Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintulauta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintulauta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. joulukuuta 2010

Voi kun ihanaa!

Istuskelimme äsken mieheni kanssa olkkarin sohvalla. Mies katseli ikkunasta ulos, sinne metsänlaidan "lintubaariin" päin ja hihkaisi innoissaan, että nyt on lintulaudallani punatulkkuja. Piti oikein vääntäytyä sohvalta hiljaa kurkkimaan ja luulin jo, että ukko juksaa. Vaan ei  - kolme pulleropalleroista punatulkkua napsi lintulautani herkkuja! Olen niiiin innoissani, sillä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt niitä pihassamme, vaikka pienen metsän laidassa asutaankin. Harmi, etten ennättänyt kuvaa niistä napata.

Mies innoissaan totesi vielä "punatulkut tuo hyvää onnea seuraavalle vuodelle, jos niitä näkee jouluna!" Minä vähän, että mikäs juuri keksitty sanonta tuo on. Mutta mies väitti kiven kovaa, että kuuli tuon joulun aikaan ihan radiosta. Joten uskotaan, uskotaan... Ja toivotaan siihen hyvään uuteen vuoteen! :)

Äskeisestä innostuneena - täytyy lähteä viemään lisää apetta linnuille!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pii, pii, pikkuinen lintu, paleltaako jalkojas...

Eilisen päivän askareihin kuului lintubaarin pystytys. Pojan kanssa pistettiin lintuyhde ensin ojennuksiin. Sen ympärille piti kietoa uusi naru, kun alkuperäinen oli niin heppoisesti kääräisty, että meinasi kaurat lennellä pitkin pihaa. Takapihan puukasasta löydettiin sopivanoloinen keppikin, johon koko komeus sitten laitetiin keikkumaan.


Metsän laidasta löysin yllätyksekseni vanhan puunkannon, joka oli irrallaan maassa. Olen tähän asti luullut, että se on ihan kiinteää mallia...No, parempi näin! Pyöräytin sen metsiköstä pihan laitaan ja viritin vanhan lintulaudan sen päälle. Lopuksi ripottelin auringonkukansiemeniä sekä laudalle että kannolle. Taisi niitä ropsahdella maahankin.


Innoissani tiirailin olkkarin ikkunasta, mutta yhtäkään lintua ei näkynyt:/ Ajattelin jo lintujen ryhtyneen jonkinlaiseen kapinaan. Vaan ei onneksi sentään - tänä aamuna parvi talitinttejä hurahteli ees ja taas ikkunan takana. Olivat vielä hieman varuillaan - josko luulivat ansaksi: ) Toivottavasti rohkaistuvat talven mittaan - niitä olisi aivan ihana seurata.

Pihalla olen muutoinkin häärinyt. Eilen sain laitettua kynttilälyhtyjä terassille. Olivatkin hämärtyvässä illassa kauniita. Kynttiläni vaan olivat niin nopeasti palavia, että täytyy tehdä kynttilävarastoihin  huomenna kunnon täydennys.

Talomme vastapäisellä pellolla on vuosi vuoden jälkeen kasvava joutsenseurue. Alussa niitä oli vain muutama, tänä vuonna päivittäin useampi sata. Laskeutuvat aina aamuvarhaisella pienissä ryhmissä samalle pellolle, jossa on viljantähkiä maassa ja syvänteissä vettä. Oleskelevat samassa paikassa aamusta iltaan välillä siipiään löyhytellen. Nyt ovat alkaneet myös kaakattamaan kovaa. Välillä tuntui jo pihassa, ettei oma puhe kanna keskustellessa, kun lintujen äänet voimistuvat ja voimistuvat. Mulla on arkistoissani varmaan kohta jo satakunta kuvaa noista joutsenista, olen niitä joka vuosi innoissani kuvannut. Viime vuonna voitin joutsenkuvallani yhden valokuvakilpailunkin!

Tänään ei tullut ihan täydellisiä otoksia, en viitsinyt mennä häiritsemään liian lähelle. Kameranikin temppuili, enkä saanut kuvaa ylitse lentäneistä joutsenista, vaikka näyttikin tosi hienolta.



Saappa nähdä, milloin linnut hyvästelevät meidät ja lähtevät viluissaan kohti etelää - nyt on ainakin pakkasta ja lunta sataa...