Adventtijuhla

Eilen vietimme koulussa adventtijuhlaa. Tällä kertaa ensimäistä kertaa eri koulussa kuin aikaisemmin. Koulumme on home-evakossa vanhalta koulultamme.

Hieman erilaiseltahan se tuntui.

 

Kollegani ovat onneksi taitavia. Aina odotan jännityksellä juhlan koittaessa, minkälaisia koristeita juhlatila on saanut ylleen...

 

Aloitimme tilaisuuden Tiellä ken vaeltaa-laululla. 5-6 luokan oppilaat säestivät mukanani. Hoosianna hoosianna kaikui juhlavasti ja laulu päättyi tamburiinien värinään.

 

Nyt sytytämme-laulu on lasten kestosuosikki, vaikka ensimmäisenä adventtina lauletaankin vain ensimmäinen säkeistö.

 

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

 

 

Tämän kertainen adventtihartaus pohjautui äänitteeseen, josta tuli  pätkittäin joulun odotuksen tekstiä. Miesääni kertoi Joosefin ja Marian matkasta Beetlehemiin.

Tekstikappaleiden välissä laulettiin.

 

Uudempana lauluna mukana oli israelilaistaustainen Bim bam. Oppilaat pitävät tästä kovasti. Sanat jäävät helposti mieliin ja soitinryhmän soittimet loivat taustalla kellojen tuntua.

 

Bim bam biribiri bam.

Biribiri bim bam,

biri biri bam.

Kellot tarinoivat

 ja ne soivat yli koko maan.

Bim bam, biri bimbam

 biri bimbam

biri biri bam.

 

 

 

Adventti on joulun odottamisen aikaa. Adventtiaika on odottamista ja valmistautumista.

Tunnelma salissa oli aamuyhdeksältä kaunis, sähkövalot olivat sammuksissa. Kynttilät keraamisissa astioissa loivat valoa...

Pianonikin saa joka juhlaan ylleen juhla-asun.
Lauloimme juhlassa monta laulua. Tällä kertaa monta virttä.

 

 Tilaisuus päättyi lauluun Maa on niin kaunis, jonka jälkeen nuorisotyönohjaaja luki kanssamme Isä meidän-rukouksen ja tilaisuus päättyi Herran siunaukseen.

 

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.  Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.  Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

 

Ensimmäinen adventti...

Kuukausi  on vaihtunut joulukuuksi. Keittiön kalenterilehteä kääntäessä hymyilyttää: seinällä on koululaisten kuvittama kalenteri. Joulukuun kuvan on piirtänyt viimevuotinen ekaluokan oppilaani. Tontulla on iloinen ilme ja isot tossut.  Kyllä niillä jaksaa hyppiä. Pöydällä komeilee pieni kuusi ja ikkunassa killistelee keltainen tähti...

 

Loppuviikosta vietimme koulussa adventtijuhlaa. Meidän koululla on vanhat puitteet, mutta kollega panostaa ihanasti esteettisyyteen...Tässä  kauniisti juhlaa varten  puettu pianomme...




Juhlassamme laulettiin muutama adventtilaulu.Tuttu seurakunnan työntekijä veti tilaisuuden kauniisti.  Lapset lauloivat sydämeen asti. Muutama vanhempikin oli ennättänyt paikalle kuuntelemaan.


Ensimmäinen adventtyikynttilä sytytettiin.



Kotonakin on jouluvalot syttyneet. Nuorimmainen sai toivomansa siniset jouluvalot allasterassille hankkimiinsa asetelmiin. Valot ovat oikeasti kauniit. Eivät aivan pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa...



Mies haki viikolla perinteisen ulkokuusen omasta metsästä. Nyt siinäkin on valaistus, tässä kuvassa tosin vielä ilman valoja...



Ikkunoillekin on ensimmäiset jouluvalot jo viritelty...





Isot poikani haluavat näin joulun alla myös luvan kanssa hetken olla pieniä.Molemmille ostin vielä pyynnöstään toivomansa joulukalenterit; 10-vuotias halusi jälleen Lego-kalenterin, 17-vuotias kelpuutti Kinder-kalenterin:) Tässä ekojen luukkujen aarteet:



Joulunaika ja -odotus on oikeasti alkanut!