Opastontun kierroksella vanhassa kaupungissa

Viikonlopun iltana osallistuin Vanhankaupungin "Opastontun kierrokselle.". Kokkolan vanha kaupunginosa  on nimeltään Neristan ja siellä on yksi maamme yhtenäisimmistä ja laajimmista puutaloalueista, jonka ruutuasemakaava on peräisin 1600-luvulta!

Olen käynyt kesäaikana useammalla opastetulla kierroksella kyseisellä alueella (joo, olen jäänyt koukkuun, rakastan historiaa...), mutta talvi, jouluun valmistautuminen  ja valaistus tuovat oman tunnelmansa, jonka halusin ehdottomasti  päästä myös  kokemaan.

Kierros lähti liikkeelle kaupungin kirkon edustalta, jossa on näin joulun alla jouluseimi, joka valmistuu vähän kerrallaan kohti joulua. Nyt seimessä oli vasta kolme lammasta.



Kaupunkimme kirkko on uudehko ja moderni. Itse asiassa se on jo kolmas kirkko samalla paikalla. Ensimmäinen, puinen ristikirkko, rakennettiin jo 1654-1655  ja purettiin  1876. Toinen ristikirkko rakennettiin paikalle 1877, mutta se paloi onnettomasti loppiaisyönä 1958. Tämä uusin kirkko on nimeltään "Syvyydestä" Psalmin 130 mukaan.

Lähdimme oppaiden ja osallistujien kanssa pienessä pakkassäässä kulkemaan kohti Neristania Läntistä  Kirkkokatua pitkin  kolmen euron hintaiselle kierrokselle..

Matkan varrella pysähtelimme aina kun tuli mielenkiintoista eteen.Vanhojen talojen ikkunat ovat kaunista katseltavaa. Tunne, kuin olisi äkisti palannut toiseen aikakauteen...




Näin joulun alla Neristanissa on myös useampia pieniä kojuja ja puoteja, joihin on ihanaa pistäytyä. Alla oleva potkukelkka johdatti pieneen, tunnelmalliseen joulukirppikseen, joka on auki vielä seuraavasti ennen joulua:

pe 14.12. klo 16-20, la 15.12. klo 10-15, su 16.12. klo 11-14 ...

Kävimme käännähtämässä kirppiksen sisällä (Läntinen kirkkokatu 18) koko seurueemme kanssa... -myynnissä oli sekä uutta että vanhaa, kaunista tavaraa...Kannattaa poiketa!

Matka jatkui pitkin vanhoja katuja. Neristanin katuvalaistus uudistettiin muutama vuosi sitten  muistuttamaan tyyliltään  vanhanaikaisia lyhtypylväitä. Ja vinkki:Jos joulunpyhinä menee kulkemaan alueelle, siellä ei ole lainkaan katuja valaistu!


 


Jo toista vuotta voi Neristanista löytää myös joulukalenterin! Alueen taloista on valittu 24 ikkunaa, joihin talon asukkaat tekevät jouluisen ikkunan kukin vuorollaan. Tänä vuonna kalenteriluukuista oli jopa ylitarjontaa, joten ikkunatilaa tarjottiin ensin niille taloille, joille ei siihen viime vuonna ollut mahdollisuutta.

Kalenterinluukkuihin voi käydä tutustumassa päivittäin tai vaikka tehdä kierroksen kaikkiin kerralla luukkujen auettua. Antiikkiliikkeen  luona  (Itäinen kirkkokatu 38) olevasta ilmoitustaulusta selviää karttakuvasta tarkemmat kohdetiedot!



Katujen varsilta saattaa löytää tunnelmaa vaikka mistä -erään kadun reunalla oli jäälyhtyjä...

 

 

 

Antiiikkiliikkeen kulmilta bongasin koristellun joulukuusen kadun kulmauksesta - ihana!

 


Samaisen liikkeen edustalta opas puhdisti katukiveystä lumesta ja kysyi, tietääkö joku, mikä ihme koukku kadunreunaan on naputeltu kiinni...Juu, aikoinaan tähän on pistetty hevonen kiinni... Saisikohan nykyään sakot, jos hepan tuohon kadunvierustaan kiinnittäisi kauppareissun ajaksi:/

 

Isokatu, jota pitkin kuljimme, on Kokkolan pääkatuja. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista. Pieni vinttipuoti ei ollut avoinna retkemme aikana, mutta sielläkin pitäisi ehdottomasti käväistä! Tarjolla  on grafiikkaa, koruja, villasukkia, kransseja, kädentaitoja ja joulutunnelmaa...

 

Samalta kadulta, osoitteesta Isokatu 29, löytyy kaunis LifeStyle-myymälä, Zinna. Isokadulta löytyy myös,mm. historiaa, paljon, lähes rajattomasti...

 

 

Paljon mahtui matkan varrelle, jota en tässä sen kummemmin kertonut. Osin samoja juttuja voi lukea toisesta blogistani useammasta päivityksestä...

 

Viimeiseksi säästin kierrokseltamme kuvan sinisestä talosta. Tämä oli oikeastaan sattumusten summa...Ei mitenkään etukäteen suunniteltu juttu (mikä siis aivan parasta!). Kierroksellamme tuli vastaan herttainen, iäkäs pariskunta. Opas tunnisti heidät ja kiitti aikaisemmin mieheltä saamistaan historiatiedoista.

 

Ja kuinka ollakaan - pariskunta kutsui meidät tuosta noin vaan kierroksen päätteeksi kotiinsa glögille. Siis koko ventovieraan porukan! Meitä oli pitkälti toistakymmentä innokasta, jotka astelimme sisäpihan kautta vanhan talon portaat hartaudella ja saavuimme  olohuoneeseeen.

 

Stenmanin perheen talo oli lämmöllä ja huolella tehty kuuden huoneen kokonaisuus. Kalusto koostui pariskunnan perimistä, upeaakin upeamista esineistä. Onhan talon isäntä entinen museonhoitaja...Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka ikuisuuden.

 

Meille tarjottiin lämmintä glögiä ja kaurakeksejä. En tiedä, onko glögi koskaan maistunut yhtä hyvältä. Varmaan tunnelmalla oli osansa. Olimme kaikki aivan otettuja lämpimästä vastaanotosta.

Opas puki tämän sanoiksi "Saimme ihanan joululahjan!"

 

 

Joulukortteja lähettämässä

"Joulukortin lähetin sulle,
sillä sinä olet tärkeä mulle.
Tahdoin iloa toivottaa,
vaikk´en vielä osaa kirjoittaa..."

-Maija Baric-

Tuossa yksi laulunvärssy Maija Baricin  joululaulutuotannosta.ja siitä sujuvasti aasinsiltaa eteenpäin: On taas  aika kirjoitella ystäville joulukortteja! Postikorttien tulisi olla postipojan laatikossa viimeistään 13.12, jotta ne saa lähetettyä huokeampaan hintaan.

Minulla on vuosikymmeniä jo ollut perinteenä tehtailla joulukortit ihan itse. Siinä samalla on kiva virittäytyä joulutunnelmaan...Vaan aika aikaansa kutakin -vuosi sitten tein päätöksen luopua tästä ihanasta perinteestä. Aikaa ei ole jouluihmiselläkään loputtomiin joulun alla...

Tänä vuonna olen kunnostautunut olemalla harvinaisen nopea! Osa ystävistäni sai jo marraskuun viimeisenä päivänä pienen pienen joulukalenterikortin. Toivottavasti heillä  on löytynyt intoa aukoa luukkuja:))

Loput kortit tehtailin edellisellä viikolla. Pieni runonpoikanen joka korttiin ja osoitteita selvittelemään. Muutama osoite oli taas vuoden jälkeen hakusassa, mutta löytyi ne siltikin!






Postimerkkiarkinkin olin ostanut jo aikapäiviä sitten.Tämänvuotisen  60 centin Joulukuusi-joulupostimerkin  muoto oli mieluinen. Merkit oli hauskasti myös sommiteltu arkille kolmion muotoon niin, että sivujen taitos piti kolmion pystyssä.  Postin sivuilla merkkiä mainostettiin hauskasti:"Kurkota kuuseen!":) Postimerkin on suunnitellut Nina Rintala.




Muutama joulukortti matkasi tänäkin vuonna ulkomaille saakka Norjaan, Iso-Britanniaan, Amerikkaan...

 

 

Sitten valmiit joulutervehdykset postin punaiseen postituskuoreen...Postipoika hoitaa loput, helppoa!

 

Vanhankaupungin joulumarkkinat

Tänä vuonna kaupungissamme on aivan uudenlainen markkinaidea: 10 päivää kestävät Vanhankaupungin joulumarkkinat! Niin, kaupungissammehan on upea vanha puutalokaupunginosa, jonka arvo on loputakin tajuttu viimeisten vuosien aikana. Alue on kovasti elävöitynyt.

Markkinat ovat idyllisellä mukulakivikatetulla Mannerheiminaukiolla, joka on paikkana aivan loistava  -sekä sijainniltaan kaupungin ydinkeskustassa, että myös historiansa ja tunnelmallisuutensa vuoksi.

Kuljeskelin markkina-alueella sunnuntaisena iltana. Paikalla käyskenteli iloisenoloisia, tyytyväisen näköisiä ihmisiä. Viereisen raatihuoneen portailta kajahteli jouluisia lauluja. Paikalla on tarjolla silloin tällöin myös elävää musiikkia.










Ehdottomat plussapisteet alueen visualisoinnille! Myyjät möivät pienistä, suloisista puukojuista tuotteita. Tarjolla oli mm. käsitöitä, kotijuustoja, ternimaitoa, risuluutia -kaikkea ihanaa...

 

Aivan hurahdin tuohon alla olevassa kuvassa näkyvään suloiseen katajapukkiin -hintaa en tohtinut katsoa:)




Talvinen pimeys ja kylmyys oli myös hienosti huomioitu -puisille tervatynnyriteemaisille penkeille saattoi istahtaa lämmittelemään aidon nuotion äärelle!

Kojut oli myös ihanasti koristeltu...


















Kellä aikaa ja mahdollisuuksia on, kannattaa ehdottomasti käydä pistäytymässä paikan päällä:)

Joulukonsertissa

Kuten edellisessä bloggauksessa vinkkasinkin, vietin eilisen illan ihanassa joulukonsertissa. Kirjoitin tästä jo toiseen blogiin, mutta ansaitsee tietysti tulla vähän toiselta kulmalta mainituksi täälläkin:)

Viime joulun alla olin saman orkesterin, eli kokkolalaisen Guardia Nuevan joulukonsertissa anoppini ja poikani kanssa. Tänä vuonna seuralaisina oli poika ja vanhempani. Olen ollut seuraamassa lukemattomia kertoja tango-orkesteri  Guardia Nuevan konsertteja, enkä ikinä kyllästy. Nuorimmaistani  puolestaan kiinnosti seurata orkesteria, jossa soittaa hänen teoriaopensa:)

Kirkon penkeissä on huvittavaa kuunnella vieraiden ihmisten jutustelua. Takanamme istui arviolta kolmekymppinen pariskunta, jonka naispuolisko selaili tiiviisti älypuhelimellaan nettiä ennen konsertin alkua. Nainen kyseli mieheltään, "Mitä se adventti sanana oikein tarkoittaa?"Asiaan ei näyttänyt tulevan selvyyttä -kysyi sitä varmaan kymmenen kertaa. Heh,miksiköhän ei googlannut älypuhelimellaan:))

 Nuorimmaistani asia huvitti ja hän supatteli korvaani, voiko joku aikuinen oikeasti olla tietämättä "Sehän on joulun aikaan valmistautumista ja odottamista..." Poika pohti, kehtaisiko huikata asian heillekin, mutta päädyimme sitten vaikenemaan... No,se hyöty asiasta,että mielessäni sävelsin pienen adventtilaulun asian tiimoilta... Ehkä joskus saan sen paperillekin asti:))

Orkesteri esitti tuttujen ja rakkaiden joululaulujen lisäksi myös Astor Piazzollan musiikkia, kuten heillä usein on tapana. Nuorten muusikoiden yhteissoitto on upeaa kuunneltavaa; kokoonpanossa on useampia viuluja ja harmonikkoja sekä pari bandoneoniakin. Höysteensä sitten pianoa, kitaraa ja kontrabassoa.





Kapellimestari Raimo Vertainen on lunastanut jo paikkansa kaupunkimme vilkkaassa musiikkielämässä -lienee niitä harvoja taiteilijoita,joilla on arkinen ja ihanan tavanomainen ote yleisöönsä. Kun osaa asiansa,ei tarvitse esittää mitään...

Solisteina konsertissa oli Mari Palo ja Matti Korkeala. He lauloivat yhdessä muutaman laulun,sekä muutaman myös soolona. Kaunista kuunneltavaa. Palo lauloi ihanan  Konsta Jylhän "Joululaulun." Kylmät väreet aisti  sitä kuunnellessa...Koko kirkkokansa oli aivan hiljaa...





Konsertissa kuultiin joululaulujemme helmiä, kuten Sylvian joululaulu, Marian poika ja Me käymme joulun viettohon. Parissa jouluvirressä yleisökin pääsi laulamaan.

Yleisöä paikalla oli enemmän kuin runsaasti. Penkit suorastaan pursusivat joulumusiikin kuuntelijoita.  Hieno juttu, että ihmiset ovat löytäneet tämän joulukonsertin! Ensi jouluksi toivottavasti saadaan jatkoa!

Koululaiset joulukonsertissa

Eilen Kokkolan ruotsinkielisillä oppilailla oli kirkossa joulukonsertti. Sinne oli kutsuttu kaikki mukaan ennättävät. Itse en paikalle päässyt, koska työt velvoittivat... Pirautimme toki kaikille  isovanhemmille ja vinkkasimme, että  varmaankin kuulemisen arvoinen konsertti...

Kaupungin kirkossa olikin ollut väkeä mielettömän paljon,monta sataa. Pojan isovanhemmatkin olivat joutuneet ahtautumaan lähes takarivin penkkeihin, vaikka olivat olettaneet olevansa hyvissä ajoin paikalla.

Pojaltani en saanut lypsettyä paljonkaan tietoa konsertista. Äiti kertoi yllättyneensä konsertin tasokkuudesta sekä loistavasti toimineesta äänentoistosta ja järjestelyistä. Esiintyjien nimetkin oli hienosti voinut lukea valotaululta:)

Konsertti oli käynnistynyt arvokkaasti yhdessä lauletulla Hoosianna-laululla.
Pojalta utelin myöhemmin, mitä konsertissa laulettiin. Aivan kaikkea ei muistanut, mutta ohjelma oli rakennettu siten, että pari laulua oli kaikkien koulujen yhteisesityksenä. Muutoin koulut esiintyivät pienemmissä, parin, kolmen koulun kokoonpanoissa. Lisäksi oli ollut tarjolla kaksi pienemmän ryhmän laulua.

Ohjelmassa oli  ollut perinteisiä joululauluja kuten "Stilla natt". "Nu tändas tusen juleljus" oli laulettu alkuopetusikäiseten lasten voimin. Pojan koulu oli esittänyt toisen koulun kanssa "Himlen i min famn." Vähän vieraampana lauluna ainakin meille suomenkielisille oli esimerkiksi "Jul, jul, strålande jul", olipa joukossa ollut joku englanninkielinenkin, jonka nimeä poika ei saanut mieleensä.

Yllätyksenä tuli sekin, että poika lauloi yhdessä 4 muun pojan kanssa  soolo-osan "Varpunen jouluaamuna"-kappaleessa :/  Tästähän ei siis ollut kotona edes mainittu -kuten ei edellisellä kerrallakaan , kun pojan piti lukea kuukausi takaperin teksti kirkon edessä yksin. Mitäs sitä kaikkea kertomaan:)

Pojat esittivät laulun suomeksi, he kun ovat kaikki kaksikielisten kotien kasvatteja. Äitiäni laulu lämmitti erityisesti, se kun  sattuu olemaan hänen lempijoululaulunsa. Hänen pieni veljensä kuoli kauan sitten ja varmaan siitä syystä laulun sanat koskettavat aina erityisesti...

Koska oli kyse ruotsinkielisistä oppilaista, oli erään koulun oppilaat saapuneet paikalle Lucia-kulkueessa laulaen "Santa Lucia"-laulua. Aidot kynttiläkruunut ja kaikki tietty...

Puolitoistatuntinen konsertti oli päättynyt yhdessä laulettuun "Härlig är jorden"-virteen.

Kivoja tuollaiset konsertit, harmi vain, että kouluaikoina ei itselle avaudu koskaan mahdollisuutta osallistua...

No, tänä iltana lähden fiilistelemään toisenlaiseen konserttiin samaiseen kirkkoon, siitä ehkä myöhemmin lisää!

Minä katson tätä maata...

Sininen taivas, lumista valkeutta havisevat
suorarunkoiset metsät.
Me suomalaiset, pohjolan sisukas kansa,
nostamme katseemme ylös,
kiittäen itsenäisyydestä
ennen meitä eläneitä.

Itsenäisyyspäivä herätti pieneen runoiluun:)

Tänään kävin hautausmaalla käveleskelemässä sankarihaudoilla. Näky on aina hiljentävä ja koskettava. Oma isoisäni on haudattuna toisen paikkakunnan sankarihautaan. Hänen hautansa on  kauniin koivurinteen päällä. Taustalla siintää iso järvi. Samassa hautarivistössä on myös isoisäni kahden veljen hauta...Ajatuksissani sytytin kynttilän myös heille.



Tähän alle kirjoitin Jukka Kuoppamäen kauniin, suomenmielisen laulun sanat. Sopii hyvin itsenäisyyspäivään. Laulamme oppilaiden kanssa tämän  tänä vuonna myös joulujuhlassa...

"Minä katson tätä maata,
minä katson kansaa sen.
Minä katson kalliota,
koristeita rantojen.

Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan.


Minä katson kaarta taivaan,
valkopilvet hohtaa sen.
Minä katson kuinka pellot
sadon kantaa kultaisen.

Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan.

Unissani tiellä kuljen yhä siellä,
missä mä syntyä sain.

Minä katson, miten metsät
jatkuu taivaan rannan taa.
Kesän värit lumivaippaan,
 miten talvi piilottaa.


:,:Ja mä tiedän, etten vaihtaa
sitä voisi milloinkaan.
Sille sydämeni sykkii,
sitä rakastan mä vaan. :,:
-J. Kuoppamäki-"

Kollegani 1.-luokan oppilailta sain eilen kauniin plakaatin rintaani kättelyiden kera:) Kyllä tätä kelpaa kantaa!



Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille- minä jatkan Linnan juhlien  katselua telkusta!