Nostalgiaa joulupöydässä...

Kävin fiilistelemässä joulua ns., Draken talossa Kokkolassa. Talo on vanha käsityöläisperheen koti, joka on testamentattu kaupungille museokäyttöön. Ehtona on, että koti täytyy säilyttää asutun näköisenä sellaisessa muodossa, kun se oli viimeisten asukkien sieltä lähtiessä. talo sijaitsee Neristanin puutalokaupunginosassa keskustassa.



 Näin joulun alla Draken talo puetaan  jouluasuun. Tarkemman kuvauksen Draken joulusta voit lukea täältä.  Joulusivun blogissa pääset kurkkaamaan nostalgisiin joulutarjoiluihin.

                            

 

Eikö olekin ihanan nostalgista!

Kaunein yö

Jo taas löytyi niin ihana ja juhlava joululaulu oppilaiden laulettavaksi joulukirkkoon! Ihan parhaita hetkiä, kun tekee löydön. Kuulee, ja kuuntelee ensimmäistä kertaa. Ja sitten haluaa kuuunnella uudelleen, uudelleen...

Kaunein yö

 On kaunein yö on juhlayö

 ja suuri rauha koskettaa nyt maailmaa 

niin hiljainen yö toiveiden

 kuin soisi avaruus näin luojan kunniaa 

Kun rauhan sydän saa

 en pyydä parempaa soi laulut lapsuuden 

taas tunnen juhlan sen 

On kaunein yö on juhlayö 

kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan

 On kaunein yö on juhlayö

 se vieläkin voi arjen taakse kuljettaa

 niin hiljainen yö toiveiden

 tuo kaukaa tänne sydänmaiden tunnelmaa

 Ja tumma kirkkomaa niin kirkkaan hohteen saa

 kun liekit tuhannet tuo meille terveiset

 On kaunein yö on juhlayö

 kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan.

Säv. Jussi Rsinkangas

San. Pekka Samuel Laaksonen

Ja nuotitkin löytyy kätevästi netistä...
Laululla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Se voitti vuonna 2004 Nurmeksen valtakunnallisen joululaulukilpailun. 

Pyhäinpäivä

Marraskuun ensimmäinen.
Lumeton. Pimeä. Hiljainen.

Mutta illalla syttyivät kaikki tähdet
hyvin liki maata
kuin olisivat halunneet nähdä
suuren pimeän läpi
     -uteliaisuudesta tai valaistaakseen
       samantekevää-
Mutta valaisivat.
Ja kun löysivät kuvansa joesta
ne aivan hullaantuivat tuikkimaan
vilkuttamaan hymyilemään.
Niin suuria
niin alhaalla
että niitä olisi voinut poimia
kuin joulukuusen koristeita.

Ja laulu
         huilu
         mistä se yhtäkkiä
mikä lintu voisi laulaa
helistä iloa
marraskuun tähtien alla.
-M. Leinonen.