Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lintulyhde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lintulyhde. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. joulukuuta 2011

Linnuille apetta

Tämä joulunalusaika on ollut hyvin kiireinen. Tavallisten puuhailujen oheen sattui vanhempieni muutto omakotitalostaan pois. Toissailtana suljin lapsuuskotini oven viimeistä kertaa. Nyt vanhempani viettävät kerrostaloelämää. Hieman haikeutta onkin ollut tämän kaiken hässäkän keskellä.
Ennen muuttoa äiti soitti minulle ja pyysi, voisinko ostaa kaupasta sellaisen pitkän talipallon. Hän halusi antaa sen uusien asukkaiden  9-vuotiaalle pojalle, jotta poika voisi ripustaa pötkön ikkunan alle pihapuuhun ja oppisi seurailemaan lintusten elämää... Ja kyllähän minä sellaisen ostinkin.

Vanhemmilleni lintujen ruokkiminen on lähes pyhä toimitus.Siihen liittyy monta hupaisaakin tarinaa, mutta ei niistä enempää tällä kertaa.  Ehkä siksi minullakin näin joulun alla on lähes pakonomainen tarve etsiä oman pihametsiköni linnuille apetta.



Tämänvuotisen (kauniin) lintulyhteen ostin vanhalta mieheltä, joka möi lyhteitä ainoilla käymilläni joulumessuilla. Minulle tuli lämmin joulmieli jo myyjän hyväintahtoisesta ja rauhallisesta jutustelusta.  Lyhteet olivat huomattavasti kauniimpia kuin markettien muovipusseissa rötköttävät, hätäisesti kääräistyt lyhteet. Ihan silkkinauha oli lyhteessä kiedottuna. Hintakin vaivaiset kolme euroa -vitosella olisi saanut kaksi! Myöhemmin jäin harmittelemaan, etten ostanut sitä toistakin.



Siellä se lyhde nyt nököttää pihakoivussani. Kyllä nyt lintujen taas kelpaa:)

 

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pii, pii, pikkuinen lintu, paleltaako jalkojas...

Eilisen päivän askareihin kuului lintubaarin pystytys. Pojan kanssa pistettiin lintuyhde ensin ojennuksiin. Sen ympärille piti kietoa uusi naru, kun alkuperäinen oli niin heppoisesti kääräisty, että meinasi kaurat lennellä pitkin pihaa. Takapihan puukasasta löydettiin sopivanoloinen keppikin, johon koko komeus sitten laitetiin keikkumaan.


Metsän laidasta löysin yllätyksekseni vanhan puunkannon, joka oli irrallaan maassa. Olen tähän asti luullut, että se on ihan kiinteää mallia...No, parempi näin! Pyöräytin sen metsiköstä pihan laitaan ja viritin vanhan lintulaudan sen päälle. Lopuksi ripottelin auringonkukansiemeniä sekä laudalle että kannolle. Taisi niitä ropsahdella maahankin.


Innoissani tiirailin olkkarin ikkunasta, mutta yhtäkään lintua ei näkynyt:/ Ajattelin jo lintujen ryhtyneen jonkinlaiseen kapinaan. Vaan ei onneksi sentään - tänä aamuna parvi talitinttejä hurahteli ees ja taas ikkunan takana. Olivat vielä hieman varuillaan - josko luulivat ansaksi: ) Toivottavasti rohkaistuvat talven mittaan - niitä olisi aivan ihana seurata.

Pihalla olen muutoinkin häärinyt. Eilen sain laitettua kynttilälyhtyjä terassille. Olivatkin hämärtyvässä illassa kauniita. Kynttiläni vaan olivat niin nopeasti palavia, että täytyy tehdä kynttilävarastoihin  huomenna kunnon täydennys.

Talomme vastapäisellä pellolla on vuosi vuoden jälkeen kasvava joutsenseurue. Alussa niitä oli vain muutama, tänä vuonna päivittäin useampi sata. Laskeutuvat aina aamuvarhaisella pienissä ryhmissä samalle pellolle, jossa on viljantähkiä maassa ja syvänteissä vettä. Oleskelevat samassa paikassa aamusta iltaan välillä siipiään löyhytellen. Nyt ovat alkaneet myös kaakattamaan kovaa. Välillä tuntui jo pihassa, ettei oma puhe kanna keskustellessa, kun lintujen äänet voimistuvat ja voimistuvat. Mulla on arkistoissani varmaan kohta jo satakunta kuvaa noista joutsenista, olen niitä joka vuosi innoissani kuvannut. Viime vuonna voitin joutsenkuvallani yhden valokuvakilpailunkin!

Tänään ei tullut ihan täydellisiä otoksia, en viitsinyt mennä häiritsemään liian lähelle. Kameranikin temppuili, enkä saanut kuvaa ylitse lentäneistä joutsenista, vaikka näyttikin tosi hienolta.



Saappa nähdä, milloin linnut hyvästelevät meidät ja lähtevät viluissaan kohti etelää - nyt on ainakin pakkasta ja lunta sataa...