Tapaninajelulla

Täällä Kuusamon kumpuilevassa maastossa on ollut kaunis talvipäivä. Pientä pakkasta ja valkeaa, puhdasta lunta sopivasti. Tuulesta ei tietoakaan - aivan toisin kuin muualla Suomessa, jossa kunnon topakka myrsky on kuulemma pyörittänyt kaikenlaista...

Ukko lähti poikien kanssa laskettelemaan ja äitini kanssa innostuttiin käymään katsomassa poikien touhuilua rinteillä. Pojat laskettelivat toisella puolella rinnettä täältä mökistä katsottuna ja niin huruuteltiin autolla sinne.



Ihmisiä oli paljon ja tunnelma oikein kiva. Uskomattoman paljon pieniäkin napiaisia kiisi rinteessä. Päihittäisivät minut mennen tullen...



Sitten lähdettiin äidin kanssa takaisin autolla. Oli tullut jo pimeää. Alkumatka sujui hyvin, mutta jossain vaiheessa totesin äidille, että nyt on kyllä sen verran kapea tie alla, ettei tällaista tullessamme tainnut olla...
Tie sen kuin kapeni kapenemistaan ja asutuskin lakkasi...

Onneksi oli sentään navigaattori. Näpelöin sinne ainoan muistamani kadun läheltä mökkiämme - oma mökkikatumme kun ei näy navigaattorin ohjelmassa...Tie kapeni kapenemistaan, mutta oli sentään hyvin aurattu. Vastaan tuli tien laitamilla vain muutama moottorikelkka...

Äiti istui vieressäni hiljaa kuin kirkossa konsanaan Ajatteli varmaan kauhuissaan, ettei ikinä osata takaisin...
Puolen tunnin kuluttua rinteen valot lopultakin hämötti. Äiti ei tosin vieläkään sanonut sanaakaan:)

Kun lopulta päästiin auvoisesti takaisin mökille, äitikin sai puhekykynsä takaksin. "Niin, aattelin, ettei ikinä osata takaisin...!":)))

Että tällainen oli meidän perheen tapaninajelu - täytyyhän niitä perinteitä vaalia ja kunnioittaa:)

Joulupäivänä

Niin se joutui joulu taas. Osasi se pukki tänne pohjoisemmaksikin sentään. Ilta meni lapsilla (ja vähän isommillakin lapsilla) paketteja availlessa ja uusia ihanuuksia tutkiskellessa.
Nyt on ihana rauha. Ei kiirettä minnekään. Osa porukoista kävi äsken hiihtämässä uutta lunta pitkin. Kuulemma loistava oli luisto! Ukko ja nuorempi poika kait lähtevät pian rinteeseen. Minulle taitaa riittää sauvakävely metsikkötiellä...
Ihastelen metsikön kauniita lumisia puita. Ovat todella idyllisiä.

Rauhaisaa joulupäivää kaikille!

Terveisiä joulupukilta ympäri maailmaa!

Tänään näin joulupukin poroineen! Siellä he käyskentelivät tunturin kupeessa.



Lapset kuvauttivat itseään pukin kanssa ja jokunen rohkeimmista halusi taputella poroa.



 Poro vain söi jäkälää kaikessa rauhassa...



Täällä Kuusamossa pyryttää lunta, nollakeli, mutta aika kylmä tuuli. Saimme joka tapauksessa valkean joulun!

Kohta syömme jouluaterian. Ruokapöydästä löytyy ne perinteisistä perinteisimmät jouluherkut; kinkki, rosolli, salaatti, erilaiset laatikkoruoat, lohta, maksapasteijaa, alatoopia, katkarapusalaattia, leikkeleitä, joulukaljaa sun muuta mitä tietysti asiaan kuuluu. Eiköhän noilla tule täysi vatsa ja jouluinen olo.

Ihanaa joulua teille kaikille!

Aatonaattona kaukana kotoa

Ensimmäistä kertaa poissa kotoa joulunpyhinä- Tai siis ennen lapsia on oltu pois kotoa jouluna, mutta ei lasten aikana. 15 edellistä joulua olen  vastannut miehen suvun kestitsemisestä jouluaattona...Vaikka siinä on puolensa ja lapset ovat taatusti ainakin nauttineet sukujouluista, on se aika uuvuttavaakin toisaalta. Tänä vuonna myös pojat olivat molemmat ekaa kertaa valmiita matkaamaan jouluna pohjoisemmaksi joulun viettoon. Ensi joulu kuitenkin vieteään taas kotosalla miehen työvuorojen vuoksi...

Saimme houkuteltua vanhempani mukaan yhteiseen joulunviettoon ja autolla huristeltiin useampi tunti tänään tänne Kuusamoon kahdella autolla.Alkumatka sujui loskakelissä ja vesisateessa. Loppumatkaa kohti oli jo muutama pakkasaste ja lumisadetta. Maastossakin on sopivasti lunta ja myös puut huojuvat lumipeitteissä. IHANAA!

Eilen jo hetken luultiin, ettei päästä koko reissuun matkaan. Toissailtana isompi poika huristeli kavereidensa kanssa pihatiellä  ja kaatui onnettomasti kumoon mopoineen päivineen. Käsivarsihan siinä kolhiintui ja eilen istuivat lääkärissä yli viisi tuntia ukon kanssa. Että sellainen joulupaketti oli meidän eka paketti tänä jouluna... Onneksi päästiin kuitenkin lähtemään mökkijouluun kaikesta huolimatta...

Ihanaa joulunodotusta kaikille lukijoille -teitä on tullut tänne blogiin viime päivinä aivan kuin ikkunoista ja ovista - tänäänkin tähän mennessä jo  11289 ihmistä! Olen aivan mykistynyt:)))

Tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

Joulu soittorasiassa

Kun vanhempani joulun alla olivat muuttopuuhiensa keskellä tyhjäilleet kaappejaan, tuli sieltä tietysti vastaan monenmoista tavaraa, jotka herättivät muistoja. Yksi niistä oli soittorasia, joka oli aikoinaan minun aarteeni. Isä oli nostanut sen hyllykköön ja tavatessamme kysyi, halusinko kenties säilyttää sen.

Vaikka aarteeni olikin jo varsin kulahtaneessa kunnossa, en hennonnut luopua siitä. Se on ilmeisesti ainut tavara, jonka olen koskaan onnistunut hankkimaan itkemällä:)

Elettiin 70-lukua. Taisin olla kymmenen kieppeillä, ehkä vähän  allekin. Perheemme lähti jouluostoksille Seinäjoelle. Olimme viimeisessä tavaratalossa ja jo kotiin  päin pian lähdössä, kun joulukoristeosastolla silmiini sattui maailman kaunein näkemäni soittorasia! Olin nähnyt tätä ennen soittorasian vain kerran aikaisemmin - primaballerinan, joka tanssi pyörien, kun korurasia avattiin.

Muistan, kuinka juuri ja juuri ulotuin kurkottelemaan korkealle lasihyllylle, jossa rasia oli. Väänsin rasian taustaa ja rasiasta kuului "Jouluyö juhlayö"-laulun melodia. Soittorasian sisällä oli pieni lamppu, joka valaisi koko komeuden: valkopukuinen enkeli istui urkupenkillä ja soitti valkeita kirkkourkuja. Näytin soittorasiaa äidillekin, mutta äiti totesi sen olevan liian kallis. Lähdimme autoon.Oli jo kiire.

Autossa päästin itkun. Se ei ollut kovin tavallista ja isäkin ihmetteli, mikäs nyt. Äiti sitten kertoi, mitä olin nähnyt ja kuinka olin soittorasiaa ihastellut. Itku vain yltyi, kun äidin puheesta muistin uudelleen, kuinka ihana se olikaan... Lopulta vanhempani totesivat, että mennään nyt vielä sitten katsomaan sitä. Tämä oli hyvin erikoista, eikä ollenkaan tyypillistä vanhemmilleni... Taisi olla joulua mielissä heillä.

Siinä me sitten seisoimme samaisen lasihyllyn edustalla koko perheen kera ja kurkotin taas varovasti enkeliäni alas hyllystä näytille. isä pitää musiikista kovasti ja oli aikoinaan patistellut minut puolipakolla pianotunneillekin... hänkin oli myyty. Olin aivan mykistynyt kun vanhempani päättivätkin ostaa sen!Kotimatkan istuin takapenkillä hurmoksessa enkelini kanssa ja veivailin laulua uudestaan ja uudestaan.

Tässä se aarteeni on! Enkeli on matkan varrella soitellut urkuja niin innokkaasti, että on poistunut penkkeineen pois paikalta! Lamppukaan ei enää toimi. Palanen alareunasta on napsahtanut irti ja urkujen värityskin on muuttunut puhtaanvalkeasta haalistuneenkellertäväksi...Silti aivan liian rakas muisto poisheitettäväksi. Nuorimmainen sitä tuolla juuri veivaa samalla innolla... Jouluyö, juhlayö!

Joululoman alkaessa...

Rakastan joululaulujen kuuntelua. Yleensä miellyn niihin ei-kaupallisimpiin. Jos sanat ja melodia natsaavat, niin siinähän se!

Tänä iltana innostuin kuuntelemaan Leevi and the Leavingsia. Jossain vaiheessa joulua se se Leevi aina kolahtaa.Mollisävelmät ja koskettavan melankoliset sanat kolahtavat kerta toisensa jälkeen. Aika useissa Leevin kappaleissa murheellinen joulu. No, aika realistisia kuvauksia kai lopultakin... Valitsin tämänkertaiseksi kuunneltavaksi kuitenkin hieman erilaisen:  "Taas kun joululta näyttää." Tämän voisi periaatteessa esittää oppilaidenkin kanssa...Aika kaunis...