Joulun ajan tilaisuuksiin on aina kiva mennä, koska kirkko on silloin tavallistakin juhlavamman näkönen joulukuusineen ja joulumusiikkeineen.
Juhla alkoi tietystikin hyvin perinteisellä "Nyt sytytämme kynttilän"-lastenvirrellä. Tai perinteisellä ja perinteisellä - totesin oppilaille, ettei kyseistä laulua ollut vielä olemassakaan omassa lapsuudessani. Hyvin se on silti paikkansa lunastanut. Samalla syttyi ensimmäinen adventtikynttilä.
Laulut olivat keskeisessä osassa hartaustamme. Minä sain kunnian toimia kirkossa kanttorina. On helpompaa sillä tavalla, koska lapset ovat tottuneet laulamaan säestystyylini mukaisesti:) ... Olen aina pitänyt kirkossa soittamisesta ja laulamisesta erinomaisen akustiikan sekä juhlavien puitteiden vuoksi.
Lauloimme hartaudessa lisäksi seuraavat laulut ja virret: Ratsastaja, Tiellä ken vaeltaa, Kuule isä taivaan ja Kuningasten kuninkaalle. Tietysti hartaudessa lauloimme myös Hoosiannaa ja se jos mikä on ihana (vaikkakin haasteellinen soitettava). Hoosianna-virrellä on pitkät perinteet, tosin se tuli suomalaiseen virsikirjaan vasta viimeisen virsikirjauudistuksen myötä vuonna 1986. Itse virsi on sävelletty kuitenkin jo 1700-luvulla.
1Hoosianna!
G. J. Vogler n. 1795
|
-Matt. 21:9 pohjalta. Suom. 1871. Virsikirjaan 1986 (Virsipohja lainattu täältä.)-
Hartaus päättyi siihen, kun 4. luokan oppilaani tulivat kirkon eteen laulamaan "Taivas sylissäin." Kaunista...
Joulutunnelma lähtee aina tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti