Joululomalla

Kiitokset matkaamisesta blogini kanssa jouluun!

Nyt on aika lepäillä, olla ja nauttia vapaapäivistä.

Paljon kauniita joulumuistoja saatiin kokea tänä vuonnakin.

Aaton juhla kotona isolla sukulaisporukalla oli vaikuttava.

Taivaan valkea ja jouluseimi

Tämän kertaiset kuvat tulevat viime lauantaina vietetystä koululaisten joulukirkosta. Olemme halunneet vaalia tätä perinteistä kirkkoa lukukauden lopussa. Siitä on tullut itsellekin jouluperinne- jopa niin, että kollegani, joka oli lomautettuna joulukirkkopäivänä,  kiisi paikalle ihan omasta tahdostaan. Ei kukaan voi kieltää kirkkoon tulemasta -ei edes työnantaja:)

 

Ymmärrän hyvin kollegaani, jouluinen tilaisuus kirkossa on itsellekin mahdollisuus rauhoittumiseen ja hiljentymiseen kaiken se jouluhysterian  ja - hälinän keskellä.

 

 

Minulle koulun  joulukirkko on joka kerta mieliinpainuva- jo siitä syystä, että yleensä toimin kanttorina. Niin tänä vuonnakin. Kotona tapaan soittaa  etukäteen tilaisuuden virret parin kertaan läpi. Mielestäni on yleisön kunnioittamista, että hoitaa tehtävänsä huolella ja hallitsee hommansa.  

 

Aamuyhdeksältä tämän kanttorin ääni ei ollut vielä aivan iskussa. Ajattelen niin, että kanttorin tehtävänä on myös johtaa laulua ja antaa kirkkokansalle rohkeutta laulaa. Itselle tutuimmissa virsissä on mahtavaa laulaa akustiikaltaan upeassa kirkossa. Mieleen palaa  aina ne lapsuuden kultaiset vuodet - hyvän kaverini isä oli kirkkoherra ja meidät pyydettiin  usein pikapikaa kirkkoon laulamaan  tai keräämään kolehtia tai mitä milloinkin... jos jonkinmoisiin tilaisuuksiin. Siksi varmaan en pelkää kirkossa musisointia, olen kasvanut siihen ja se tuntuu ihanalta...Oppilaille olen moneen kertaan sanonut että jokaiselle ihmiselle soisin kokemuksen kirkossa yksin laulamisesta...

 

 On jotensakin outoa istua  kirkon edessä  - näköalapaikalta näkee tilaisuuden niin toisin päin kuin kirkon penkeissä istuvat. Näkee myös yleisön ilmeet ja puuhastelut penkeissä:)

 

Pappi puhui kaunisti joulun lahjasta. Hän avasi kaksi pakettia joulusaarnassaan. Ensimmäinen sisälsi muistilapun JOH. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että...

 

Toisesta paketista kuoriutui joulupuhe. Oppilaille hän kertoi, että jouluna meitä käsketään  olemaan kilttejä, jotta saisimme lahjoja, mutta Taivaan Isä ottaa vastaan kaikki, ne ilkeätkin ja kiukuttelevat.  Lapset kuuntelivat tarkkaan -  olisipa päässyt lukemaan, millaisia ajatuksia pienissä ihmismielissä tämä puhe herätti...

 

Paketista löytyi myös pieni Jeesus-lapsi, joka kapaloitiin ja pantiin  seimeen nukkumaan. Pappi kertoi, että on joulu on Jeesuksen syntymäpäivä. Siksi sitä juhlimme.

 

 

 

 

Tilaisuuden lopuksi oppilaamme lauloivat upeasti joulujuhlassammekin esitetyn "Taivaan valkeat". Pappi totesi minulle tilaisuuden jälkeen, että hän hurmaantui niin laulusta, että meinasi sännätä hakemaa sakastista kännykkäkameraansa, jotta olisi saanut esityksen äänitettyä:)))

 

Liitin tähän laulun - tosin ennen kirkkoreissua jo nauhoitetun. Kaunis, Samuli Edelmanin levyltä löytyvä laulu...Sen myötä HYVÄÄ JOULUA!

 

 

Kauniita koristeita

Tänään laitan teille nähtäväksi kollegani somistelemia asioita työpaikallani. Mikä ilo tullakaan töihin, kun  on kaunista---ja joulutunnelmaa...

Tässä kuvia kahvipöytämme somistuksesta tältä joululta.

 

Kiiltävää...

Suloisia eläinhahmoja...

Ja blingblingiä pelkistettyjen havujen kanssa. NIIN kaunista!

 

Ovensuussa tulijaa tervehtii elävä kynttilä ja sammalasetelma. Tästä kuvasta puuttuu enkeli, joka yleensä makoilee tuossa sammalten päällä...

Lucia

13.12. Lucianpäivä. Tänä vuonna olen päässyt mukaan kolmeen erilaiseen Luciajuhlaan. Ensimmäisen juhlan aika oli jo eilen, kun naapuruskoulumme ruotsinkieliset oppilaat kutsuivat koulumme katsomaan heidän Luciajuhlaansa. Kulkue oli kaunis. Ruskeatukkainen Lucia kantoi ylväästi aitoa kynttiläkruunuaan.  Pojista koostunut lauluryhmä esitti muutaman  ruotsinkielisen laulun. Tässä juhlassa oli panostettu erityisesti  äänentoistoon ja valaistukseen. Lopuksi kulkue lauloi yhden suomenkielisenkin laulun.

Tänä aamuna oli poikani koulussa  yhdistetty Lucia- ja joulujuhla. Hieman haikein tunnelmin, sillä  se oli samalla nuorimmaiseni viimeinen alakoulun joulujuhla. Lisäksi opettajakunta on vaihtunut aika lailla, vanhat konkarit ovat eläköityneet ja vuosikymmeniä voimassa olleet traditiot muuttuivat rytinällä. Onneksi sentään Luciakulkue oli vielä jäänyt.

Pojan koulussa 6. luokka on etuoikeutettu Luciaroooleissa. Yleensä oppilaat ovat äänestäneet Lucian 6. luokan tyttöjen joukosta. Nyt tyttöjä oli vain kaksi ja he olivat keskenään saaneet sopia, kumpi ryhtyy Luciaksi. Koulussa on perinteisesti ollut iso osa lauluilla. Niin nytkin. Lisäksi  nuoremmat oppilaat muodostivat hienon tähtikujan, josta Lucia saapui juhlasalin eteen.

Minä olin varustautunut kunnolla. Varasin hyvän istumapaikan penkkirivin reunasta. Sitä olisi hyvä näkyvyys.  Mukana kamera pisimmällä putkella ja iso extrasalama. Kun  juhla alkoi, kaivoin kameran kassistani. Painoin ja painoin käynnistysnappia. Ei tapahtunut mitään. Samassa karu tosiasia puski esiin: illalla olin ladannut kameran akun ja se akku oli nyt suloisesti edelleen siellä piuhan päässä kotona.  Ei auttanut istumapaikka, ei pitkät putket tai extrasalama. Jupisin itsekseni. Tällaista ei ole koskaan ennen sattunut...Kaivoin nöyrtyneenä heikon kännykameran, jonka kuvat olivat tosi kulahtaneita.

No, joka tapauksessa tunnelma oli se tärkein. Poikani oli saanut erityistehtävän -hän soitti djemberumpua. Ja hyvin soittikin. Harmi ettei tullut sitäkään kuvaa...

Tänään illalla oli vuosien tauon jälkeen Kokkolan keskustassa Kokkolan Lucian kruunaus kirkossa. Kirkkoon en ennättänyt, mutta sain nuorimmaisen houkuteltua mukaan katsomaan kadun varteen ohi kulkevaa Luciaa.

Tällä Lucialla oli teknisemmät kynttilät ulkoillessa...

 

Lucia seurueineen matkasi kaupungin halki traktorikyydillä. Mukaan sai istahtaa kyytiin maksamalla...

 

Kadulla seurasi kulkuetta paljon ihmisiä. Isukin harteilla istui näköalapaikalla kenties tuleva Lucia...

 

En kiertänyt koko reittiä, missä Luciat kulkivat. Lopuksi he saapuivat kuitenkin Kauppatorin lavalle.

Tätä ennen hieman kauhuissani katselin pienten 2-5- vuotiaitten lasten touhua Luciaa odotellessa. Korkeahkon kivilavan reunalla oli pihasoihtuja ja vanhemmat antoivat pienokaistensa juoksennella siellä lavalla  ees ja taas ilman valvontaa...Aika hurjaa, mutta onneksi onnettomuuksilta tällä kertaa vältyttiin..

 

Luciat saapuivat lyhyelle käynnille lavalle. He lauloivat yhden laulun  tonttujen kanssa. Äänentoisto olisi ollut kova sana...

 

Lucioiden poistuttua kipitimme viereiselle kaupungintalolle. Siellä jaettiin lapsille kuumaa glögiä ja pipareita. Joulun tuoksut, mmm...

 

Rajaton joulukonsertti

 

Jo vuosi sitten unelmoimani joulukonsertti on nyt totta! Kävipä vielä niin ällistyttävän upeasti, että työnantajani  tarjosi ilmaisen  lipun tähän  konserttiin.

 

Konsertti oli Rajaton- yhtyeen joulukonsertti 2.12.2014 Kokkolan kirkossa. Kirkossa on istumapaikkoja 1200, mutta voipi olla, että istuttiin sen verran tiiviisti, että oli jopa tätä enemmänkin kuuntelijoita.

 

Tilaisuudessa oli kuvauskielto, joten kuvani tulevat esitteistä ja keikka-auton kyljestä:)

 

 

 

 

Rajaton esitti  joulun 16 laulua.  Ilta alkoi tutulla Sibeliuksen/Topeliuksen  "En etsi valtaa loistoa" -laululla, joka on itselleni näistä perinteisistä joululauluista yksi kolmen kärjessä. Pidän myös tarinasta laulun takana: Laululla oli erityisasema Sibeliuksen perheen jouluissa- laulun säesti aina rouva Aino Sibelius /os. Järnefelt).  

 

Rajaton- yhtye puolestaan on tunnettu a cappella- lauluistaan, jolloin säestyskin tulee laulaen...

 

Uudemmista lauluista pidin konsertissa lauluista "Aattoyö" ja erityisesti  "Seimen ääressä." Jälkimäisessä on upeat lempparirunoilijani Einari Vuorelan sanat Jussi Chydeniuksen säveltämänä. Essi Vuorela laulaa laulussa kauniin puhtaasti soolon ja muiden ryhmäläisten laulusäestys on todella kaunis. Erityisesti plussaa Chydeniuksen bassoäänistä!

 

Alla olevaa laulua kuunnellessa vieressä istunut kollegani liikuttui laulun sanoista kyyneliin. Jälkeenpäin huomasimme, että yksi hänen kasvoissaan olleista tikeistä oli tunteenpurkauksen yhteydessä suolaisista kyyneleistä  sulanut:)

 

 

Poikani, poikani, nuku, oi nuku.

Näetkö juhdatkin lepäävät hiljaa.

Lyhtyä tuo lempeää valoa seiniin.

Puhtain kasvoin sä muistutat liljaa.

Katsos, kun peitän sut tuoksuviin heiniin.

Poikani, poikani  nuku.

 

Enkelten parvet sinua suojaa.

Idän viisaat tähteäs palvoo.

 Taivaan joukot ylistää Luojaa.

Kedon paimenet seimelläs valvoo.

Poikani, poikani nuku, oi nuku.

 

Täällä on pimeää, täällä on tummaa.

Hyeenat kiertävät lammastarhaa.

Kuuntele ihmisten itkua kummaa.

Täällä he eksyy, täällä he harhaa.

Poikani, poikani, nuku.

 

Katsos, perhokin siipensä sulkee.

Tuuli pienoista pilveä ajaa.

Kuuhut kultavaunuilla kulkee.

Vartioi meitä ja matalaa majaa.

Poikani, poikani, nuku.

Poikani, poikani nuku, oi nuku.

 

 

 

Saimme kuulla useita tuttuja ja vieraampia lauluja. Carola Häggqvistin upea "Himlen i min famn" esitettiin alkuperäiskielellä ruotsiksi. Pidin siitä, että kirkon miljööseen soveltuvasti oli valittu hyvin rauhoittavia ja sanomaltaan sopivia kappaleita. Kokonaisuus oli upea!

 

Viimeinen laulu, "Enkelit", oli  uunituore, vasta kuukauden ikäinen. Tämän jälkeen tuli valtaisat aplodit. Yhden ylimääräisen kappaleen jälkeen kirkosta poistui paljon tyytyväisen oloisia ihmisiä. Varmaan yksi parhaista joululahjoista!

 

Laulajien äänet sointuivat ihailtavan puhtaasti ja kauniisti yhteen. Erityiskiitoksen ansaitsee myös valovastaava. Melko karu  kaupunginkirkkomme pukeutui valkean tiiliseinän ylle punaiseen, siniseen...Upeaa värileikkiä!

 

Pidin myös siitä, että laulajien esiintyminen oli rauhallista, vähäeleistä ja hyvin suunniteltua. Kun laulajat kääntyivät vuorollaan katsojiin selin, tuli hieno koruton vaikutelma. Samoin, kun osa kokoonpanosta seisoi kirkon edessä vastakkain. Erityispisteet tästä!