Ikuisuuden enkeli

Viikonlopppuna on pyhäinpäivä. Se on pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistojuhla. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän poismenneiden omaistensa muistolle. Minäkin yhdistän sen vuoteen kauan, kauan sitten. Olin juuri menettänyt rakkaan sukulaisen ja seuraavana viikonloppuna kirkossa vietettiin pyhäinpäivän tilaisuutta, jossa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet luettiin ja jokaiselle sytyttettiin muistokynttilät. Se oli hyvin koskettava ja kaunis tilaisuus, joka jäi lähtemättömästi mieleen.

Vaikka pyhäinpäivä ei varsinaisesti jouluun liitykään, yhdistän sen osaltaan myös joulunaikaan valmistautumiseen. Illat ulkona pimenevät ja kynttilä tuo valkeuden pimeyteen. En itse  ole varsinaisesti kynttiläihminen, mutta kyllä kaunis liekki silti rauhoittaa.

Syksyllä olin naapurin luona kynttiläkutsuissa. Koska olen kovin hajusteherkkä, en voinut ostaa tuoksukynttilöitä.  Onneksi minuakin varten oli siellä jotain. Löysin nimittäin aivan ihastuttavan keramiikkaenkelin, johon asetetaan tuikkukynttilä.

Enkeli on vanhan perintöpiironkini päällä. Enkeli on siis Partyliten tuotteita ja sen virallinen nimi on kauniisti "ikuisuuden enkeli." Sen katselu rauhoittaa kovasti. Kuva tosin otettu sammutetusta kynttilästä, joka ei liene ihan kauneimmillaan...Mutta tuossa ilmeettömyydessä ja kauniisti kaartuvissa muodoissa on oikeasti jotain ikuisuutta tavoittelevaa ja rauhoittavaa...

Pii, pii, pikkuinen lintu, paleltaako jalkojas...

Eilisen päivän askareihin kuului lintubaarin pystytys. Pojan kanssa pistettiin lintuyhde ensin ojennuksiin. Sen ympärille piti kietoa uusi naru, kun alkuperäinen oli niin heppoisesti kääräisty, että meinasi kaurat lennellä pitkin pihaa. Takapihan puukasasta löydettiin sopivanoloinen keppikin, johon koko komeus sitten laitetiin keikkumaan.

Metsän laidasta löysin yllätyksekseni vanhan puunkannon, joka oli irrallaan maassa. Olen tähän asti luullut, että se on ihan kiinteää mallia...No, parempi näin! Pyöräytin sen metsiköstä pihan laitaan ja viritin vanhan lintulaudan sen päälle. Lopuksi ripottelin auringonkukansiemeniä sekä laudalle että kannolle. Taisi niitä ropsahdella maahankin.

Innoissani tiirailin olkkarin ikkunasta, mutta yhtäkään lintua ei näkynyt:/ Ajattelin jo lintujen ryhtyneen jonkinlaiseen kapinaan. Vaan ei onneksi sentään - tänä aamuna parvi talitinttejä hurahteli ees ja taas ikkunan takana. Olivat vielä hieman varuillaan - josko luulivat ansaksi: ) Toivottavasti rohkaistuvat talven mittaan - niitä olisi aivan ihana seurata.

Pihalla olen muutoinkin häärinyt. Eilen sain laitettua kynttilälyhtyjä terassille. Olivatkin hämärtyvässä illassa kauniita. Kynttiläni vaan olivat niin nopeasti palavia, että täytyy tehdä kynttilävarastoihin  huomenna kunnon täydennys.

Talomme vastapäisellä pellolla on vuosi vuoden jälkeen kasvava joutsenseurue. Alussa niitä oli vain muutama, tänä vuonna päivittäin useampi sata. Laskeutuvat aina aamuvarhaisella pienissä ryhmissä samalle pellolle, jossa on viljantähkiä maassa ja syvänteissä vettä. Oleskelevat samassa paikassa aamusta iltaan välillä siipiään löyhytellen. Nyt ovat alkaneet myös kaakattamaan kovaa. Välillä tuntui jo pihassa, ettei oma puhe kanna keskustellessa, kun lintujen äänet voimistuvat ja voimistuvat. Mulla on arkistoissani varmaan kohta jo satakunta kuvaa noista joutsenista, olen niitä joka vuosi innoissani kuvannut. Viime vuonna voitin joutsenkuvallani yhden valokuvakilpailunkin!

Tänään ei tullut ihan täydellisiä otoksia, en viitsinyt mennä häiritsemään liian lähelle. Kameranikin temppuili, enkä saanut kuvaa ylitse lentäneistä joutsenista, vaikka näyttikin tosi hienolta.

Saappa nähdä, milloin linnut hyvästelevät meidät ja lähtevät viluissaan kohti etelää - nyt on ainakin pakkasta ja lunta sataa...