Mutta ensi vuonna hän...

Päättyy joulu, vaikkei kenkään sois.
Joulukuusi viedään pois, pois, pois.
Mutta ensi vuonna hän
saapuu lailla ystävän
- ei vois toivo pettää...


...Vai mitenkäs se eräs joululaulu menikään. Joka tapauksessa eilen riisuin kauniin kuusemme naturel-tilaan ja kärräsin sen takaovesta ulkosalle.Muuten oltais pidetty pidempäänkin, mutta  kuusi-poloinen ei juonut enään pariin päivään lainkaan vettä ja varisteli liian innokkasti havuja olohuoneemme lattialle.

Melkoinen imuroiminen siinä taas olikin, ja silti viimeiset neulaset yleensä löytyvät joskus juhannussiivouksen tienoilla:) Kuusen nostin pystyyn takapihalle tuohon lintubaarin viereen. Josko linnut tykkäisivät siinä kuusen helmojen alla napsia ruokaansa...

Naapurustossa näkyy vielä kaikissa muissa taloissa olevan täysi joulu kuusineen sisällä. Nii-in, ruotsinkieliset kun lopettavat joulun aika tasan tarkkaan Nuutin päivään 13.1. "Den trettonde Knut kastar julen ut", hokee miehenkin aina, kun yritän hoppuuttaa, että nyt saa joulu taas jo vähäksi ajaksi olla.

Huomenna alkaa koulut. Joululoma loppuu. Tämä vaihe on siitä  ihana, että vaikka tiedossa luultavimmin onkin paukkupakkasia, niin vähitellen päivät valkenevat...Reput nököttää jo sekä äidillä että lapsilla aamua vastaanottamaan oven suussa. Onhan se taas melkoista hulabaloota, ennen kuin tämä kiljusen  väki saa aamusta itsensä kammetuksi ylös. Näin pitkän lomailun jälkeen kun on unirytmi jossain muussa maanosassa, liekö karannut joulupukin mukana maailman ääriin:)

Voi kun ihanaa!

Istuskelimme äsken mieheni kanssa olkkarin sohvalla. Mies katseli ikkunasta ulos, sinne metsänlaidan "lintubaariin" päin ja hihkaisi innoissaan, että nyt on lintulaudallani punatulkkuja. Piti oikein vääntäytyä sohvalta hiljaa kurkkimaan ja luulin jo, että ukko juksaa. Vaan ei  - kolme pulleropalleroista punatulkkua napsi lintulautani herkkuja! Olen niiiin innoissani, sillä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt niitä pihassamme, vaikka pienen metsän laidassa asutaankin. Harmi, etten ennättänyt kuvaa niistä napata.

Mies innoissaan totesi vielä "punatulkut tuo hyvää onnea seuraavalle vuodelle, jos niitä näkee jouluna!" Minä vähän, että mikäs juuri keksitty sanonta tuo on. Mutta mies väitti kiven kovaa, että kuuli tuon joulun aikaan ihan radiosta. Joten uskotaan, uskotaan... Ja toivotaan siihen hyvään uuteen vuoteen! :)

Äskeisestä innostuneena - täytyy lähteä viemään lisää apetta linnuille!

Kun joulu on...

Tänä vuonna pakkanen paukkuukin aattona tosissaan. Sanovat, että vuonna 1995 oli yhtä kylmä joulu, mutta ilmeisesti olen ollut sinä jouluna niin hurmoksessa, kun esikoinen on viettänyt ensimmäistä jouluaan, ettei pakkanen ole jääänyt mieliini...

Lapset kattelivat aamusella telkusta jouluohjelmia ja tappelivat aina välillä  - ilmeisesti pientä jännitystä ilmassa: ) Onneksi ovat nyt jo rauhoittuneet. Äsken syötiin tuhti jouluateria. Taas jaksaa muutaman tunnin tällä vatsalla: ´) Joulusaunassakin on jo käyty, parin tunnin päästä tupa on jo täynnä vieraita ja itse pukkikin lienee jo silloin paikalla.

Aamupäivällä kävimme miehen puoleisilla sukuhaudoilla sekä Kälviällä että Kokkolassa. Jännää, miten joka hautausmaalla on tietty omanlaisensa tunnelma.

Kälviällä





Kokkolassa



Kaunis perinne kuitenkin tuo kynttilöiden sytyttäminen. nykyään tietysti ongelmallista, kun niin monen haudat ovat kaukana asuinpaikoista. Tämän huomioiden kävin vanhempieni kanssa Lappajärven hautausmaalla jo viikko takaperin. Siellä oli lunta enemmän kuin koskaan muistoissani. Isoisäni sankarihauta oli täysin peittynyt lumeen... Onneksi löytyi pojan sinnikkään lumityön ansiosta...



Lappajärven hautausmaalla

Huomenna menemme poikien kanssa Evijärvelle yökyläilemään. Siellä aion käydä myös hautausmaalla. Silti jää vielä käymättä Isonjoen ja Merikarvian hautausmaat.  En osaa oikein hautausmaalla käydessäni sytyttää kynttilää siellä kaukana oleville omaisille niihin "muualle haudattujen  muistolle" tarkoitetuille kiville. Mieluummin sytytän kynttilän heille pihassani. Niin nytkin...

Hautausmaalta pois ajellessa piipahdimme vielä sisareni luona perinteisellä jouluglögillä. Siskon lapset ovat jo sen verran isoja, ettei pukkia heille ole tulossa. Sen sijaan kotiinpaluumatkalla meitä vastaan ajeli 3 joulupukkia. Aika huvittavan näköistä! Yhdestä nappasin kuvankin liikennevaloristeyksessä! Pukilla oli vähän hämillinen ilme...

                                                Nuorimmainen ei enää pukkiin usko, vaikka toisaalta vielä haluaisi. Heitteli takapenkiltä kirpeitä kysymyksiä, että mites sen nyt on vaihtanut autoa äskeisessä risteyksessä nähtyyn.... Perustelin, että tokihan pukinkin auto tällaisella pakkasella jäätyy ja on napannut jostain kadunvarrelta uuden: ) Totesin, että onneksi näytti lopulta löytäneen ison pakettiauton, niin mahtuu meidänkin kaikki lahjat sinne:/

Omat pukin varusteet on jo silitetty, isomman pojan kaveri tulee jo kolmatta vuotta peräkkäin meille pukiksi. Kiva antaa palkkio työstä  tuollaiselle miellyttävälle nuorelle miehelle, joka oikeasti tarvitsee (ja myös arvostaa) saamaansa  rahaa. Ennakkotietona, että pukkimme saapuu polkupyörällä ja sonnustautuu joulukuosiin autotallissamme: ))) Tässä sitä nyt odotellaan!

Aatonaattoiltana

Niin sitä mennään vauhdilla kohti joulua! Tänään oli sen verran kylmä, ettei ulkona tullut juurikaan käytyä. Sitä vastoin puuhastelin viimeisiä hommia ihan rennosti kotosalla. Innostuin vielä leipasemaan ihanaisen glögi-juustotortun, mikä meillä onkin ollut jo monena vuonna aattoillan kahvipöydässsä. Lisäksi pyöräytin lohirullia, kun poika niitä toivoi. Tiedän, tekevät kyllä kauppansa: ) Isompi poika savusteli itsekseen lohia ulkona ja siinä välissä leipaisi joulutorttuja ja lämmiteli puusaunaa. Meillä on sellainen pitkälämmitteinen puusauna, jota lämmitetään ensin monta tuntia ja sit siellä voi vastaavasti saunoa samoilla lämmöillä useaman tunnin... Harvoin tulee lämmitettyä, kun vie aikaa, mutta tällaisilla pakkasilla on järkevämpää olla tuhlailematta ylenmäärin sähköä...Eikä sähkösauna muutoinkaan kovin jouluiselta tunnu...

Kaupassa käytiin ukon ja nuorimaisen kanssa. Päällimmäisenä jäi mieleen, että vaikka kaupan piha olikin täynnä autoja ja kaupassakin ruuhkaa, niin ihmiset olivat oikein hyvillä mielin liikkeellä. Sain aivan joulumielen, kun kaupassa hyllyn takaa näin vanhan hoitolapseni, joka nyt on jo  liki parikymppinen. Tämä tyttö oli liikkeellä vanhempiensa kanssa ja keskustelu kuului seuraavasti:
Tyttö: "Äiti, ostetaan näitä" (tyttö osoittaa pähkinöitä hyllyssä)
Äiti: "Mitä ihmettä me noilla?"
Tyttö:"Ostetaan ne oraville!"
Äiti:"Mutta eihän meillä oo edes oravia!!!"

Pienestä voi näköjään tulla hyvälle tuulelle: ))) Vielä kotona kerroin pähkinätarinaa ja perheen miesväki puhkesi tarinani  kirvoittamana pähkäilemään, olisivatko oravat ilmestyneet, jos tyttö olisi saanut ostaa ne pähkinät:)))

Kaupassa näin myös  saman puliukon, josta sain vuosi sitten täydellisen hyvän joulumielen! Silloin kauppa oli täynnä äkeitä ja kiireisiä, tylyjä ihmisiä. Ja siinä hän istui - puliukko punaisine poskineen kaupan aulan penkillä vailla kiirettä. Ja hymyili korvasta korvaan. Silloin sain joulumielen hänen kiireettömyydestään ja  lapsenhymystään. Tänään hän käveli samassa aulassa samankaltaisen ystävänsä kanssa - sama hurmaava hymy karehti kasvoillaan. Vaikka elämänyylinsä ei muutoin ihan kohtaakaan, niin ainakin hänessä oli asennetta:) Kunpa meistä jokinen voisi vastaanottaa joulun samalla ilmeellä!

Iltapäivällä koristeltiin kuusi. Nuorimmainen ei meinannut millään malttaa odottaa h-hetkeen asti. Tässä tämä isännän ylpeys - tapaavat veljensä kanssa kisailla, kumpi onnistuu kaatamaan paremman kuusen:

Nuorimmainen koristeli kuusta aivan innoissaan. Niitä lapsuuden riemuja. Minäkin ripustin perinteisesti yhden joulukoristeen kuusen oksalle, sen mummoni vanhan keltaisen pallon... Ihana! Tämän joulun alla tulikin jo 23 vuotta mummoni kuolemasta. Hän kuoli juuri ennen joulua. Sinä jouluna tuntui oudolta jakaa lahjat, jotka mummo oli ennättänyt jo kaikille ostaa... Minä sain kuparisen kahvipannun, joka edelleen on tietysti tallessa. Mummo haudattiin joulun jälkeen ja hautajaisissa laulettiin "Maa on niin kaunis". Sen jälkeen joulu on alkanut minulle aina sen laulun laulamisesta...

Nuorimmainern koristeli tohkeissaan myös huonettaan. Joka joulu ilmestyy muutamia uusia koristeita koulusta - niin tänäkin jouluna.

Suuri unelmani uudesta jouluseimestä jäi edelleen odottamaan seuraavaa vuotta. Se ei haittaa, pidänkin sitä sellaisena iäisyysprojektina. Monta uutta osaa sain seimeäni varten kuitenkin hankittua. Noista vanhoista ja uudemmista seimen osasista kasasin tänä vuonna kaksi erillistä seimeä. Nuorimmainen rakastaa noita seimiä ja käy aina itsekseen vaihtamassa hahmojen paikkaa...

Sain lopulta myös joululiinani silitettyä. Ukko jo oli huolissaan, ettenkö ota niitä ollenkaan esille. Muisteli pojille, kuinka minä ompelin ristipistoja vielä silloin, kun olimme nuoria ja rakastuneita:) Kertoo kai sen, että nykyään harvemmin ennätän käsitöitä tekemään... Nuo liinat on kuuluneet elämäämme kauemmin kuin tää meidän nykyinen talo tai pojat. Tuon ylemmän liinan tein vuonna 1992 ja alemman liinan sain lahjaksi anopilta 1993. Ovat jotain sellaista, jota ilman joulu ei kai tulisi )

Siivoiluja, toivekkuutta ja jäälyhtyjä

Kiireinen päivä. Nukuin tosin myöhään, mutta sitten alkoikin vimmattu pesu ja puunaus. Uurastin siivouksineni yli iltakymmenen. Talo alkaa olla valmis vastaanottamaan joulun. Huomenna vielä joululiinojen silitystä yms. pientä viimeistelyä. Ja huomenna iltapäivällä tuomme kuusen tupaan. Meillä on aina aito kuusi, kun mies ei halua mitään muovikuusta nurkkiinsa. Kuusen koriselemme vasta iltapäivällä, kun mies on nukkunut ensin aamupäivän - hänellä kun on koko joulunpyhät yövuoro töissä... Ruokakaupassakin täytyy vielä pyörähtää.

Tässä juuri sadattelin hidasta tavaran toimittajaa. Tilasin nimittäin isälleni jo useita viikkoja siten kaikki lahjat netin kautta. Muutoin toimikin hyvin, mutta yksi paketti on edelleen jossain kateissa... Onneksi ei ollut ainukainen paketti, niin kestän tämän, mutta ärsyttää tuollaiset firmat, jotka ei toimita tavaroita lupaamassaan aikataulussa. Ja vielä se, ettei kuulu edes mitään pahoitteluja asiasta!  Onneksi tärkein tavara toimitettiin nopeasti. Täytyy vain todeta isälle, että onhan elämää joulun jälkeenkin. Juuri viikolla isän kanssa puhelimessa juttelin ja toivoi ainoastaan terveyttä lahjaksi...Kunpa sitä voisikin jostain tilata, niin ostaisin koko erän!  Isällä oli  viikolla useampia lääkärikäyntejä ja pitkän vaikean kauden jälkeen viimeinkin lääkärit olivat kaikki osaltaan toiveikkaampia. Tämä pelasti sekä vanhempieni että omankin jouluni! Toiveikkuus on ihana sana! Varsinkin juuri ennen joulua!

Melko kylmää ilmaa on pidellyt. Täällä oli tänään reippaat -24 astetta. Kerrankin on ollut otolliset jäälyhtyjen tekoilmat. Meillä onkin tehty monenkokoisia lyhtyjä, aion laittaa niitä pihalle aattoiltana. Kuvassa pienoinen, kakkumuottiin valettu jäälyhty, jota koristaa juhannuksen tienoilla keräämäni vihreät koivunlehdet... Ihania...

Huomenissa voisikin vielä tekaista muutaman vesiväreillä värjätyn lyhdyn noiden tavanomaisen kirkkaiden lisäksi!

Joululoman viettoon

Nyt se alkoi sitten 12 päivän joululoma! Aamukahdeksalta kokoonnuttiin vielä perinteisesti kirkkoon jouluhartauteen. Mielestäni kiva tapa hiljentyä viimeisenä koulupäivänä. Koska oltiin  omassa juhlassa niin ajoissa liikkeillä, ennätin vielä kuskailemaan omia ja naapurin  lapsiani kahteen eri kouluun ja sieltä kotia. Eli melko juhlapainotteinen aamu: ) Lumimyräkässä sai tosin olla auton kanssa tarkkana...

Sillä välin, kun odottelin isompaa joulujuhlasta, päätin ajella Kokkolan vanhassa kaupungissa. Se on tähän aikaan niin idyllinen ja  jouluinen - varsinkin aamuhämärissä.

Tämä vuonna alueen asukkaat ovat keksineetkin kivan idean - eri asuintalojen ikkunoille on tehty joulukalenteri. Kukin tehtävään osallistunut on itse saanut koristella oman ikkunansa mieleisekseen. Matkan varrelta kameraan tarttui luukku numero 11. Aika kiva idea, vai mitä!  Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin etsinyt kaikki luukut: )

Yhteiskristillisen  kirjakaupan ikkunassa oli kivan näköinen jouluseimiasetelma. Aamun hämärässä kuvaustekniikka ei vaan ollut ihan parhaimmillaan.

Kotiin päästyäni auoin oppilaila tulleita lahjoja ja kortteja. Omat lapseni perinteisesti läähätäävät tässä vaiheessa aina niskan takana:)

Nyt pitäisi lähteä vielä kuskailemaan poikaa syyslukukauden viimeiselle kitaratunnille. Sen jälkeen voisi aloittaa tarmokkaammat siivoukset ...