Paperitähtikoriste

Jos tekee mieli aloittaa jouluaskartelut, niin tässäpä kiva juttu! Joulukoriste on tehty  yksinkertaisesta, valkoisesta paperipussista, onko niiden nimi nyt eväspussi virallisesti vai mitä ikinä lie.... Tietysti pussin väriä muuntelemalla saa aikaan vaikka minkä saävyisiä koristeita...

Koulussamme oppilaat tekivät näitä joulupajassa innoissaan. Palkitsevaa, kun työ on oikeasti näyttävä ja sellainen, joka on kiva ripustaa omaan kotiin esille. 

Paperipusseja tarvitaan n. 6-10 pussin pino. Pussit ladotaan päällekkäin ja jokaisen pussin keskiosan saumakohtaan ja alareunaan (josta pussit ovat siis kiinni)  toiselle puolelle laitetaan liimaa, johon seuraava pussi painetaan samaan pinoon päälle. 

          

Seuraavaksi pussipino leikataan pussien keskiosasta alkaen  suuaukkopuolta kohden vinosti (kolmiomuoto). Eli reunat kapenevat.

 Lopuksi koko viuhkaavataan ympyrän muotoon auki.  Alimmainen ja ylimmäinen pussi myös liimataan yhteen. Yhteen sakaraan tehdään reiìttimellä reikä. Siihen solmitaan ohut rullalanka, josta koristeen voi ripustaa. 

Kuvan tähteä on fiksattu leikkaamalla tyypilliseen "lumihiutaleaskartelun" mukaisesti sen ollessa vielä "pinomuodossa". Jos ei halua kruusattua mallia, sekin on mahdollista. 

Ihanaa joulunodotusta ja siihen valmistautumista - jouluaattoon on enää vajaa kuukausi!

Lumiukkosoppaa hämmentämässä

Pojan koululta tuli kutsukirje vanhempainyhdistyksen jouluaskarteluiltaan -tai itse asiassa kahteen peräkkäiseen iltaan. Aikovat askarrella tuotteita joulumyyjäisiin. Sinänsä kannatettava asia.



 Tällä kertaa olisin oikeastikin ollut estynyt etenkin toisesta illasta. Mutta joskus jouluihmisenkin on  pakko tunnustaa: koska olen  päivittäin  duunissa koulussa, ja tämä joulunalusaika on työssäni  hyvin hektistä, olen oppinut (tai opetellut pikemminkin) vuosien mittaan karsimaan pois monia asioita. Olen esimerkiksi kieltäytynyt roudaamasta oppilaitani iltaisin tai viikonloppuisin laulukeikoille, niin ihana, kuin ajatus periaatteessa onkin (Joo,myönnän tuntevani edelleen joka kerta pyydettäessä huonoa omaatuntoa - muistan lapsuuteni valovoimaiset opet, jotka viikonloppuisinkin laulattivat meitä jos missä kissanristiäisissä...)

Kannatan siis kympillä vanhempainyhdistystoimintaa, maksan jäsenmaksuni ja osallistunkin välillä, mutta... Omalle tasapainolle tekee hyvää, että saa olla lyhyet illat kotona, rauhoittua  ja vaan olla...

No, joka tapauksessa perisuomalainen syyllisyyden tunne iski niin kovasti päälle, että ryhdyin toimeen. Eilisillan rustasin pieniä pussukoita koulun myyjäisiin. Kun päivät olen sosiaalinen, saa kai hyvällä syyllä olla joskus niin epäsosiaalinen, että tekee kaiken ihan yksin:)



Päädyin puuhastelemaan netistä useista blogeista tuttuihin lumiukkosoppa-pusseihin. Pussin sisällön, eli kaakaojauhepussin, vaahtokarkkeja, servetin,suklaan ja karkkikepin, löysin onnistuneesti Citymarketista (kun joku kysyi tätä, että mistä löytyy ainekset...) Pussin tekoa säveltelin muutoin alkuperäisestä poikkeavaksi.



Sen sijaan en mistään tietenkään löytänyt sopivan pieniä foliopusseja. Hirveästi ei tällä kertaa innostanut alkaa niitä itsekään väsäämään. Päädyin lopulta  ostamaan puolen litran Minigrip-pusseja, jotka osoittautuivatkin täydellisen kokoisiksi! Kassan vierestä nappasin hetken mieltymyksestä vielä harmaasävyistä tukevaa lahjapaperia, joka sekin osoittautui hyväksi hankinnaksi.

Ja sitten sopan tekoon! Olin yksin kotona, joten oli aivan ihanan rauhallista. Päätin näperrellä 10  pussia koulun myyjäisiin ja muutaman ylimääräisen vielä lahjaksi esim. pojan kitaraopelle ym...



Tällaisia pusseista sitten tuli:




Poika vei pussit tänään kouluun. Oli antanut ne suoraan rehtorille, joka oli ihmeissään kysellyt, mistä äiti on onnistunut tällaisia ostamaan...:) Poika oli sitten kertonut, että äiti ne itse näpersi...Rehtori oli kovasti lähetellyt terveisiä kotiin... Toivottavasti menevät sitten edes  kaupaksi!

 

 

Tuli oikeasti joulumieli tästä pussiprojektista - kenties innostun tehtailemaan vielä niitä lisää!

Sydämellistä puhdetyötä

Erän oppilaani äiti työskentelee ammatikseen kukkasten kanssa. Tänä syksynä hän jälleen kerran yllätti koulumme ihanaisella tavalla ja lahjoitti luokallemme  työpaikaltaan kymmenittäin kanervia, jotka olisivat muutoin menneet kaatopaikkakuormaan. Liikkeissä kun myydäään vain priimaa tavaraa, niin muutama ruskea oksa karkottaisi äkisti asiakkaat...



Kaiken muun ihanuuden lisäksi "Kukka-äiti" oli väsännyt muutaman mallin ja ehdotelman, mitä voisimme niistä oppilaiden kanssa väkertää. Mukana seurasi jopa valmiita rautalanganpätkiä:)

Ensimmäisenä työnä sommittelimme koulun pihalla olevat kukkalaatikot talvikuntoon. Kukkalaatikkoja oli kaksi erillistä ja molempiin jätimme niissä ennästään olevat, monivuotiset kasvit. Tyhjät tilat täydensimme kanervilla. oppilaat rakastivat istutuspuuhia:)





Toiseen ruukkuun innostuimme vielä kyhäämään pajuista kehikonkin. Pajutkin tämä "Kukka-äiti" oli meille vaivautunut etsimään valmiiksi...



Tässä näytän erään kivan idean, jota kanervista - miksei metsästäkin poimituista voi tehdä! Yhdestä kaupan kanervaruukusta saa aikaiseksi useamman kanervasydämen! valitettavasti minulla ei ollut kameraa työskentelyajankohtana mukana, joten yksityiskohdista en saanut kuvia...

Siispä hommiin! Aluksi katkoimme ruukkukanervista oksat pöydän päällä, joka oli vuorattu vanhoilla sanomalehdillä (sotku on melkoinen...)




Tämän jälkeen oppilaat saivat kukin n. 30 cm mittaisen taiteltavan paksuisen rautalangan. Siitä muotoiltiin kehikko tulevalle työlle. Muotoilimme samassa vaiheessa myös pienen lenksun kehikon taakse josta sen voisi myöhemmin ripustaa seinälle. Oli kiva todeta, kuinka eri muotoisia sydämiä taitteluista jo tässä vaiheessa tuli.

Sitten vain itse työn kimppuun! Kerrallaan otettiin pari, kolme kanervanoksaa, jotka kiinnitettiin rautalankakehikkoon ohuella rullalanganpätkillä. Oksat laitettiin toistensa päälle hieman lomittain. Työtä jatkettiin, kunnes koko kehikko oli vuorattu kanervilla.

Lopuksi ihanuudet viimeisteltiin kääräisemällä silkkinauhoista pienoinen rusetti. kiinnitimme senkin rullalangalla työhön kiinni. Mitäs tykkäätte? Aika kiva vaikka ovikoristeeksi, vai mitä!

Tästä se jouluun virittäytyminen taas alkaa...

Perjantain kauppakierroksella alkavan syysloman kunniaksi pysähdyin lehtihyllylle. Pienen vilkuilun jälkeen huomasin, että Taika-lehden joulunumero on jo ilmestynyt! Siispä ostoskärryyn!

Mikäpä olisikaan ihanampaa, kuin joutilaana iltana sohvalla istuen selailla kiireettömänä joululehteä...

Paljon ihan mitään sanomattomia töitä oli tietysti tässäkin lehdessä. Mutta niinhän se on, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta.

Minä katselen jouluaskarteluja lähinnä siitä näkökulmasta, että sieltä löytyisi ideoita kouluaskarteluun - ei liian vaikeita eikä liian hintavia toteuttaa. Lisäksi kriteerinäni on, että työ on oikeasti näyttävän näköinen...

Tällä kertaa seulani läpi pääsi tällaisia töitä.

Alapuolella sammaltöitä.  Näissä mallitöissä on käytetty kaupasta ostettavaa kuivattua sammalta, mutta itse tapaan kerätä loppusyksystä sammalia omasta metsästä. Vielä se työ on tekemättä, mutta ehkä ennätän...

Koska tänä vuonna minulla on iso luokka, en suunnittele tekeväni sammaltöitä luokan kanssa, mutta omaksi iloksi portaikkoon ehkä...

Taas toisaalta - koko luokan kanssa voisi yhteistyönä tehdä vaikka sammalkranssin, johon tehtäisiin pieniä  massakoristeita... noi rautalangat on kanssa kivoja...

Näistä paperista tehdyistä tähtikoristeista pidän! Tällaisiin voisi tänä jouluna oppilaiden kanssa keskittyä - tehdä eri värisiä ja kokoisia tähtiä...

Materiaalikustannukset ainakin jäisi pieneksi ja itse työt ovat kuitenkin näyttäviä.

Erityisesti pidän  vaaleansinisestä kopiopaperista tehdystä koristeesta, johon on yhdistetty kaksi eri kokoista tähteä (ei näy alla olevassa kuvassa!). Tämän aion kyllä toteuttaa! Ohjeistuskin vaikuttaa selkeältä.

Ja koska rakastan amarylliksiä, niin tämä seuraava työ olisi ihan must!Työ on tehty paperinaruista. Kukkien sisällä on myös metallilankaa, jotta kukat pysyvät pystyssä.

Hieman kevyempi aihe seuraavassa:

Teemana on joulumaa. Ison luokan askarteluna tästä saisi näyttävän kokonaisuuden vaikka koulun aulan seinälle. Nämä porot ovat mallin mukaan keinuvia, mutta ehkä jätän porot ihan omille jaloilleen seisomaan...

Viime vuonna luokkani joulukalenteri sisälsi päivittäin joulurunon, jonka kukin vuorollaan sai esittää koko luokalle. En hirveästi tykkää kalentereista, josta päivittäin puskee esiin kaikenlaista krääsää, joihin lapset eivät itsekään enää oikein jaksa innostua.

Entä jos tänä vuonna jokainen tekisi luokkaan oman kalenterin, jonka saisi jokainen avata päivittäin? Tulisi luokan takaseinälle kaunis tähtitaivas tuosta sinisestä kalenterista...Loppupäivät oppilaat saisivat avata kalentereita kotonaan.

Kiva idea tuossa tähtikalenterissa - kertoo joulun oleellista sanomaa ja muuttuu samalla päivä päivältä näyttävämmäksi!

 Ehkä muuttaisin kalenteria niin, että keskelle kalenteria ei tulisi päivittäin mitään vaihtuvaa juttua, vaan siinä voisi olla kauniisti koneella kirjoitettu jouluruno tähteen liittyen...Tämän aion toteuttaa!

Viimeisessä esittelemässäni aukeamassa on kivoja metallilankatöitä. Tällaisen sydänkorttitelineen voisin iltojen iloksi vääntää itselleni kotona - oppilaiden kanssa en taida urakkaan rohjeta ryhtyä:)))

Olihan siinä taas monenmoista. Eniten jäin kaipaamaan, että lehdessä olisi ollut myös jokin "hartaampi" jouluaiheinen työ, esimerkiksi jokin taidokas silkkipaperityö Beetlehemin yöstä tai vastaava...

Mutta nyt ainakin pääsin vähän virittelemään ajatuksiani kohti joulun valmisteluja...Parhaat idet syntyvät vähitellen kypsytellen...