Kultaisen aapisen runo

Voi, että!

Sain vanhemmiltani joululahjaksi aapisen. Taisin olla silloin 5-vuotias. Osasin silloin jo lukea. Meillä kotona ei ollut montaa kirjaa, joten ilo ihkaomasta kirjasta oli sunnaton. Kirjan on laatineet Martti Haavio, Aale Tynni ja Aleksanteri Hinkkanen. 

Kirjan kuvituksesta oli vastannut Maija Karma. Nimi ei tuolloin sanonut minulle tietystikään vielä mitään, mutta voi, mikä elämys kirjan kuvitus silti minulle olikaan! Tuo "Kodin joulu"-runon juhla-asuun puettu kuusi oli minulle suorastaan elämys. En silloin vielä ymmärtänyt kuvittajan työstä mitään, mutta jonkin kipinän se silti itselleni jätti! Kuinka tekstin lisäksi kuva ilmensi runon tekstiä tuhatkertaisesti!

 Tässä taas yksi tärkeä asia, joka lukemisen jalon asian ohella liittyy kirjallisuuteen - kuvitus! Äänikirja ei sen vuoksi koskaan minulle korvaa tällaista elämystä. Siinäpä se! Toivottavasti tänäkin jouluna monen lapsen paketista löytyy ihka oikea kirja!

Itsenäisyyspäivänä

Tämä on minun maani

tämä minun sininen taivaani

nämä ovat minun metsäni

ja tässä on minun mereni

ja minun onneni lepää siinä

että näiden kehysten läpi

olen saanut katsella maailmaa

ja oppia tuntemaan mitä kaikkea

tarkoittaakaan vapaus


-Elina Salminen-






Hyvää Itsenäisyyspäivää 2025!

Jouluikkuna Chydeniassa

Nämä jouluikkunakuvat eivät ole tältä vuodelta. Ihastuttavia silti. Ne oli paikallisen kauppakeskuksen, Chydenian mainosikkunassa meitä kaikkia ilahduttamassa. 

 Näitä ikkunoita katsellessa nousee jostain mielen syvyyksistä runo "Lelukaupan ikkunassa. " Muistan sen olleen jossain aapisessa jo ennen kuin aloitin koulutieni.  Muistan, että se lelukaupan ikkuna tuntui maaseudun tytöstä niin lumoavalta, että luin ja luin runoa läpi. Niinpä opin sen lopulta ulkoa. Taisinpa hyräillä silloin siihen ihan itsekseni helpon melodiankin omasta päästä. 

Lelukaupan ikkunassa sataa valkolunta.

Lelukaupan ikkunassa soittaa soittokunta.

Lelukaupan ikkunassa leikkijuna kiitää.

Lelukaupan ikkunassa lentokone liitää.

Lelukaupan ikkunassa nukkepiiri pyörii.

Lelukaupan ikkunassa tonttujoukko hyörii.

Jouluikkunassa on ihan parasta juurikin se, että siellä on sadoittain yksityiskohtia. Mikä ilo niitä onkaan etsiä ja löytää!

Kollegan kanssa juurikin muisteltiin, kuinka ikimuistoista oli näitä ikkunoita käydä lapsena ihastelemassa. En itse asunut silloin Kokkolassa, mutta ennen joulua perheen kanssa käytiin täällä kyllä joka vuosi jouluostoksilla.

Tällaisilla elämyksillä on mielestäni edelleen merkityksensä. Ihan jo se visuaalinen sommittelu ja sitten tietysti se, että näyteikkunan katselu kaduilta on kaikille ilmaista! 

Olen muuten melko varma, että ainakin osa noista tonttu-ukoista koristi ikkunaa jo lapsuudessani. Missähän ne ovatkaan viettäneet kaikki välissä olevat vuodet?
 

Joulu lähestyy - lahjalistaa entisaikaan...

Taas lähestyy uusi joulu! Kaupunkikeskustan katuja somistaa jo  upeat jouluvalot.  Valo tuo lämpimän tunteen ja pilkahduksen jostain tavattoman kauniista. 

Tällä kertaa silmäys pieneen lehtileikkeeseen vuodelta 1919, siis jo yli sadan vuoden takaa. Mietittiinpä niitä lahjoja silloinkin! 

Tämä lehtileike on otettu Toveri-nimisestä lehdestä (nro 297), joka on julkaistu 22.12.1919. Kovin näyttää toivelahjat muuttuneen vuosien varrella, vai mitä! Mutta jotenkin ihana ajatus teemalla  "pieni on kaunista. "

Suloista jotenkin kirjoitusvirheet tekstissä!

Äidille... Thermos pullo, Kirjoitus Paperia, Sähkö Hieroma kone...

Isälle... Raha Kukkaro, Raakaus Peili, Tasku Veitsi...

Siskolle... Valokuvauskone, Kynsi settiä, Laatikko kirjoitus paperia...

Lapsille... Poikasten kelloja, Kaikenlaatuisia leikki tavaroita pojille ja tytöille, kohtuullisilla hinnoilla...

Aaton juttuja...

Kaikki kunnia äideille...

… jotka ovat kituuttaneet
ja säästäneet ja ostaneet
ja jahdanneet erikoistarjouksia,
jotka ovat leiponeet
ja keittäneet ja jauhaneet,
jotka ovat kaivaneet ullakon kätköistä
joulukoristelaatikon,
jotka ovat kiipeilleet ripustamassa koristeita

jotka ovat yötämyöten tehneet
salaisia valmistelujaan,
jotka ovat ostaneet ja kirjoittaneet
kaikki joulukortit ja lähettäneet ne ajoissa,
jotka ovat ommelleet Marialle kuusijuhlamekon,
jotka ovat väittäneet tontun maistaneen
riisipuuroa (ei kissan),
jotka penkovat takuutodisteen
ryppyisestä käärepaperikasasta,
jotka saavat lapset vuoteeseen,
jotka herättävät heidät ajoissa joulukirkkoon,
jotka valmistavat meille joulun.


– Pam Brown, s.1828 –


Ja tämä kirjoitettu siis lähes 200 vuotta sitten!



Hyvää joulua!

Joululehtiä selailemassa

 Kotonani on aina ollut perinne, että joulun alla hankitaan joululehtiä. Ilman Evijärven joulua ei jouluni ala. Lisäksi tapaan nykyään hankkia myös Kälviän ja Lohtajan joululehdet. Niissä on useinkin historiankirjoituksia, jotka kiinnostavat Kokkola-blogiini liittyen. 

Tämän kaiken lisäksi olen viime vuosina saanut ystävältäni postitse lahjaksi hänen itselleen hankkimansa Lappajärven joululehden. Perinteeksi on tullut, että hän postittaa sen minulle. Tänään on tosin poikkeus, sillä treffasimme Kokkolan rautatieasemalla. Hän oli ohikulkumatkalla ja halusi toimittaa lehden minulle pikatreffeillä aseman nurkilla. Ihanaa! Tällainen kierrättäminen on oikeastaan aika järkevää. 

Tämänvuotisella Evijärven joululehdellä on minulla erityinen merkitys. Siinä on julkaistu oma kirjoitukseni. Kirjoitun sen Evijärven murteella eli sillä kielellä, mikä on minulla syvimmällä. Kipinän kirjoituksen julkaisuun sain, kun huomasin, että tarinani päähenkilön kuolemasta tuli sopivasti 100 vuotta tänä joulunaikana. Tarinan kertoi minulle alkujaan mummoni. Hän on mukana tarinassa 7-vuotiaana tyttönä, jonka äiti kuolee Viattomien lasten yönä. Tarinani on siis todenperäinen sukutarina. Niin kovin, kovin surullinen. 

 

Olin todella otettu, kun kuulin isäni serkun, 70-kymppisen miehen, hankkineen näitä tarinani lehtiä muille serkuilleen ympäri Suomenmaan. Jään miettimään, kuinka elämä onkaan maassamme muuttunut sadan vuoden aikana. Ei pitäisi valittaa mistään!