Joulun valot

Oma kouluni on valjastautunut jo jouluvaloihin. 

On ihana tulla töihin joulukuun pimeimpään 

aikaan, kun tähdet

näin kauniisti valaisevat tietäni. 

Joulu - valot ja se tunnelma. 

Ajattelen aina, että nämä tällaiset 

voivat jollekin lapselle tuoda mukanaan

myös turvallisuuden ja luottamuksen tunteen.

Siitä, että vaikka omassa mielessä olisi

monta myllerrystä menossa,

koulu on  vakaa.  

Koulussa asiat tapahtuvat paljolti 

saman kaavan mukaan

juhlasta juhlaan, 

 vuosi toisensa perään. 

Perinteet ovat tärkeitä. 

Ne tuovat mukanaan

 odotuksen ja juhlan.

Kaunista...

Eilen asioin kaupungilla. Oli jo iltahämärä. Ajoin autolla paikallisen Mannerheiminaukion, entisen Kauppatorin,  ohitse. Pysäytin auton. Niin kaunista. 

Aukiolla on joka joulunaika pystytettynä kuusi, joka valaistaan. Alue on Kokkolan vanhaa osaa - tässä paikalla on ollut elämää jo satoja vuosia. Takana näkyvä Raatihuone on toiminut joskus kaupunginvankilanakin... Kovin näyttää nykyihmisen silmiin idylliseltä vankilaksi...

Satoi muutamia lumihiutaleita, ei paljon, mutta sen verran, että  maa peittyi valkeaan. Kuusta voisi tuijotella ikuisuuden, olla kiirehtimättä mihinkään...Tätäkö on joulurauha?

Öinen joulukatu

Tänä vuonna en ennättänyt perinteisiin joulunavauksen tapahtumiin. Ohi menivät niin joulukadun avaus kuin useammat joulumarkkinatkin puhumattakaan tuttavan lapsen tiernapoikaesityksestä...

Oma viikonloppuni oli suorastaan ylibuukattu -vauhdikkaasti osallistuin yhteen pikkujouluun ja kaksiin syntymäpäiväjuhliin saman viikonlopun aikana:)



Yöllä kävelimme puolisoni kanssa vanhan kaupunginosan halki juhlista palatessamme. Sivukujilla oli aivan hiljaista ja lähes autiota. Oli niin kaunista -ja kuinka ollakaan  - laukkuni pohjalle oli unohtunut pieni taskukamerani:) Ihan pakkohan se oli yön pimeydessä esiin kaivaa, kuvien laadusta viis!  Muutaman kuvan räpsin haltioituneena lopultakin alkaneesta lumisateesta ja joulun valoista...

 

 Mannerheiminaukiolle, Raatihuoneen edustalle oli pystytetty ylväs kuusi valoineen .

Ja aivan pian on joulukuu! Tulossa tiernapoikajuttuja sun muuta, jahka työkiireet hiukan helittäisivät:)

 

 

 

Joulu on avattu

Lauantaina Kokkolassa oli perinteinen joulunavaus. Pojalle lankesi samaan aikaan ylimääräiset orkesteriharjoitukset, joten päätin käyttää liikenevän ajan kuskausten välillä jouluisiin juttuihin. Lähinnä olin ajatellut tähtääväni musiikkiluokkien Tiernapojat-esitykseen...




















Kaikki ei käy aina kuin elokuvissa. Olin suunnitellut, että kurvaan autoon isoon parkkihalliin lähelle keskustaa. Siitä sitten kipittäisin pikapikaa jos minne... Mutta:varmaan ekan kerran olemassaolonsa aikana kyseinen parkkitila pursusi ylimpään kerrokseen saakka autoja. Jonkinlainen joulukaravaani, ajattelin ärsytyksensekaisesti ja samalla etsin ja etsin epätoivoisesti parkkipaikkaa. Kiersin parkkihallin ylimmän kerroksen muutaman kymmenen kertaa. Laskin, ettei muualtakaan uutta parkkitilaa sen nopeampaa löytyisi.

Lopulta vanha pariskunta tepsutteli autolleen ja hyökkäsin hyeenan lailla autoineni paikalle. No. Turha varmaan edes kertoa, että Tiernapojat olivat jo laulunsa laulaneet ja kynttilänpätkänsä keräneet:/ Ennätin kävellä ees taas pari jouluista katua. Sitten oli jo kiidettävä takaisin konservatoriolle poika noutamaan. Että semmoinen joulunavaus:/

Alla kuitenkin jonkinlaisia tunnelmia kävelyreitin varrelta, sellaasia räpsäätyksiä:)

Syksyn värejä

Vaikka en olekaan syksyihminen, saa syksyn väriloista minut silti aina ihastuksen valtaan.
Pojan kanssa kävimme valikoimassa kasveja syysistutuksiin. Olihan vaikea reissu!

Kaupan tarjonta oli suorastan mykistävän runsas ja olo oli yhtä päättämätön kuin lapsella karkkikaupassa...

Portailla olevaan vanhaan ruukkuun etsimme ensin kasveja. Minä olisin halunnut leikitellä  keltaisten kukkasten kanssa, mutta pojan mielestä ne näyttivät naurettavilta. Yhden ostin sekaan kuitenkin ihan periaatteesta...
. 
Ruukkuun asettelin myös vanhan risusydämen, jonka olen joskus saanut oppilaaltani joululahjaksi.

Pitkän kädenväännön jälkeen ruukku näytti tältä:

Toiselle terassille ajattelimme ostaa kaksi isoa ruukkua poistomyynnistä, koska värit ja tyyli sopivat loistavasti allasterassimme pöytään.

Poika ihastui  joulukuusta muistuttaviin pitkiin kasveihin. Perusteli, että ne ovat ehdottomat, koska voidaan sitten asetella niihin pienet jouluvalot. Voisiko jouluihminen tällaista vastustaa? Ehei!

 

Eli kaksi ruukkua ja kaksi "kuusen näköistä" kasvia oli jo kärryissä, mutta sitten alkoi se vaikein. Mitä yhdistää niiden kanssa. Rajana oli vain mielikuvitus (ja ohut lompakko...).

 

Poika ihastui värjättyihin kanerviin, minä en niinkään.Kaihoisasti hän katseli viereisen naisen ostoskärryyn, joka oli lastattu sinisillä kasveilla...

 

Lopulta jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä päädyimme alla oleviin kukkasiin.

Eka ruukku näytti tältä:

 

 

Valikoimme ja jahkasimme loputtoman kauan. Sillä välin kaupan hylly ennätti tyhjentyä... Totesimme, ettemme saisi enää kahta samanlaista asetelmaa. Niinpä toiseen ruukkuun taas alusta koko suunnitelma...

 

Toisen ruukun kasvit olivat lopulta tällaisia, vaikka poika totesi inhoavansa koristekaaleja.:/

 

 

Ja sitten huristelimme kotiin. Koko illan poika harmitteli, ettei saanut sitä haluamaansa sinistä kukkaa. Tunsin jo olevani aivan huono äiti, kun moisesssa asiassa piti lapsen toiveet tyrehdyttää.  Ja yön nukuttuamme   huristelimme intoa palaen uudelleen samaan kauppaan...

Onneksi poistomyynnissä oli vielä jokunen samanlainen ruukku. Siispä  vielä yksi sellainen. Ja tällä kertaa annoin pojan itsensä valita koko kasvillisuuden!  Olisittepa nähneet 10-vuotiaan auvoisen ilmeen:)

Tällainen siitä sitten tuli:

 

Siellä ne kolme ruukkua nyt nököttävät uljaina odottaen kunnon syysmyrskyjä - niin, ja niitä jouluvaloja.:)

Jouluvalot syttyy ikkunaan...

Vietin viikonlopun opiskeluaikaisten ystävieni kanssa reissaten ja kierrellen Helsingissä. Tarkemmin ajatellen en ole tainnut olla siellä koskaan jolunalusaikaan. Kiersimme monenlaisissa paikoissa; teatterissa, kaupoissa, Suomenlinnassa...

Halpa reissu, sillä en ostanut muuta kuin pakolliset - junalipun, teatteriliput, majoituksen ja ruokailut... Kamera oli matkassa mukana ja räpsyi kadunkulmasta toiseen. Oli hauskaa katsella kaupunkia turistin silmin ja etsiä jouluisia asioita ympäriltään.



Stockmannin jouluikkuna oli tietysti ihan pakollinen ihastelun kohde number one. Paljon siellä ihmisiä olikin näyteikkunan takana tiirailemassa joulun salaisuuksia.

Täytyy myöntää että pääkaupungissa kaikki on suurémpaa kuin täällä luonnon helmassa - jopa jouluvalot. Niitä sitten riittikin...

Sunnuntaina käväisimme retkellä Suomenlinnassa. Siellä oli joulumyyjäiset ja monenlaista ohjelmaa. Olin aivan haltioissani, kun Suomenlinnan alakoululaiset sattuivat juuri esittämään tiernapoikia. Hieman erilainen esitys, kuin oma aikaisempani, oikein kiva kokonaisuus ja aika vänkiä uusia ideoita! Djembe-rummut, nokkahuilu ja suhistuspuu sopivat taustalle mielettömän hyvin!

Näitä nyt kotona muistellessa saa taas intoa vaikka mihin!