Viikonlopun aloitukseksi nuorimmainen tyttöystävänsä
kanssa päätti leipoa pipareita ja piparkakkutalon.
Miniä epäili ensin, onko meillä kaulinta ollenkaan, ei kuulemma
ole koskaan nähnyt. Toki kaulin löytyi!
naureskelin keittiön ohi liikkuessani, sillä nuoripari
piirtää ähelsi aluksi paperille suunnitelmansa.
Perusteellista työtä!
Niin vain nousi piparkakkutalo ja poikani
innokkaasti kyhäämä linnunpönttö myös.
Kolmannen rakennelman kohtalona oli
sortuminen.
No, kuorrutettua piparirakennelman
seinää on ihan kiva jyrsiä kahvin kanssa!
Askel askeleelta näin kohti joulua!
hienoja.edesmennyt poikani teki joka jouluksi piparkakkutalon pihoineen avokkaalleen.omalla kädellä veitsellä muotoilluin koirin.minä en ole voinut pitää piparkakkutaloa kun kissa pisti sen aina palasiksi jos ei ollut sellofaanissa.
VastaaPoistaHei, Anonyymi,ja voi, kuinka ihana muisto sinulle onkaan tallentunut pojastasi. Hän on varmaan ollut todellinen piparkakkutalomestari! Kaikkea hyvää joulunodotukseesi!
VastaaPoista