Lähestyvän joulun merkkejä

Sen verran alkaa jo joulu olla lähellä, että kunnon joulusiivouksiin on jo päästy useampana päivänä käsiksi. Tänä vuonna siivoillaan silti aika pinnallisesti, sillä ensimmäistä kertaa emme vietä joulua kotosalla...

Eilisilta kului nuorimmaisen joulujuhlissa. Poika on ruotsinkielisessä kyläkoulussa, jossa joulutraditiot ovat áina hyvin  isossa osassa. Tämänkertainenkin ohjelma kesti hulppeat 2,5 tuntia (noo, joskus on tullut istuttua kolmekin tuntia:/) Vaikka toisen kotimaisen aika hyvin hallitsenkin, niin silti huomaan  ajatusten karkailevan aivan ulkopuolisiin asioihin, jos äänentoisto ei ole aivan kohdallaan...Niin taisi käydä välillä eilenkin.Toki oli hienojakin esityksiä moneen lähtöön. Oma poika soitti soolona kitaralla "Maa on niin kaunis" ja esitti joulunäytelmässä lasta, joka haluaa paljon lahjoja:)

Itsekseni pohdin, että juhlat syntyvät liikuttavista esityksistä, mutta että tärkeää olisi osata asennoitua juhlaankin siten, ettei anna vanhempana pikkukatselijoiden riekkua missä sattuu. Pieni itkunpurkaus lapselta ei vielä tunnelmaa hetkauta, mutta jos tulee tunne, että lapset saavat tehdä ihan mitä vain toisten juhlassa, niin...  Eilisiltana muutama pienokainen valtasi näyttämön ja ryösti osan koululaisilta äänekkäällä vaeltelullaan. Koulun rehtorikin joutui jo yhtä kiikuttamaan käsipuolesta lavalta pois...Kesken kaiken tajusin myös, että oman puujakkarani alla ryömi arviolta nelivuotias. Oikeasti jo pelkäsin, että loukkaa itsensä...Sinne se jäi makoilemaan tuolini alle, eikä kukaan hakenut pois - tunsin lähinnä ahtaanpaikankammoa, enkä tohtinut liikahtaakaan tuolillani:/

Kokkolan puukaupunkialue, Neristan, on jo toisena peräkkäisenä vuotena kunnostautunut joulukalenteri-teemalla.Vanhan antiikkiliikkeen nurkalla, aivan kadunkulmassa nökötti suloinen joulukuusi koristeineen. Viereiseltä  ilmoitustaululta löytyi kartta, josta ilmeni kaikkien kalenteri-ikkunoiden sijainnit. Tänään lähdin niitä kiertelemään. Oli jo sen verran hämärää, että sain kuvattua vain muutaman kohteen. Paljon ihanaa jäi kuvaamattakin... Kiva idea kuitenkin!






Tällaiselta näytti tämänpäiväinen ikkunakalenteri!



Huomisaamuna vielä yksi tunti koulua, sitten alkaa lomalomaloma jouluinen!

Linnuille apetta

Tämä joulunalusaika on ollut hyvin kiireinen. Tavallisten puuhailujen oheen sattui vanhempieni muutto omakotitalostaan pois. Toissailtana suljin lapsuuskotini oven viimeistä kertaa. Nyt vanhempani viettävät kerrostaloelämää. Hieman haikeutta onkin ollut tämän kaiken hässäkän keskellä.
Ennen muuttoa äiti soitti minulle ja pyysi, voisinko ostaa kaupasta sellaisen pitkän talipallon. Hän halusi antaa sen uusien asukkaiden  9-vuotiaalle pojalle, jotta poika voisi ripustaa pötkön ikkunan alle pihapuuhun ja oppisi seurailemaan lintusten elämää... Ja kyllähän minä sellaisen ostinkin.

Vanhemmilleni lintujen ruokkiminen on lähes pyhä toimitus.Siihen liittyy monta hupaisaakin tarinaa, mutta ei niistä enempää tällä kertaa.  Ehkä siksi minullakin näin joulun alla on lähes pakonomainen tarve etsiä oman pihametsiköni linnuille apetta.



Tämänvuotisen (kauniin) lintulyhteen ostin vanhalta mieheltä, joka möi lyhteitä ainoilla käymilläni joulumessuilla. Minulle tuli lämmin joulmieli jo myyjän hyväintahtoisesta ja rauhallisesta jutustelusta.  Lyhteet olivat huomattavasti kauniimpia kuin markettien muovipusseissa rötköttävät, hätäisesti kääräistyt lyhteet. Ihan silkkinauha oli lyhteessä kiedottuna. Hintakin vaivaiset kolme euroa -vitosella olisi saanut kaksi! Myöhemmin jäin harmittelemaan, etten ostanut sitä toistakin.



Siellä se lyhde nyt nököttää pihakoivussani. Kyllä nyt lintujen taas kelpaa:)

 

Paketeista paljastuu...

Tänään tällainen kevyt kurkkaus opettajan jouluylläreihin! Joulun alla osa oppilasta tuo paketteja, osa ei. Kukin taaplaa tyylillään. Opettajana sitä ei mitään lahjaa odota, mutta toki se aina  yllättää, ilahduttaa ja mieltä lämmittää. Yhtä kiva on korttikin, joka on ajatuksella annettu tai ihan vain lämmin jouluhalaus...

 
 

Omille lapsilleni äidin töistä kiikuttamien pakettien avaaminen on aina harras hetki.Yhdessä katselemme paketit ja luemme niiden mukana olevat kortit. Lapsista hetki tuntuu ylen ihmeelliseltä... Isompi poika totesi, että nämä hetket ovat äidin ammatin ainoita hyötynäkökulmia (pistellessään sulkaata molemmilla kourilla kohti suuta...) No jaa:)

Moni miettii, mitä niistä paketeista paljastuu. Voin kertoa, että skaala on melkoinen. Tässä jotain uusimmista...



 
 

Ihanassa joulukonsertissa

Perjantai-illan kiireistä ja lumimyräkästä huolimatta oli pakko päästä joulukonserttiin. Kokkolan kaupungin kirkossa oli Guardia Nueva-orkesterin joulukonsertti. Solistina oli Mari Palo. Orkesteria johti tuttuni, Raimo Vertainen, joka on kyllä aivan huippuorkesterin luotsanut...



Mukaan konserttiin sain houkuteltua nuorimmaiseni. Sitten vielä kilautus anopille, josko hän innostuisi lähtemään mukaan. Hän oli heti valmis ja vielä enemmän innoissaan, kun lupasin ostaa konserttiliput omasta pussistani:)

Onneksi olimme ajoissa paikalla, sillä väkeä oli huonosta säästä huolimattan hurjasti liikkellä. Kirkkoon mahtuu 1200  ihmistä ja jokainen penkki lehtereitä myöten oli täpösen täynnä...

Konserttiohjelmistossa oli sekä kotimaisia joululauluklassikoita, jokunen hieman harvinaisempikin että myös Astor Piazollan iki-ihanaa tuotantoa, jonka taitureina Guardia Nueva on tunnettu.



Puolitoistatuntinen kirkon penkillä kiisi nopeasti. Kirkossa oli aivan äänetöntä yleisön joukossa, vaikka väkeä olikin paljon. Hieno esitys ilmeisesti mykisti! Mari Palon viimeisen laulun," Jouluyö" aikana koko konserttiyleisö nousi seisomaan ja taputtamaan. todella vaikuttavan näköistä ja jopa lavalla olevat taiturit olivat hämmentyneen näköisiä saamastaan kunnianosoituksesta.


Ken halajaa vielä päästä hyvän musiikin äärelle, niin kerrottakoon, että Guardia Nuevan seuraavat joulukonsertit ovat Seinäjoella 12.12 ja Kalajoella 16.12. Tämän lisäksi orkesteria ja Mari Paloa sekä muutamia muitakin esiintyjiä  on mahdollista kuulla myös Helsingissä Musiikkitalolla 31.3. 2012 "Intohimojen illassa." Ehdottomat suositteluni!

Jos haluat kurkata orkesterin ja Mari Palon yhteismusisointia viime talven konsertissa, niin klikkaa TÄSTÄ!

Sibeliuksen päivänä...

Joulukuun kahdeksas on niitä uusimpia liputuspäiviä. Virallisena suosituksena  lippu liehui ensimmäisen kerran Sibeliuksen 140-vuotissyntymän kunniaksi jokunen vuosi takaperin. Viralliseksi liputuspäiväksi se tosin merkittiin vasta tämän vuoden eli 2011 kalenteriin! Eli eläköön uudelle juhlapäivälle!

Pidän kovasti Sibeliuksen musiikista ja yhdistän sen tietysti myös kiinteästi itsenäisyyspäivän viettoon. Sibelius kuitenkin sävelsi huomattavan paljon  myös jouluun liittyvää musiikkia. Joululaulut onkin merkitty Sibeliuksen sävellysluettelossa opus nro ykköseen. Esimerkkeinä näistä lauluista mainittakoon "On hanget korkeat nietokset", "Jo joutuu ilta" ja "Joulu saapuu portin luo." Kaikista tunnetuin lienee kuitenkin "En etsi valtaa loistoa." Todella kaunis  sävelkulku, säestys ja sanatkin! Hiljennytäänpä kuuntelemaan sitä tänään Sibeliuksen kunniaksi!

En etsi valtaa loistoa-kappaleeseen sanat on muuten tehnyt itse Sakari Topelius. Sibelius sävelsi jo edellisen vuosisadan loppupuolella tehdyn tekstin lauluksi vuonna 1909.

Kerrotaan, että Sibelius yleensä säesti joululauluja itse, mutta poikkeuksen teki juuri tämä joululaulu. Tätä kyseistä joululaulua säesti aina rouva Aino Sibelius. 

Joulukuun kuudes

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Mielissäni suomen itsenäisyys on niin kallisarvoinen asia, että  siinä on aina oma juhlallinen tunnelmansa. Tätä Suomen 94:ttä itsenäisyyspäivää vietämme kotona. Isompi poika kävi aamulla kiskomassa hulmuavan lipun salkoon ja pienempi poika sytytteli sinivalkoisia kynttilöitä. Perheen isoin miespuolinen katselee telkusta talvisotaa...

Omat lapsuuteni ja  nuoruuteni itsenäisyyspäivät olivat yleensä kiireisiä. Monenlaisia juhlallisia tilaisuuksia, joissa sain olla mukana tekemässä yhteistä juhlaa.  Nuorina partiolaisina olimme monena vuonna kynttiläkulkueessa mukana kävellen kotipitäjämme teitä pimenevässä illassa. Itsenäisyyspäivinä sytytettiin paikkakunnallamme myös perinteisesti iso joulukuusi kynttilöihin...Sitä täytyi aina käydä katsomassa. Monena vuonna tähän aikaan oli paukkupakkaset ja paljon lunta. Muistan tosin myös joulun, kun äidin ja pikkusiskon kanssa kuljimme kaatosateessa kuraisia teitä  kynttilänsytytystä katsomaan.

Nuoruudessani taisimme esiintyä kansanmusiikkiyhtyeemme kanssa aika usein joulukuun kuudes paikkakuntamme itsenäisyysjuhlassa. Muistan kerrankin erään vanhemman miehen, joka istui tyytyväisen näköisenä katsomon eturivissä ja juhlan jälkeen liikuttuneena totesi, että se oli paras esitys, mitä hän on ikänään nähnyt:) Ehkä me nuoret neitoset  tyylikkäästi kansallispuvuissa vetosimme johonkin suomalaisuuden syvimpään olemukseen:)))

Äsken alkoi juuri ripotella kevyitä lumihiutaleita - ehkä sittenkin saamme vielä valkean lumipeitteen sinisen taivaankannen seuraksi! Hyvää ja juhlallista itsenäisyyspäivää!