Syksyn värejä

Vaikka en olekaan syksyihminen, saa syksyn väriloista minut silti aina ihastuksen valtaan.
Pojan kanssa kävimme valikoimassa kasveja syysistutuksiin. Olihan vaikea reissu!

Kaupan tarjonta oli suorastan mykistävän runsas ja olo oli yhtä päättämätön kuin lapsella karkkikaupassa...

Portailla olevaan vanhaan ruukkuun etsimme ensin kasveja. Minä olisin halunnut leikitellä  keltaisten kukkasten kanssa, mutta pojan mielestä ne näyttivät naurettavilta. Yhden ostin sekaan kuitenkin ihan periaatteesta...
. 
Ruukkuun asettelin myös vanhan risusydämen, jonka olen joskus saanut oppilaaltani joululahjaksi.

Pitkän kädenväännön jälkeen ruukku näytti tältä:

Toiselle terassille ajattelimme ostaa kaksi isoa ruukkua poistomyynnistä, koska värit ja tyyli sopivat loistavasti allasterassimme pöytään.

Poika ihastui  joulukuusta muistuttaviin pitkiin kasveihin. Perusteli, että ne ovat ehdottomat, koska voidaan sitten asetella niihin pienet jouluvalot. Voisiko jouluihminen tällaista vastustaa? Ehei!

 

Eli kaksi ruukkua ja kaksi "kuusen näköistä" kasvia oli jo kärryissä, mutta sitten alkoi se vaikein. Mitä yhdistää niiden kanssa. Rajana oli vain mielikuvitus (ja ohut lompakko...).

 

Poika ihastui värjättyihin kanerviin, minä en niinkään.Kaihoisasti hän katseli viereisen naisen ostoskärryyn, joka oli lastattu sinisillä kasveilla...

 

Lopulta jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä päädyimme alla oleviin kukkasiin.

Eka ruukku näytti tältä:

 

 

Valikoimme ja jahkasimme loputtoman kauan. Sillä välin kaupan hylly ennätti tyhjentyä... Totesimme, ettemme saisi enää kahta samanlaista asetelmaa. Niinpä toiseen ruukkuun taas alusta koko suunnitelma...

 

Toisen ruukun kasvit olivat lopulta tällaisia, vaikka poika totesi inhoavansa koristekaaleja.:/

 

 

Ja sitten huristelimme kotiin. Koko illan poika harmitteli, ettei saanut sitä haluamaansa sinistä kukkaa. Tunsin jo olevani aivan huono äiti, kun moisesssa asiassa piti lapsen toiveet tyrehdyttää.  Ja yön nukuttuamme   huristelimme intoa palaen uudelleen samaan kauppaan...

Onneksi poistomyynnissä oli vielä jokunen samanlainen ruukku. Siispä  vielä yksi sellainen. Ja tällä kertaa annoin pojan itsensä valita koko kasvillisuuden!  Olisittepa nähneet 10-vuotiaan auvoisen ilmeen:)

Tällainen siitä sitten tuli:

 

Siellä ne kolme ruukkua nyt nököttävät uljaina odottaen kunnon syysmyrskyjä - niin, ja niitä jouluvaloja.:)