Adventtijuhla

Eilen vietimme koulussa adventtijuhlaa. Tällä kertaa ensimäistä kertaa eri koulussa kuin aikaisemmin. Koulumme on home-evakossa vanhalta koulultamme.

Hieman erilaiseltahan se tuntui.

 

Kollegani ovat onneksi taitavia. Aina odotan jännityksellä juhlan koittaessa, minkälaisia koristeita juhlatila on saanut ylleen...

 

Aloitimme tilaisuuden Tiellä ken vaeltaa-laululla. 5-6 luokan oppilaat säestivät mukanani. Hoosianna hoosianna kaikui juhlavasti ja laulu päättyi tamburiinien värinään.

 

Nyt sytytämme-laulu on lasten kestosuosikki, vaikka ensimmäisenä adventtina lauletaankin vain ensimmäinen säkeistö.

 

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

 

 

Tämän kertainen adventtihartaus pohjautui äänitteeseen, josta tuli  pätkittäin joulun odotuksen tekstiä. Miesääni kertoi Joosefin ja Marian matkasta Beetlehemiin.

Tekstikappaleiden välissä laulettiin.

 

Uudempana lauluna mukana oli israelilaistaustainen Bim bam. Oppilaat pitävät tästä kovasti. Sanat jäävät helposti mieliin ja soitinryhmän soittimet loivat taustalla kellojen tuntua.

 

Bim bam biribiri bam.

Biribiri bim bam,

biri biri bam.

Kellot tarinoivat

 ja ne soivat yli koko maan.

Bim bam, biri bimbam

 biri bimbam

biri biri bam.

 

 

 

Adventti on joulun odottamisen aikaa. Adventtiaika on odottamista ja valmistautumista.

Tunnelma salissa oli aamuyhdeksältä kaunis, sähkövalot olivat sammuksissa. Kynttilät keraamisissa astioissa loivat valoa...

Pianonikin saa joka juhlaan ylleen juhla-asun.
Lauloimme juhlassa monta laulua. Tällä kertaa monta virttä.

 

 Tilaisuus päättyi lauluun Maa on niin kaunis, jonka jälkeen nuorisotyönohjaaja luki kanssamme Isä meidän-rukouksen ja tilaisuus päättyi Herran siunaukseen.

 

Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.  Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.  Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.

 

Do they know it`s Christmas...

Vuosi 1984. Hyväntekeväisyysryhmä Band aid. Muistatteko?  Laulu Do thy know it`s Christmas...Alun alkujaan Bob Geldof perusti ryhmän keräämään rahaa  nälänhätää  lievittääkseen Etiopiassa. 

 

Etiopiassa nälänhätä oli pahimmillaan vuosina 1983-1985. Sen seurauksena Etiopian pohjoisosissa menehtyi noin 400000 ihmistä. Myös muissa Etiopian osissa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Nälänhädän suuri syy oli kuivuus.

Myöhemmin hyväntekeväisyysryhmä koottiin uudelleen myös vuosina 1989 sekä 2004. Live Aid -konserttien sarjalla on tähän saakka  kerätty jo yli 50  miljoonaa euroa!

Tämän vuotisen hankkeen puuhamiehenä on edelleen Bob Geldof. Hankeessa ovat mukana myös Adele, U2-yhtyeen keulahahmo Bon sekä One Direction-yhtye.  Kappale on Midge ren sekä Bob Geldofin kirjoittama. Sen on tuottanut Trevor Horn.

Uusimman keräyksen tuotto menee ebolan vastaiseen taisteluun Länsi-Afrikassa. Tähän mennessä ebola on surmannut jo yli 5000 ihmistä.  Hittisingle on juuri äänitetty uudelleen. Tällä vuoden 2014 versiolla laulavat mm. Bono, Ed Sheeran, One Direction, , Rita Ora, Sam Smith, Paloma Faith, Emeli Sandé sekä Chris Martin.

Julkkisten maailma on omansa lainen. Lähes joka kerta näihin hyväntekeväisyysnauhoituksiin on liittynyt kohuja. Niiltä ei vältytty tälläkään kertaa. Adele, jonka piti  olla mukana levytyksissä, loisti poissaolollaan h-hetkellä. Hänen edustajansa selitteli jälkikäteen poissaoloa Adelen halulla vaikuttaa ebolan taisteluun omalla henkilökohtaisella lahjoituksella...
 

It's Christmastime; there's no need to be afraid
At Christmastime, we let in light and we banish shade
And in our world of plenty we can spread a smile of joy
Throw your arms around the world at Christmastime

But say a prayer to pray for the other ones
At Christmastime
It's hard, but when you're having fun
There's a world outside your window
And it's a world of dread and fear
Where the only water flowing is the bitter sting of tears

And the Christmas bells that ring there
Are the clanging chimes of doom
Well tonight thank God it's them instead of you
And there won't be snow in Africa this Christmastime

The greatest gift they'll get this year is life
Oh, where nothing ever grows, no rain or rivers flow
Do they know it's Christmastime at all?

Here's to you, raise a glass for ev'ryone
Here's to them, underneath that burning sun
Do they know it's Christmastime at all?

Feed the world
Feed the world

Feed the world
Let them know it's Christmastime again
Feed the world
Let them know it's Christmastime again

 

 

Joulukalenterihyllyllä

Joulukalenterit jo mielessä.
Meidänkin perheessä niitä on vuosien mittaan nähty jos jonkinlaisia.




Kauppojen hyllyillä rakastan katsella erilaisia kalentereita. Tänä vuonna on silmiin vilahtanut ainakin Hello Kitty, Spiderman, Duudsonit, Legot, Muumit, Disneyt, Playmobilit....Myönnetään - kovin kaupallista...

Pidän myös joulukalenterijoulukorteista. Tapaan lähettää niitä muutamille ystävilleni joka vuosi. Niissä ainakin itseäni kiehtoo luukkujen pienuus:)

On tietysti olemassa myös eri säätiöiden  ja firmojen kalentereita. Omasta lapsuudestani  muistan partiolaisten kalenterit, joita joskus itsekin lapsena möin. Niissä on perinteiset kuvaluukut. Näyttääpä noita olevan edelleen myynnissä...




Tämä on ensimmäinen joulunalusaika, kun nuorimmaiseni ei enää halunnut lahjaksi Lego-kalenteria. Meillä onkin usean vuoden ajalta tallessa pikkutavaroita, joita on kuoriutunut kyseisen kalenterin luukusta...Mutta aika aikaansa kutakin!



Tänä vuonna "lapsukaiseni" toivoivat  Dumlen kalenterit. Ne odottavat jo hattuhyllyllä valmiina.




Monesti säälittää allergiset lapset, jotka eivät voi näitä kalenteri-ihanuuksia hankkia.
Törmäsin googlaillessani kivaan joulukalenterijuttuun - nimittäin maidottomiin joulukalenterikarkkeihin! Näyttävät olevan sekä pähkinättömiä, gluteenittomia, kananmunattomia että  maidottomia!

http://www.dammenberg.fi/product/62/maidottomat-joulukuviot-joulukalenteriin-12-kpl

(Kuvat  lainattu mainossivuilta).

Tuunattaisko joulu?

Netissä sattui  vastaan kiva sivu. Kyseessä on itse asiassa kilpailu, jossa etsitään jätemateriaalista  tuunattua jouluista tuotetta. Kisan idea liittyy marraskuussa 22.-30.11.2014 vietettävään  Euroopan jätteen vähentämisen viikkoon.

Tuunatusta askareesta tulee ottaa digikuva, joka lähetetään oheistietojen mukana kisaan mukaan.

Parhaat ideakuvat julkaistaan joulukuussa Itä-Suomen jäteneuvonnan sähköisessä joulukalenterissa. Pieni tuunattu palkintokin on jollekulle luvassa...




Monenmoista tuunattua on tullut vuosien varrella tehtyä etenkin koulun jouluaskarteluissa, mutta eipä noista ole liiemmin kuvia tullut otettua.

Yksi kuva sentään löytyi - viime joulun tiernapoikaprojektin yhteydessä työkaverin kanssa suunniteltiin knihdille jääkiekkokypärästä tällainen sotapäähine:) Kai tämä vähän jouluunkin siis liittyy...Idea minun, tuunaus kaverin! En tätä kisaan kuitenkaan lähetä, mutta ideoida ennättäisi vielä!

Tästä alapuolen osoiterivistä pääset kilpailusivulle:) Kisa päättyy 16.11..2014!

http://puhas.fi/p/fi/media/ajankohtaista/index.php?we_objectID=2405

Pyhäinpäivänä

Pyhäinpäivä on minulle rauhoittumista.
Edellä menneiden muistelua. Kaipuuta.
 Ikävää, jonka on oppinut hyväksymään,
muttei halua unohtaa. Kynttilän valoa.




Alla oleva runo pukee sanoiksi tämän marraskuun ensimmäisen päivän.

Runon "äitivainaa" istuu mielessäni rakkaaksi mummokseni, jonka kanssa vietin ensimmäiset vuoteni maatalossa.  Kesäaamut, kun saattelimme lehmät yhdessä niitylle, talvi-illat, kun hämärässä kuljimme pihan poikki navetalle...Tuo runon toinen säkeistö - se on kuin lapsuuteni kesäaamu... 

  

Syystuuli liehtoo nurkissa,
kun tinaat, Lindblad, kannuja.
Kun ikkunastasi katselet
näet: ruohonkorret kuloiset
pihalla taipuvat maata vasten.
On aika henkien autuasten.
On sielujen päivä. Marraskuu.
Hämärä tupaasi laskeutuu.
Jäät katselemaan ja keskityt.
Jotakin, Lindblad, muistat nyt.

On juuri näkökentässäsi
utuinen, kuulas naisen käsi.
Se kantaa kiulua. Navettaan
joku leijaa yli pihamaan.
Nyt askelen näet kiirehtivän,
nyt näet huivin himmeän,
nyt sumun seassa hameen harmaan
sinä tunnet äitivainajan armaan.

Ja niinpä, Lindblad, marraskuussa
kuhankeittäjä laulaa pihasi puussa
ja ryytimaassasi kukkivat
satakaunot, mintut, resedat,
on ruoho liian vihreää,
mehiläisiä lentää vilistää,
koko päivä huokuu suvea,
on liian kaunis maailma.

Ja juosten, hyppien, huutaen
tavoitat äitisi suloisen.
Ja sinua, lapsivainajaa,
hymyillen äitisi taluttaa.
Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti.

Ei muuta sitten. Hämärässä
nyt istut tuvassa, Lindblad, tässä.
 -P. Mustapää: Commemoratio Animarum-

Tänään en  ennätä hautausmaalle rakkailleni kynttilää viemään. Hyvin poikkeuksellista. Mutta matka on pitkä.



Sytytin jo aamusta pihamaalle kymmenkunta lyhtyä. Piha oli kuurainen. Aurinko paistoi lyhtyjä sytytellessäni. Oli aivan hiljaista.


Toiseen kuvaan lisäsin  pellon laidasta keräämäni kaurakimpun. Kekri kuuluu maaseudun tytön lapsuuteen myös...

 

"Hän nauraa kanssasi ihanasti
kun menette lehmitarhaan asti."

Muistot- ne lämmittää!