihan!
Pieni tonttupoika hiippaili siellä,
uskonko tonttuhin - no, enään en kiellä!



Puun takaa se minua kurkki,
sillä oli yllään tonttulasten turkki.
Sangen veikeä ilme kasvoillaan
se hiippaili hangella innoissaan.



Kovin leikkisä on tonttusten suku,
silloin kun päällä on oikea puku.
Hiisku - tonttunen pian keksi -
reippailu tekee iloiseksi!


Kovin ihmeellistä on tonttusten työ,
oli sitten päivä tai yö.
Nääs, kun ihmiset viettävät iltaa  talossa,
Hiisku se kylpee kuun valossa.





-Näin runoili illan ratoksi Minna: )-




tiistai 14. joulukuuta 2010

Kiireellä mutta ajoissa!

Vähän jo paniikkin pukkasi, kun muistin eilisiltana, että joulukortit oli kyllä jo tehtynä, mutta tekstit ja osoitteet puuttuivat. Muutenkin oli kiire ilta, mutta ei auttanut muuta kuin pakon edessä ryhtyä hommiin - olihan  joulupostimerkit jo ostettu halvemman taksan mukaan...

Tänä vuonna itsetehdyt korttini eivät olleet mitkään esteettiset pläjäykset, mutta olkoon menneeksi; kukapa sitä täydellisyyteen jaksaisi pyrkiä. Ajatus ja ystävien muistaminen, se lienee itse tarkoitus! Jos ei muuta syytä olla tyytyväinen, niin enpähän ainakaan ostanut mitään materiaalia, vaan keräilin kaappien kätköistä vanhoja kartonkeja sun muuta; )

 Kolme viimeistä joulutervehdystä piti suunnata eri puolille maailmaa. Olin sen verran uuvahtanut  jo siinä vaiheessa, että menin hieman riman alta ja napsaisin Google kääntäjän päälle. Suolsin tekstiä kuin ruuneberi konsanaan ja vasta lopuksi tarkistelin kirjoitusta ihmismäisempään muotoon... Sujuikin tosi sukkelasti noin! Ja iltayhdeltätoista olin valmis! Aamulla töihin mennessä kurvasin postilaatikon kautta ja sielläpä ovat nyt jo matkalla!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa...

Tänään on sitten Lucian päivä. Meillä täällä rannikkoseudulla juhlaa vietetään ruotsinkielisten keskuudessa melko näkyvästi. Pienemmän pojan alakoulun perinteenä on, että koulun isoista tytöistä äänestetään yksi Luciaksi ja muutama muu  valkopukuinen pääsee mukaan kulkueeseen sekä jokusia tähtipojiksi tai tontuiksi. Oma poikani oli tähtipoika, eli heidän kielellään "stjärngosse":) Oli oikein vuorosanojakin opeteltavana:" När mörkret vilar tätast kring byggd och land och sjö, då kommer nodrens tärna läggendens ljusa mö."Esittivät kulkuettaan sitten omassa koulussa ja lopuksi matkasivat bussilla erääseen suomenkieliseen alakouluun myös esiintymään. Palkkioksi saivat tietysti koko koulu "Lussebullat": )

Meillä suomenkielisellä puolella juhlaa ei juurikaan vietetä, mutta ihana tuoksu tulvi kuitenkin aamulla keittolan ovista, sillä Luciapullat saimme mekin: )


Kuvassa oma pienoinen Luciakulkueeni, jonka löysin jokunen viikko sitten kirpparilta. Suloisia ovat, eikö: )



Tässä vielä Lucia-laulun sanat kotoisesti suomeksi, aika harvoin tätä kuulee missään nykyään laulettavan, vaikka oikein kaunis laulu onkin. Alimmaisissa kuvissa oppilaitteni tekemiä tähtösiä, jotka mielestäni sopivat kivasti tämän laulun yhteydessä näytettäviksi. Tehtiin ne vanhoista tapetinpalasista ja taittelun jälkeen leikattiin terävillä saksilla kuvioita. Pidän vuosi vuodelta enemmän aiheista, joihin ei tarvitse käyttää erikseen hankittuja kallita materiaaleja: )

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.


Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.


Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.


sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kauneimmissa joululauluissa

Jo kolmas adventti! Aika juoksee kuin siivillä. Yleensä en käy pyhisin lainkaan kaupassa, mutta tänään tein poikkeuksen, kun kuskailin poikaa synttäreille. Oli sopivasti pari tuntia aikaa kierrellä. Enpä kummoisia lahjoja ostellut, mutta ihana kierrellä kuitenkin ihan rauhassa. Ihmisiä ei ollut lopultakaan aivan hirveästi liikenteessä, tiedä oliko pakkaset säikytelleet.

Tänä jouluna en muutoinkaan suuresti panosta joululahjoihin, tunnelma olkoon se tärkein. Ja  kun olen hamstraaja luonteeltani, niin muutoinkin tapaan ostaa vuoden mittaan paketteja yläkaappiin odottamaan, jos sattuu halpa tai muuten passeli tuote eteen. Esimerkiksi siskoni teini-ikäisille lapsille ostin jo syksyllä kesäkauden poistoalesta kalastusaiheiset paketit. Eri kaupoista ostelin molemmille monenlaista  aiheeseen sopivaa ja liitin yhteen. Olen nimittäin kierrellyt omien ja siskon lasten kanssa kalastuskilpailuissa  kesäisin viikottain. Näin talvella on kiva muistella  menneen kesän yhteisiä rientoja ja viedä samalla toiveita ja unelmia jo ensi kesääkin kohti: ) Toivottavasti innostuvat seteistään...

Illalla sain nuorimmaisen lahjottua karkkipussin  (!) voimalla seuralaiseksi kauneimpiin joululauluihin. On tullut tavaksi käydä lähes joka vuosi. Vähän vaihdellen kirkkoja, yleensä sinne, mikä sopii aikatauluun parhaiten. Tänä vuonna valitsimme Kaarlelan kirkon joululaulut.





Oli yllätys, että kirkko täyttyi jo hyvissä ajoin ennen oikeaa kellonlyömää täpösen täyteen. Jouduimme viemään autonkin kauas kuin kauemmas ja pistämään tossua toisen eteen, että saimme jonkinlaiset paikat. En muista, että kirkossa olisi minään vuonna ollut joululauluissakaan noin täyttä. Me ängimme itsemme takariviin penkin päähän ja tunnelma oli enemmän kuin tiivis. Lisäpenkkejäkin kannettiin, mutta kaikki eivät siltikään mahtuneet istumaan. Osa sinnitteli seisaallaan reilun tunnin tilaisuuden ajan, nuorempia pyydettiin lattialle istumaan. Muutama taisi kääntyä takaisin kotiinkin...

Kiva noita tuttuja joululauluja on laulella. Joka vuosi vaan harmittelen, ettei seurakunnassamme tohdita koskaan kokeilla niitä uusimpia lauluja, joita vihkoseen on aina jokunen painettu. Esittäisi edes joku soolona, jos ei muuten... Tuntuu hassulta, että mainostetaan "uutena joululauluna" jo 80-luvun alussa esille rynnineitä sävelmiä, kuten "Nyt taivaat avautuu." Niin ihana kuin niitä tuttuja onkin laulaa, niin itse ainakin toivoisin jonkinlaista rohkeutta tähän... Tiedän, että on aika lailla eroja eri seurakunnissa tässä asiassa...

Poikaa vähän harmitti, että valitsimme suomenkielisen tilaisuuden. Vaikka hän onkin täysin kaksikielinen, niin tässä asiassa huomaa koulun suuren vaikutuksen. Poika rakastaa hoilata ruotsinkielisiä joululauluja, vaikka on kuullut taatusti minun laulelevan ja soittelevan näitä kestosuosikkeja suomeksi  vauvaiästään asti...Silti pitää niitä vieraampina. Innostui kuitenkin jokusta laulua laulamaan ruotsiksi ja totesi jälkeenpäin, että tuntui oudolta, kun suomenkieliset lauloivat eri sanoja kuin hän: ) No, ehkä ensi joulun alla menemmekin sitten ruotsinkieliseen tilaisuuteen...




lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukorttimaisemia

Luonto on sitten ihmeellinen! En jaksa olla hämmästelemättä alati vaihtuvia taivaan värisävyjä. Tuntuu, että ikinä se ei ole kahta kertaa näyttänyt aivan samanlaiselta. Usein tulee harmiteltua, ettei kokemaansa väri-iloittelua saa tallennettua täydellisenä mihinkään...


Yhtenä päivänä olin palailemassa iltapäivällä kotiin töistä. Olin jo lähes kotona ja  ajaessani taivastelin eteen avautuvaa kaunista taivasta. Aurinko paistoi, oli pakkasta ja puut valkeassa huurteessa. Muistin, että kamera on työlaukussani ja niinpä käänsin hetken mielijohteesta auton ratin kohti merelle vievää tietä.




Maisemat matkalla olivat aivan upeat, pari kertaa pysäytin auton tien sivuun ja räpsäytin muutaman kuvan. Ja sitten taas takaisin autoon ja etiäppäin.

                                    


Meren rannalla ei sitten näyttänytkään niin kauniilta, kun aurinko paistoi vähän väärästä suunnasta, joten jäi sieltä kuvat ottamatta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että joskus  matka voi olla jopa perillepääsyä parempi!

On kuitenkin aivan uskomaton tunne seurata, kuinka taivaaranta muutamassa minuutissa vaihtaa värisävyään aivan toiseksi, Nyt mentiin vaaleansini-valkoisen sävyn kaytta lilahtavaan, sitten  vaaleanpunaiseen ja sieltä sitten tummanpuhuvaan sävytettynä oranssilla..UPEETA! Ja tuntuu aivan ihmeelliseltä, kuinka hetki sitten valkeat huurrepuut muuttuvat hämärän hetkellä aivan toisennäköisiksi!



                                 

Kotipihaan päästyä oli oman pihan taivaanranta vielä sekin kaúnis. Pakkohan oli  pihastakin
yksi kuva räpsäästä perinteisestä latomaisemasta joulukuisena iltapäivänä. Ympärillä leijui täydellinen hiljaisuus...Voisiko kotipaikaltaan enempää toivoa? On se Suoami vaan kaunis paikka elellä!


Tällä kertaa nämä kuvat eivät oikeasti päätyneet joulukorteiksi, mutta joskus voisi tehdäkin joulukortiksi  jonkinlaisen kuvakollaasin...


perjantai 10. joulukuuta 2010

Haluan himmelin!

Monivuotinen haaveeni on edelleen täyttymystään vailla! Haluan nimittäin himmelin! Aikoinaan ystäväni isä teki oikein urakalla himmeleitä ja silloin ihailin niitä...Jestas, että osasivat olla kauniita! Joskus yritin itsekin sellaista väsätä, mutta yritys raukeni jo alkuunsa. Totesin, että olen pikkutarkkuuta vaativaan työhön aivan liian suuripiirteinen.

Pitäisi kiertää myyjäisiä. Ehkä niistä löytyisi kaunis himmeli. Joissain myyjäisissä näin jonkunlaisen, muttei se mielestäni ollut tarpeeksi kaunis... Netistä löytyy kauniita himmelikuvia. Ihastelen niitä tässä aikani kuluksi.



Kuva Käsityövakan sivuilta                   

 
Kuva Kotilieden sivuilta

Ja jos sinäkin innostuit kauniista ja perinteisistä olkikoristeista,niin oheisesta Käspaikan linkistä löytyy selkeät ohjeet!