Hyvää Lucian päivää!

 

Tänään, 13.12., vietetetään Lucian päivää. Sitä juhlistettiin jo eilen koulussamme. Meillä Lucia-kulkueessa on perinteisesti 6.-luokkalaiset ja 5.-vuotiaat. Kuvassa yksi kulkueen pienimmistä...

Lucia tuo valon. 

Lucia tuo ilon. 

Lucia tuo rauhan.

Lucia tuo rakkauden. 

Tähän haluan tänään uskoa. 

Taivaalla tähtivyö

kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön

tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,

riemuisa julistus.

Kynttilät syttyy,

kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan

vaipan luo hanki,

ja maa on valkean

verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo,

Lucia valon suo,

Pyhä Lucia,

Pyhä lucia.

Kiteet luo helmivyön

valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön

luoksemme saapuu.

Lucia seppelpää,

juhlista hetki tää,

saavuthan luoksemme,

Pyhä lucia.

Lucia

13.12. Lucianpäivä. Tänä vuonna olen päässyt mukaan kolmeen erilaiseen Luciajuhlaan. Ensimmäisen juhlan aika oli jo eilen, kun naapuruskoulumme ruotsinkieliset oppilaat kutsuivat koulumme katsomaan heidän Luciajuhlaansa. Kulkue oli kaunis. Ruskeatukkainen Lucia kantoi ylväästi aitoa kynttiläkruunuaan.  Pojista koostunut lauluryhmä esitti muutaman  ruotsinkielisen laulun. Tässä juhlassa oli panostettu erityisesti  äänentoistoon ja valaistukseen. Lopuksi kulkue lauloi yhden suomenkielisenkin laulun.

Tänä aamuna oli poikani koulussa  yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Hieman haikein tunnelmin, sillä  se oli samalla nuorimmaiseni viimeinen alakoulun joulujuhla. Lisäksi opettajakunta on vaihtunut aika lailla, vanhat konkarit ovat eläköityneet ja vuosikymmeniä voimassa olleet traditiot muuttuivat rytinällä. Onneksi sentään Luciakulkue oli vielä jäänyt.

Pojan koulussa 6. luokka on etuoikeutettu Luciaroooleissa. Yleensä oppilaat ovat äänestäneet Lucian 6. luokan tyttöjen joukosta. Nyt tyttöjä oli vain kaksi ja he olivat keskenään saaneet sopia, kumpi ryhtyy Luciaksi. Koulussa on perinteisesti ollut iso osa lauluilla. Niin nytkin. Lisäksi  nuoremmat oppilaat muodostivat hienon tähtikujan, josta Lucia saapui juhlasalin eteen.

Minä olin varustautunut kunnolla. Varasin hyvän istumapaikan penkkirivin reunasta. Sitä olisi hyvä näkyvyys.  Mukana kamera pisimmällä putkella ja iso extrasalama. Kun  juhla alkoi, kaivoin kameran kassistani. Painoin ja painoin käynnistysnappia. Ei tapahtunut mitään. Samassa karu tosiasia puski esiin: illalla olin ladannut kameran akun ja se akku oli nyt suloisesti edelleen siellä piuhan päässä kotona.  Ei auttanut istumapaikka, ei pitkät putket tai extrasalama. Jupisin itsekseni. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut...Kaivoin nöyrtyneenä heikon kännykameran, jonka kuvat olivat tosi kulahtaneita.

No, joka tapauksessa tunnelma oli se tärkein. Poikani oli saanut erityistehtävän -hän soitti djemberumpua. Ja hyvin soittikin. Harmi ettei tullut sitäkään kuvaa...

Tänään illalla oli vuosien tauon jälkeen Kokkolan keskustassa Kokkolan Lucian kruunaus kirkossa. Kirkkoon en ennättänyt, mutta sain nuorimmaisen houkuteltua mukaan katsomaan kadun varteen ohi kulkevaa Luciaa.

Tällä Lucialla oli teknisemmät kynttilät ulkoillessa...

 

Lucia seurueineen matkasi kaupungin halki traktorikyydillä. Mukaan sai istahtaa kyytiin maksamalla...

 

Kadulla seurasi kulkuetta paljon ihmisiä. Isukin harteilla istui näköalapaikalla kenties tuleva Lucia...

 

En kiertänyt koko reittiä, missä Luciat kulkivat. Lopuksi he saapuivat kuitenkin Kauppatorin lavalle.

Tätä ennen hieman kauhuissani katselin pienten 2-5- vuotiaitten lasten touhua Luciaa odotellessa. Korkeahkon kivilavan reunalla oli pihasoihtuja ja vanhemmat antoivat pienokaistensa juoksennella siellä lavalla  ees ja taas ilman valvontaa...Aika hurjaa, mutta onneksi onnettomuuksilta tällä kertaa vältyttiin..

 

Luciat saapuivat lyhyelle käynnille lavalle. He lauloivat yhden laulun  tonttujen kanssa. Äänentoisto olisi ollut kova sana...

 

Lucioiden poistuttua kipitimme viereiselle kaupungintalolle. Siellä jaettiin lapsille kuumaa glögiä ja pipareita. Joulun tuoksut, mmm...

 

Joulun juhlintaa

Viikon kolme koulun joulujuhaa on sitten onnekkaasti takana!

Suoraan sanottuna viikko on ollut enemmän kuin kiireinen...

 

Tässä tunnelmia eilisillan joulujuhlasta, joka oli oman poikani alakoulun juhla...

 

Ruotsinkielisissä kouluissa Lucia kulkueineen ilmaantuu yleensä  valoksi joulujuhlissakin. Niin tälläkin kertaa. Koulun perinteenä on, että oppilaat äänestävät Lucian 6. luokan tyttöjen keskuudesta. Aidot kynttilät väenpaljoudessa tuo aina oman jännityksen...

 

 

Perinteisesti juhlan alkuosassa on aina myös jouluevankeliumi näyteltynä. Sitä on  vuosi toisensa jälkeen ihana herkistyä katsomaan.

 

Kyläkoulullamme on perinteisesti vahva musiikkiosaaminen, niin tänä vuonnakin.  Oppilaskuoro lauloi useamman laulun ja isäksi kuultiin useita sooloesityksiä. Tällä kertaa pääsin itsekin kuulemaan oman poikani "Varpunen jouluaamuna-"esityksen.

 

Pojalla oli tänä vuonna myös päärooli joulunäytelmässä. Poika esitti joulupukkia,jonka tontut intaantuivat maistelemaan "partadynamiittia.":)))

 

 

Ohjelmalehtisessä luki, että tänä vuonna juhlassa on myös yllätysvieras! Vähänkö oppilaita jännitti, kuka hän olisi... Kuinka ollakaan; Idols-kisassa kolmanneksi tänä vuonna sijoittunut Torsten Borg astui lavalle!

 

Torsten on kyläkoulumme entinen oppilas, isomman lapseni luokkakaveri niiltä ajoilta. Hän kertoi omista joulujuhlamuistoistaan; kuinka hienoa ja merkittävää oli päästä jo alaluokilla esiintymään juhliin. Juupa juu, taisi poika laulaa aika monena vuonna soolo-osuuksia:) Taas kerran ajattelin mielessäni, kuinka tärkeässä roolissa koulu onkaan ilmaisukasvatuksessa! Rehtorilla taisi olla lähes kyynel silmännurkassa, kun Torsten omisti hänelle toisen laulamistaan kappaleista;  Hallelujah. Yleisökin oli oikein vaikuttunut nuoren miehen puheesta ja muisteluista  paikallisella murteella...

 

Väliajalla Torsten jakeli nimmareita kuvakorttien taakse-. Poikani hehkutti vielä kotimatkalla "Ajatella, mun korttiin se kirjoitti mun etunimenkin, vaikken mä edes sanonut nimeäni!"

 

 

Tämän päivän ohjelmassa oli  vielä joulukirkko omassa koulussani jo aamukahdeksalta. Toimin kirkossa kanttorina, mikä tuo aina hieman ylimääräistä  sähinää omaan joulukirkkoon. Pappi piti hienon puheen joulun lahjasta. Kirkon kuusen kätköistä hän "löysi" punaisella joulurusetilla kiedotun käärön, jossa oli Taivaan isän joululahja meille; Joh.3:16.

 

 

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa...

Tänään on sitten Lucian päivä. Meillä täällä rannikkoseudulla juhlaa vietetään ruotsinkielisten keskuudessa melko näkyvästi. Pienemmän pojan alakoulun perinteenä on, että koulun isoista tytöistä äänestetään yksi Luciaksi ja muutama muu  valkopukuinen pääsee mukaan kulkueeseen sekä jokusia tähtipojiksi tai tontuiksi. Oma poikani oli tähtipoika, eli heidän kielellään "stjärngosse":) Oli oikein vuorosanojakin opeteltavana:" När mörkret vilar tätast kring byggd och land och sjö, då kommer nodrens tärna läggendens ljusa mö."Esittivät kulkuettaan sitten omassa koulussa ja lopuksi matkasivat bussilla erääseen suomenkieliseen alakouluun myös esiintymään. Palkkioksi saivat tietysti koko koulu "Lussebullat": )

Meillä suomenkielisellä puolella juhlaa ei juurikaan vietetä, mutta ihana tuoksu tulvi kuitenkin aamulla keittolan ovista, sillä Luciapullat saimme mekin: )

Kuvassa oma pienoinen Luciakulkueeni, jonka löysin jokunen viikko sitten kirpparilta. Suloisia ovat, eikö: )

Tässä vielä Lucia-laulun sanat kotoisesti suomeksi, aika harvoin tätä kuulee missään nykyään laulettavan, vaikka oikein kaunis laulu onkin. Alimmaisissa kuvissa oppilaitteni tekemiä tähtösiä, jotka mielestäni sopivat kivasti tämän laulun yhteydessä näytettäviksi. Tehtiin ne vanhoista tapetinpalasista ja taittelun jälkeen leikattiin terävillä saksilla kuvioita. Pidän vuosi vuodelta enemmän aiheista, joihin ei tarvitse käyttää erikseen hankittuja kallita materiaaleja: )

Taivaalla tähtivyö

kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.



Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.