lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivän rauha

 
On Pyhäinpäivä. Paljon  muistoja sisältyy tähän päivään. Pidän  tämän päivän ajatuksesta muistaa menneitä, hiljentyä, rauhoittua...
 
Käveleskelin  kylätiellä. Ympärillä täysi hiljaisuus. Linnut   läheiseltä pellolta olivat jonnekin  kaikonneet.
Levollinen ajatus, että kaupatkin ovat kiinni.Ei tarvetta hätäillä minnekään.
 
 
 
 
 
 
Kun palasin kotiin, syttyi kynttilä pihalyhtyyn.  Tuijotin sen liekkiä kauan. '
Tänä vuonna en matkanut läheisteni haudalle. Ajatuksissa ovat kuitenkin.
Tämä sytytetty kynttilä loistakoon sydämellään ja valollaan  nyt heille.
 
 
 
Työpaikallani kollegallani on taito  pukea  juhla kuin juhla kauniisti.
Tässä kuvia viikon varrelta  pyhäinpäivän muistopöydästä koululta.
 

Hienoa, että perinteitä viedään uusille sukupolvillekin.



 

     "Hän, joka sinulle on ollut rakas, ei koskaan
                   kuole sydämestäsi.
           Niin kauan kuin elät,
   kannat hänen sytyttämäänsä
valoa sielusi joka sopessa.
                      –A. Porio-"
 

 

2 kommenttia:

  1. Muistatko, kun oltiin aikoinaan kynttilätyttöinä Pyhäinpäivän iltakirkossa? Siitä alkoi aina tavallaan se joulun odottaminen. Sellaisia muistoja, jotka tulevat mieleen joka vuosi!

    VastaaPoista
  2. Voi, joo!
    Juuri yksi päivä tuli mieleen joku vuosi, kaukaisuudesta kun oltiin kynttilätyttöinä. Mulla jäi se kynttilän sytytyslanka jostain syystä liian pitkälle ja liekki oli valtava:0 Muistan, slloisen suntion ilmeen...hätäännyksissäni en osannut säätää sitä sytytyslankaa lyhyemmäksi:)
    Oli ne aikoja!

    VastaaPoista