Niin kaunista!

Joulutervehdys, lukijani! 

Kaiken tohinan jälkeen  on viimeinkin aikaa vain olla, hiljentyä ja lukea. Rauhoittua. 

Kaivoin esille yhden minulle rakkaan joululaulun. Sanat siihen on tehnyt Sakari Topelius. Sanat on suomentanut  Aino Suonio. Teksti on myös  Jean Sibeliuksen toimesta sävelletty. Sen melodia on kaunis ja erilainen, harras. 

Kiitokset mukana kulkemisesta joulumatkallani tänä vuonna 2024 tuon kauniin tekstin sanoin!

Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan
ja kirkkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais runon- tuon pyhän,
lohtua luovan valon!

Vaan tähdet lempeän hohteen luo
syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat
joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme, sä tule meille johtajaksi!

Nyt valkeus voittaa ja
synkkyyskin jo murtuu maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin
on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha parhain meillä.
Z. Topelius 

Kuusi tupaan kannettiin!

Sepä on sitten aatonaatto!

Tänään meillä kannetaan kuusi tupaan. Pian päästään koristelemaan sitä. Kuusen oksille ripustetaan vuosikymmenten ajan muistoja. Siitä asti, kun mummo koristeli kuusen, sitten vanhempani, minä ja sisareni, sitten poikani ja nyt jo lapsenlapseni. Joka vuosikymmeneen riittää  koristeita ja muisteltavaa niiden mukana. Ei ehkä mikään kansikuvakoristelu, mutta sitäkin rakkaampia muistoja kätkevät nuo erilaiset ja -tyyliset koristeet sisäänsä. 

Tässä alla on oppilaani muhkea joulukuusimaalaus. Tänä vuonna teimme tällaisia pienluokan oppilaiden kanssa leikatuilla pilleillä pullovärejä  tuputtaen. 

 

Jouluna 2021

"Ja Suomen korpien yllä hohti
nyt tähti suurempi muita,
ja me kaikki käännyimme sitä kohti,
ja meidät kaikki se kotiin johti,
se tähti suurempi muita."
-Yrjö Jylhä-


HYVÄÄ JOULUA!
Tänä vuonna aikani ei irronnut juurikaan joulublogin päivittämiselle.
Toivotaan, että sille on tulevina jouluina taas aikaa:))

Kirkkoreki

Kirkkoreki on ajatuksissani ollut jo pitkään. Haaveilen edesnmenneen appeni suvun vanhan kirkkoreen kunnostamisesta, mutta se on kaatunut joka kerta siihen, ettei minulla ole paikkaa, jossa sitä säilyttäisin niin, että se pysyisi hyvässä kunnossa. Joskus vinoilin, että mitäs, jos veisin sen autotalliin. No ei...

Kirkkorekeä en ole siis vieläkään itselleni saanut, mutta oilin todella liikuttunut, kun näin sellaisen Kälviän kirkon pihamalla Joulupolun yhteydessä. 

Reki on kaunis, mutta yllätyn, kuinka pieni perinteinen länsisuomalainen kirkkoreki kooltaaan onkaan! Miten siihin on mahtunut kaksi aikuista runnatusten istumaan? Reki näyttää myös niin kevytrakenteiselta, että se on varmaan herkästi kaatuillut kuljettaessa lumikinoksissa...

Olipa mielenkiintoista tämä esine nähdä, koska se kuuluu niin perinteisesti kirkkohistoriaan. 

1. Kello löi jo viisi,

lapset herätkää!

Juhani ja Liisi –

muuten matka jää!

2. Tässä vesimalja

silmät huuhtokaa.

Lämmin karhuntalja

reessä odottaa.

3. Vasta ruunan reessä

silmät aukeaa.

Siin' on silmäin eessä

synkkä metsämaa.

4. Aisakello helkkää,

loistaa tähdet, kuu.

Riemua on pelkkää,

hymyyn käypi suu.

5. Tuossa mökin Miina

kulkee kirkolle.

Taavetti ja Tiina,

nouskaa kannoille!

6. Mäenrinteen alla

talo törröttää,

joka ikkunalla

kaksi kynttilää.

7. Ruuna, virsta vielä

tepsuttele pois!

Tällä kirkkotiellä

aina olla vois.

Jouluiloa!

Hyvän joulun toivotus 2018 pienen pojanpoikani välityksellä. Tonttuilu on rankkaa:)))

Jouluksi villapaitoja?

Haluaisin olla se, jonka paketeista joulunaikaan avautuu pehmeitä, omatekoisia neuleita. Vaan siihen on matkaa. Jokuset sukat, lapset  tai vauvantöppöset on saateltu jonakin jouluna  onnistuneesti matkaan, mutta siihen se sitten kiireissä jääkin.

Netistä katsaseltuna  tämäkin kenttä laajenee. Näyttää tulleen ihan  jouluneulekauppakin uutuutena.  Entä jos tilaisi läheiselle  - niin tai itselleen  - joulunalusaikaa elävöittämään  erilaisen jouluneuleen? Olisi hetken aikaa ihan bling bling ja tuikkisi kilpaa jouluvalojen kanssa...

Erityisen hauska olisi takkatulta tuikkiva led-neule tai tietysti suomalaiseen nenään istuisi myös poropaita tuikkivine sarvineen...Voisin  jo sieluni silmin nähdä oppilaideni  silmät, jotka kilpaa vilkkuisivat neuleeni valojen kanssa...

Jouluun on aikaa enää alle puoli vuotta. Tästä se valmistautuminen taas käynnistyy!

Lumiukkosoppaa hämmentämässä

Pojan koululta tuli kutsukirje vanhempainyhdistyksen jouluaskarteluiltaan -tai itse asiassa kahteen peräkkäiseen iltaan. Aikovat askarrella tuotteita joulumyyjäisiin. Sinänsä kannatettava asia.



 Tällä kertaa olisin oikeastikin ollut estynyt etenkin toisesta illasta. Mutta joskus jouluihmisenkin on  pakko tunnustaa: koska olen  päivittäin  duunissa koulussa, ja tämä joulunalusaika on työssäni  hyvin hektistä, olen oppinut (tai opetellut pikemminkin) vuosien mittaan karsimaan pois monia asioita. Olen esimerkiksi kieltäytynyt roudaamasta oppilaitani iltaisin tai viikonloppuisin laulukeikoille, niin ihana, kuin ajatus periaatteessa onkin (Joo,myönnän tuntevani edelleen joka kerta pyydettäessä huonoa omaatuntoa - muistan lapsuuteni valovoimaiset opet, jotka viikonloppuisinkin laulattivat meitä jos missä kissanristiäisissä...)

Kannatan siis kympillä vanhempainyhdistystoimintaa, maksan jäsenmaksuni ja osallistunkin välillä, mutta... Omalle tasapainolle tekee hyvää, että saa olla lyhyet illat kotona, rauhoittua  ja vaan olla...

No, joka tapauksessa perisuomalainen syyllisyyden tunne iski niin kovasti päälle, että ryhdyin toimeen. Eilisillan rustasin pieniä pussukoita koulun myyjäisiin. Kun päivät olen sosiaalinen, saa kai hyvällä syyllä olla joskus niin epäsosiaalinen, että tekee kaiken ihan yksin:)



Päädyin puuhastelemaan netistä useista blogeista tuttuihin lumiukkosoppa-pusseihin. Pussin sisällön, eli kaakaojauhepussin, vaahtokarkkeja, servetin,suklaan ja karkkikepin, löysin onnistuneesti Citymarketista (kun joku kysyi tätä, että mistä löytyy ainekset...) Pussin tekoa säveltelin muutoin alkuperäisestä poikkeavaksi.



Sen sijaan en mistään tietenkään löytänyt sopivan pieniä foliopusseja. Hirveästi ei tällä kertaa innostanut alkaa niitä itsekään väsäämään. Päädyin lopulta  ostamaan puolen litran Minigrip-pusseja, jotka osoittautuivatkin täydellisen kokoisiksi! Kassan vierestä nappasin hetken mieltymyksestä vielä harmaasävyistä tukevaa lahjapaperia, joka sekin osoittautui hyväksi hankinnaksi.

Ja sitten sopan tekoon! Olin yksin kotona, joten oli aivan ihanan rauhallista. Päätin näperrellä 10  pussia koulun myyjäisiin ja muutaman ylimääräisen vielä lahjaksi esim. pojan kitaraopelle ym...



Tällaisia pusseista sitten tuli:




Poika vei pussit tänään kouluun. Oli antanut ne suoraan rehtorille, joka oli ihmeissään kysellyt, mistä äiti on onnistunut tällaisia ostamaan...:) Poika oli sitten kertonut, että äiti ne itse näpersi...Rehtori oli kovasti lähetellyt terveisiä kotiin... Toivottavasti menevät sitten edes  kaupaksi!

 

 

Tuli oikeasti joulumieli tästä pussiprojektista - kenties innostun tehtailemaan vielä niitä lisää!