Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä on minulle rauhoittumista.
Edellä menneiden muistelua. Kaipuuta.
 Ikävää, jonka on oppinut hyväksymään,
muttei halua unohtaa. Kynttilän valoa.




Alla oleva runo pukee sanoiksi tämän marraskuun ensimmäisen päivän.

Runon "äitivainaa" istuu mielessäni rakkaaksi mummokseni, jonka kanssa vietin ensimmäiset vuoteni maatalossa.  Kesäaamut, kun saattelimme lehmät yhdessä niitylle, talvi-illat, kun hämärässä kuljimme pihan poikki navetalle...Tuo runon toinen säkeistö - se on kuin lapsuuteni kesäaamu... 

  

Syystuuli liehtoo nurkissa,
kun tinaat, Lindblad, kannuja.
Kun ikkunastasi katselet
näet: ruohonkorret kuloiset
pihalla taipuvat maata vasten.
On aika henkien autuasten.
On sielujen päivä. Marraskuu.
Hämärä tupaasi laskeutuu.
Jäät katselemaan ja keskityt.
Jotakin, Lindblad, muistat nyt.

On juuri näkökentässäsi
utuinen, kuulas naisen käsi.
Se kantaa kiulua. Navettaan
joku leijaa yli pihamaan.
Nyt askelen näet kiirehtivän,
nyt näet huivin himmeän,
nyt sumun seassa hameen harmaan
sinä tunnet äitivainajan armaan.

Ja niinpä, Lindblad, marraskuussa
kuhankeittäjä laulaa pihasi puussa
ja ryytimaassasi kukkivat
satakaunot, mintut, resedat,
on ruoho liian vihreää,
mehiläisiä lentää vilistää,
koko päivä huokuu suvea,
on liian kaunis maailma.

Ja juosten, hyppien, huutaen
tavoitat äitisi suloisen.
Ja sinua, lapsivainajaa,
hymyillen äitisi taluttaa.
Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti.

Ei muuta sitten. Hämärässä
nyt istut tuvassa, Lindblad, tässä.
 -P. Mustapää: Commemoratio Animarum-

Tänään en  ennätä hautausmaalle rakkailleni kynttilää viemään. Hyvin poikkeuksellista. Mutta matka on pitkä.



Sytytin jo aamusta pihamaalle kymmenkunta lyhtyä. Piha oli kuurainen. Aurinko paistoi lyhtyjä sytytellessäni. Oli aivan hiljaista.


Toiseen kuvaan lisäsin  pellon laidasta keräämäni kaurakimpun. Kekri kuuluu maaseudun tytön lapsuuteen myös...

 

"Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti."

Muistot- ne lämmittää!

Pyhäinpäivän rauha

 

On Pyhäinpäivä. Paljon  muistoja sisältyy tähän päivään. Pidän  tämän päivän ajatuksesta muistaa menneitä, hiljentyä, rauhoittua...

 

Käveleskelin  kylätiellä. Ympärillä täysi hiljaisuus. Linnut   läheiseltä pellolta olivat jonnekin  kaikonneet.

Levollinen ajatus, että kaupatkin ovat kiinni.Ei tarvetta hätäillä minnekään.

 

 

 

 

 

 

Kun palasin kotiin, syttyi kynttilä pihalyhtyyn.  Tuijotin sen liekkiä kauan. '

Tänä vuonna en matkanut läheisteni haudalle. Ajatuksissa ovat kuitenkin.

Tämä sytytetty kynttilä loistakoon sydämellään ja valollaan  nyt heille.

 

 

 

Työpaikallani kollegallani on taito  pukea  juhla kuin juhla kauniisti.

Tässä kuvia viikon varrelta  pyhäinpäivän muistopöydästä koululta.

 

Hienoa, että perinteitä viedään uusille sukupolvillekin.

 

     "Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan
                   kuole sydämestäsi.
           Niin kauan kuin elät,
   kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

                      –A. Porio-"

 

 

Ikuisuuden enkeli

Viikonlopppuna on pyhäinpäivä. Se on pyhien ihmisten ja pyhien arvojen muistojuhla. Pyhäinpäivänä moni sytyttää kynttilän poismenneiden omaistensa muistolle. Minäkin yhdistän sen vuoteen kauan, kauan sitten. Olin juuri menettänyt rakkaan sukulaisen ja seuraavana viikonloppuna kirkossa vietettiin pyhäinpäivän tilaisuutta, jossa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet luettiin ja jokaiselle sytyttettiin muistokynttilät. Se oli hyvin koskettava ja kaunis tilaisuus, joka jäi lähtemättömästi mieleen.

Vaikka pyhäinpäivä ei varsinaisesti jouluun liitykään, yhdistän sen osaltaan myös joulunaikaan valmistautumiseen. Illat ulkona pimenevät ja kynttilä tuo valkeuden pimeyteen. En itse  ole varsinaisesti kynttiläihminen, mutta kyllä kaunis liekki silti rauhoittaa.

Syksyllä olin naapurin luona kynttiläkutsuissa. Koska olen kovin hajusteherkkä, en voinut ostaa tuoksukynttilöitä.  Onneksi minuakin varten oli siellä jotain. Löysin nimittäin aivan ihastuttavan keramiikkaenkelin, johon asetetaan tuikkukynttilä.

Enkeli on vanhan perintöpiironkini päällä. Enkeli on siis Partyliten tuotteita ja sen virallinen nimi on kauniisti "ikuisuuden enkeli." Sen katselu rauhoittaa kovasti. Kuva tosin otettu sammutetusta kynttilästä, joka ei liene ihan kauneimmillaan...Mutta tuossa ilmeettömyydessä ja kauniisti kaartuvissa muodoissa on oikeasti jotain ikuisuutta tavoittelevaa ja rauhoittavaa...