Mitä lahjaksi hänelle, jolla on jo lähes kaikkea?

Tänään hetki ideointia. Mitä voi hankkia lahjaksi hänelle, joka on jo lähes kaikkea?  Etenkin näin korona-aikana en itse halua ainakaan uhrata hyvinvointiani kauppakierroksille pakollista enempää. Oikeastaan olen jo nonen vuoden ajan klikkaillut  suurimman osan lahjoistani netin kautta. Tänä vuonna olin ajoissa ja omat lahjat on jo hankittuina ja jopa sievästi pakattuina. 

Mutta nyt lahjavinkkejä, joihin voisin itse innostua näin viime metreillä, jos asia olisi ajankohtainern...Ja nioin, nämä eivät ole mainoislinkkejä, vaan omaa nettiselailua!

Siskontytön jumiintuneisiin opiskelijanhartijoihin voisin hankkia hierontarobotin. Hinta ei ole kovin suolainen ja tällaista hän ei taatusti osaisi odottaa...Robotti toimii pattereilla ja se liikkuu hitaasti selkää ja niskaa pitkin  pyörillään hieroen. Robotti ei utoa pois erityisten sensoriensa vuoksi. Kun hieronta on valmis, voit nousta istumaan ja robotti kapuaa olkapäällesi, josta voit ottaa sen itse pois. 

Kaikille historiaa rakastaville kirjanystäville hankkisin kaksi kirjaa, jotka voi kätevästi tilata netistä ilman postikulkuja. Kirjat pohjautuvat todenperäisiin asioihin Isovihan ajalta. minulle ne molemmat olivat oikeita lukuelämyksiä. 

lankomiehen ilahduttaisin sienitalolla, hän kun tykkää puuhastella kaikkea erikoista. Olisipa kiva kokeilla itse kasvattaa sieniä...osterivinokkaita kotona kasvattaen! Pakkauksessa mukana olevat olkipeppetit ja sienirihmasto sekoitetaankasvatuspussissa ja kaadetaan niiden päälle vettä. Pussin annetaan olla sienitalon sisällä suljettuna. Kolmisen viikon päästä sinten kasvu on jo silmin nähtävissä. 

Teini-ikäistä kummiopoikaa voisi ihastuttaa pieni ja punainen jääkaappi limuille. Ja mikä parasta, tuotetta voi käyttää myös päinvastaisesti lämmönsäilöjänä esimerkiksi leivonnaisille. 
LÄmpöasetuksen vaihtaminen onnistuu kivuttomasti nappia painamalla. Minijääkaappiin mahtu liikuttavat  kuusi cokistölkkiä. laitetta voi käyttää bnin autossa kuin veneessäkin, koska sitä voi käyttää sekä sähköpistorasiassa että tupakansytyttimellä. , ohjelmoitavalla 

Ekaluokkalaisia kaksosia haluaisin ihastuttaa pienellä robotilla. Koulussakin ohjelmointia on nykyään eka luokasta alkaen, joten villi veikkaus, että lapset tykkäisivät tästä. Robotti toimii paristoilla ja sille voi itsekin tehdä erilaisia ratoja, joita pitkin se on ohjelmoitavissa kulkemaan. 

Siinäpä noita ideoita jo olikin - intoa joulunalusaikaan ja koitetaan pysyä terveinä!

http://www.coolstuff.fi/Silly-Socks

Lucian piparkakut

Hyvää Itsenäisyyspäivää 2020!

Tänään jaan iloksenne Lucian piparkakkujen ohjeen. 

Lucianpäiväähän vietetään tasan  viikon kuluttua 13.12.!

LUCIAN PIPARKAKUT

200 g margariinia tai voita
2 dl sokeria
2 dl siirappia
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
3 tl kanelia
2 pientä munaa
2,5 tl soodaa
8 dl vehnäjauhoja

Sekoita margariini, sokeri ja mausteet kattilassa, kuumenna niin että rasva sulaa, älä keitä. Jäähdytä. Lisää jäähtyneeseen sekoitukseen munat sekä vehnäjauhot joihin on sekoitettu sooda. Sekoita oikein hyvin että saat kiinteän taikinan, anna olla kylmässä seuraavaan päivään. Ota muotilla piparkakkuja ja paista niitä 200 asteessa n. 6-7 min, riippuen pipareitten koosta, pienimmät ja ohuemmat 5-6 minuuttia, isommat ja paksummat 6-7 minuuttia. Koristele halutessasi.

Tässä vielä ohje sokerikuorrutukseen:

1 kananmunan valkuainen
tomusokeria

1. Erottele valkuainen ja keltuainen, 

2. Lisää  valkuaisen joukkoon tomusokeri huolellisesti sekoittaen. 

Kuorrute on sopivaa, kun se on valkoista ja piparkakun päälle kokeeksi ohuena nauhana valutettu kuorrute ei leviä. Kovemmasta kuorrutteesta saa nätimpiä, pehmeämpi on  taad kevyempää kuorruttaa. 

3. Kaada kuorrute siihen tarkoitettuun pussiin tai ihan pakastuspussiin. Esim. laita sopivan kokoinen  muovipussi puolen litran kapeaan ja korkeaan mittaan ja käännä pussin reunat mitan suun ympärille kaatamisen helpottamiseksi.

 Leikkaa pussin kulmaan pieni (!)  reikä.

 4.Kuorruta piparkakut  

5. Anna kuorrutteen kuivua seuraavaan päivään. Paksumpi kuorrute kuivuu nopeampaa kuin löysempi.

Jouluverhot

Voiko uudet jouluverhot ollakin tänä jouluna Vallilan kuosia "Muisto."Kerrassaan upean kaunis maalaismaisema. Tuntu, kuin voisin hypähtää tuonne puutalojen sekaan ja olla kuin lapsuuskotonani.

Tästä tulee aivan mieleen vanhojen joulukorttien maalaismaisemat - ja ihana oma mummolakin. Moni on muuten tehnyt tästä verhokankaasta valotaulunkin.Sopii erittäin hyvin!

Paitsi että...nyt kun olisin tätä kangasta tilannut, niin se on tietystikin loppuunmyyty. Voi kuinka harmi. Kuosia tosin löytyy ainakin nettikaupoista vielä sinisävyisenä, mutta jostain syystä se ei minun mielestäni oli yhtä ihana. Omaan lapsuusmaisemaani kuului nimen omaan punaiset maalaistalot...En vielä luovuta - ehkä kirpparilla tulee vielä joskus tätä kuosia vastaan juuri punaisena...

Tänä jouluna taidan säästää ja ripustankin kaappien kätköistä   Vallilan  verhot, joissa on  lumihuurteisia koivuja...Pidän niistä todella paljon. Kuosin nimi on muistaakseni "Koivikko. " Sitäkään ei enää näytä olevan myynnissä. Tästä alkaa ensimmäinen adventtini!

Jouluun valmistautuminen...

Tänä vuonna jouluun valmistautuminen on koronauhan vuoksi tyystin erilaista kuin koskaan aikaisemmin. Koulumaailmassa se näkyy siten, ettei normijoulujuhlia ole. Se jos mikä on iso hyppy tuntemattomaan. Minulla on tänä vuonna eka luokka ja kovasti harmittaa lasten ja vanhempien puolesta jo nyt, että he missaavat ekan koulun "kuusijuhlameiningin. "

Onneksi tietotekniikka mahdollistaa uusia tapoja - olihan meidän koulussa jo päättäjäiset nettiyhteyden avulla koteihin jaettu. Sen ansiosta tähän jouluun laskeutuminen ehkä sujuu kivuttomammin. 

Oppilaille on luvassa jouluohjelmien harjoittelua tavalliseen tapaan. Jännittystä opelle tuo se, että tekniikka täytyy saada ajoissa  toimivaksi tallennetta varten. Pikkuisten opppilaiden äänen käyttö joulunäytelmässä on iso mysteeri. No, onhan tallenteessa se kiva puoli, että sen voi säilyttää ja katsella myöhemminkin. 

Myös kodin joulusta tulee erilainen. Meillä on ollut traditiona jo kymmeniiä vuosia, että vietämme kotijoulun, johon tulee oman perheen lisäksi myös siipan äiti ja sisarukset perheineen. Tänä vuonna kaikki on toisin. Osa perheistä ei  voi ottaa riskiä, että tulisi leviämisvaiheessa olevalta seudulta ilahduttamaan iäkästä äitiän. Ja toki järkevää niin. Joulupukin tilaaminenkin taitaa olla arveluttavaa. Kälyni kanssa ideoimme viikolla, että ehkä järjestämme  Teams-tapaamisen joulunpyhinä. Oikeastaan aika williä! Kuka olisi vuosi sitten uskonut!:)))

Vähän kauhulla mietin myös lahjojen hankintaa. Yleensä olen tilannut suurimman osan netistä ajoissa - tänä vuonna en. Toisaalta ajatus ruuhkaisiin ostoskeskuksiin menemisestä hirvittää. Ehkä  täytyy miettiä aineettomia lahjoja!

Jos joku pysyy, niin joulusiivoukset varmaan - jotain perinteitä täytyy sentään ylläpitää!

Joululahjoja...wau!

Klikkasin Unicefin sivustoa, sillä sieltä piti löytyä joululahjavinkkejä. Oi, kuinka liikuttunut olinkaan, kun sain sivun auki. Ihania lahjoja, tarpeellisia lahjoja, ennen kaikkea jopa henkeä pelastavia lahjoja.

Kyllä tässä kalpenee oma joulutörsäily. Vielä ennättää näitäkin hankkia...


https://www.unicef.fi/lahja/?utm_source=facebook&utm_campaign=2019_Joulu_UNICEF-lahja&utm_medium=social&utm_content=2019_joulu_link_&fbclid=IwAR3jkkcMX4sgTq7MkvrvIquh0ev-OffXGpMWZTPNMbVG9PsUBdUnxnoDP8g

Nyt jouluostoksille, mars, mars!

Itsenäisyyspäivän iltana

Rauha. Turva. Levollinen mieli. Noihin sanoihin kulminoituu minun itsenäisyyspäivä. Äsken nukuin 1-vuotiaani lapsenlapsen kanssa vieretysten päiväunia. Siinä pientä nukuttaessa ajattelin, mikä onni, että lapsi voi nukahtaa turvallisesti. Sekin asia, mitä pitää itsestäänselvyytenä, vaikka se on kaikkea muuta.

Loppuvuosi on ollut itselleni rankka. Isäni kuoli marraskuussa ja sain olla hänen lähellään loppuajan. Nyt on ääretön tyhjyys, mutta samalla jonkinlainen rauha. Saimme kaiken isän kanssa niin valmiiksi juteltua, kuin koskaan voi saada. Meille annettiin aikaa. Olen siitä hyvin kiitollinen.

Viikolla olin Jesse Kaikurannan joulukonsertissa Kokkolan kirkossa. Olipa kaunista. Kaikuranta soittaa muuten upeasti pianoa, totesin! Olin hyvin liikuttuut, ku hän esitti Konsta Jylhän "Joululaulu"-kappaleen. Sanoinkuvaamatonta...


"Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton; äidin haudalle valon hän suo


Liekin niin häilyvän, tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsoo ja taas odottaa koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin Mutta niin hiljainen koti yksinäisten, on kuin puuttuisi siunaus sen


Äänen hiljaisen, sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää Joka hetki sun kanssasi käyn Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit. Sun valonas näyn


Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen."