Kaunein yö

Jo taas löytyi niin ihana ja juhlava joululaulu oppilaiden laulettavaksi joulukirkkoon! Ihan parhaita hetkiä, kun tekee löydön. Kuulee, ja kuuntelee ensimmäistä kertaa. Ja sitten haluaa kuuunnella uudelleen, uudelleen...

Kaunein yö

 On kaunein yö on juhlayö

 ja suuri rauha koskettaa nyt maailmaa 

niin hiljainen yö toiveiden

 kuin soisi avaruus näin luojan kunniaa 

Kun rauhan sydän saa

 en pyydä parempaa soi laulut lapsuuden 

taas tunnen juhlan sen 

On kaunein yö on juhlayö 

kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan

 On kaunein yö on juhlayö

 se vieläkin voi arjen taakse kuljettaa

 niin hiljainen yö toiveiden

 tuo kaukaa tänne sydänmaiden tunnelmaa

 Ja tumma kirkkomaa niin kirkkaan hohteen saa

 kun liekit tuhannet tuo meille terveiset

 On kaunein yö on juhlayö

 kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan.

Säv. Jussi Rsinkangas

San. Pekka Samuel Laaksonen

Ja nuotitkin löytyy kätevästi netistä...
Laululla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Se voitti vuonna 2004 Nurmeksen valtakunnallisen joululaulukilpailun. 

Joulun juhlintaa

Viikon kolme koulun joulujuhaa on sitten onnekkaasti takana!

Suoraan sanottuna viikko on ollut enemmän kuin kiireinen...

 

Tässä tunnelmia eilisillan joulujuhlasta, joka oli oman poikani alakoulun juhla...

 

Ruotsinkielisissä kouluissa Lucia kulkueineen ilmaantuu yleensä  valoksi joulujuhlissakin. Niin tälläkin kertaa. Koulun perinteenä on, että oppilaat äänestävät Lucian 6. luokan tyttöjen keskuudesta. Aidot kynttilät väenpaljoudessa tuo aina oman jännityksen...

 

 

Perinteisesti juhlan alkuosassa on aina myös jouluevankeliumi näyteltynä. Sitä on  vuosi toisensa jälkeen ihana herkistyä katsomaan.

 

Kyläkoulullamme on perinteisesti vahva musiikkiosaaminen, niin tänä vuonnakin.  Oppilaskuoro lauloi useamman laulun ja isäksi kuultiin useita sooloesityksiä. Tällä kertaa pääsin itsekin kuulemaan oman poikani "Varpunen jouluaamuna-"esityksen.

 

Pojalla oli tänä vuonna myös päärooli joulunäytelmässä. Poika esitti joulupukkia,jonka tontut intaantuivat maistelemaan "partadynamiittia.":)))

 

 

Ohjelmalehtisessä luki, että tänä vuonna juhlassa on myös yllätysvieras! Vähänkö oppilaita jännitti, kuka hän olisi... Kuinka ollakaan; Idols-kisassa kolmanneksi tänä vuonna sijoittunut Torsten Borg astui lavalle!

 

Torsten on kyläkoulumme entinen oppilas, isomman lapseni luokkakaveri niiltä ajoilta. Hän kertoi omista joulujuhlamuistoistaan; kuinka hienoa ja merkittävää oli päästä jo alaluokilla esiintymään juhliin. Juupa juu, taisi poika laulaa aika monena vuonna soolo-osuuksia:) Taas kerran ajattelin mielessäni, kuinka tärkeässä roolissa koulu onkaan ilmaisukasvatuksessa! Rehtorilla taisi olla lähes kyynel silmännurkassa, kun Torsten omisti hänelle toisen laulamistaan kappaleista;  Hallelujah. Yleisökin oli oikein vaikuttunut nuoren miehen puheesta ja muisteluista  paikallisella murteella...

 

Väliajalla Torsten jakeli nimmareita kuvakorttien taakse-. Poikani hehkutti vielä kotimatkalla "Ajatella, mun korttiin se kirjoitti mun etunimenkin, vaikken mä edes sanonut nimeäni!"

 

 

Tämän päivän ohjelmassa oli  vielä joulukirkko omassa koulussani jo aamukahdeksalta. Toimin kirkossa kanttorina, mikä tuo aina hieman ylimääräistä  sähinää omaan joulukirkkoon. Pappi piti hienon puheen joulun lahjasta. Kirkon kuusen kätköistä hän "löysi" punaisella joulurusetilla kiedotun käärön, jossa oli Taivaan isän joululahja meille; Joh.3:16.

 

 

Joulunaikaan valmistautumista koulussa

Työni on maailman parasta! Tajuan sen kerta toisensa jälkeen etenkin silloin kun joulun aika lähestyy ja oppilaiden kanssa aletaan kääntää kuonot kohti joulujuttuja. Siis aivan parasta, vaikka kiirettä, stressiä ja hulinaa- joskus melkoistakin- riittää yli äyräiden.

Tämän joulualusajan aloitimme kollegani kanssa perinteisesti huolella ja hartaasti suunnitellen jo lokakuussa. Taidetaan olla molemmat jouluihmisiä  tai jotain sinne päin...

Meidän koulu on alueella, jossa on paljon luovuutta, oikeastaan täällä annetaan kaikkien kukkien kukkia ja se jos mikä tuo höystettä juhliimmekin. Kaikki osallistuvat innnolla. Jokunen aika sitten eräs koulun isoimmista oppilaista kysyi minulta, mitä laulamme tämän vuoden joulujuhlassa. Ja toivoi heti perään "Voi kun ólis kaikki ne samat- ne oli niin ihanat!" Ehei...:)



Aloitamme  laulujen etsimisellä. Ympäri vuoden  kuulostelemme  kaikkea kaunista ja selailemme jos ei sataa, niin ainakin kymmeniä laulukirjoja. Vaikka kirjat ovat pullollaan perinteisiä joululauluja, joita on kiva opettaa nuoremmalle sukupolvelle, tavoitteena on myös  löytää  uusia lauluja. Ne motivoivat ja tuovat haastetta ja intoa etenkin omaan mieleen. Ja aina etsimme sitä kauneinta...Monta kertaa olemme jo löytäneetkin.:) Eli yhtä kauneinta ei taida sittenkään olla olemassa...


Mitä me tänä vuonna laulamme? Liikkeelle lähdettiin siitä, että otetiin joukkoon yksi jo tuttu laulu parin, kolmen vuoden takaa. Ihan sen vuoksi, että se on edelleen kaunis ja sekä oppilaat että vanhemmat ovat uudelleen toivoneet sen kuulevansa. Tänä vuonna  tosin ollaan liikkeellä erilaisella sovituksella: Soolo-osiin etsimme heleä-äänisiä laulajia, lopun hoitaa koko muu koulu. Laulu on tietysti "Taivas sylissäin." Osa oppilaistamme liikuttuu joka kerta kyyneliin sitä laulaessaan!

















Koska joulukuussa on myös itsenäisyyspäivä, haluamme laulaa  myös suomalaisuudesta kauniiden sanojen kera. Juhalassamme raikaa tänä vuonna "Minä katson tätä maata."Jukka Kuoppamäen lauluissa on  jotain perisuomalaista; kauneutta ja melankoliaa sopivassa suhteessa.

Alkuopetusikäiset laulanevat runojensa välissä laulun "Siellä missä mummi asuu..."Veikkaan kyyneleitä muutaman vanhemman silmäkulmiin...

Hieman tutumpaa laulua edustaa "Lumivalkeaa", se on erityisesti kollegani toive:) Petri Laaksosen lauluista näyttää tulleen kestosuosikkeja.

Kauneimmista joululauluista tiensä juhlaamme löytää "Pienen lampaan jouluyö."

Vähän modernimman tyylistä laulua kuullaan laulussa, jonka nimi on yksinkertaisesti "Joululaulu." Nettiversio on säestyksetön, meillä on säestys, joka tuottaa välillä harmaita hiuksia säestäjälle erikoisine sointuineen ja vaikeine sävelkulkuineen, mutta eiköhän se tästä vielä asetutu kuosiinsa!

Mukaan mahtuu tänä vuonna toinenkin alunperin ruotsinkielinen laulu. Suomennettuna se on "Tähti kirkkaana loistaa." Löysin sen netistä vain alkuperäiskielisenä, mutta silti kuuntelemisen arvoisena.

Paljon muutakin juhlaan on luvassa; näytelmää, kuvaelmaa ja mitä lie perinteistä. Tänään sain myös ilmaan heitettynä pallona ehdotuksen, josko löytyisi vielä pureva potpurri yhdellä isommista luokista. Uskokaa tai älkää, mutta kotioven avattuani tulvahti mieleen jouluiset latinorytmit ties mistä ja ideaa lähti heti pukkaamaan...  Aika näyttää, mitä tästä vielä tulee:) Joka tapauksessa veikkaan,että koko koulun yhteisissä lauluharkoissa kollegat pääsevät tänkin vuonna toteamaan "Meni aivan kylmät väreet!":)

Joulun ajan kultturia...

Olen pohtinut viime aikoina joulun kulttuuripuolta. Joulun sanoman ohessa eläydymme jouluun monin tavoin. Vaikka tuntuu, että omassa maassamme on jäyhää kansaa, niin joulun aikaan tämä  melankolinen väki puhkeaa toviksi kukkaan. Joulujuhlat, joululaulut, joulunäytelmät... Tavallinen pulliainen löytää itsensä
jopa herkistelemästä koskettavien runojen ääreltä!

Lapsena en tajunnutkaan, millaisessa kultturien kehdossa elelin! Itse asiassa perhetaustani oli hyvin vaatimattomista oloista lähtöisin, enkä ollut tottunut siihen, että mitään kovin ylevää kotona harrastettaisiin. Enemmänkin se oli pienen maalaistalon yhteisöllistä eloa ja arkipäiväistä vuorovaikutusta. Vanhojen tummujen tarinointia sai kuunnella illat pitkät suu ammollaan...   Kirjallisuutta kotona taisi alkuvuosina  olla tasan kolmen satukirjan verran. Samoja satuja luettiin  uudestaan ja uudestaan. Isäni harmitteli aina, ettei hänellä ollut ollut mahdollisuutta harrastaa musiikkia. Niinpä eräänä päivänä isä hommasi kotiin isot sähköurut ja kertoi ilmoittaneensa minut soittotunnille:/ Minä ujona pakenin keittiön ruokapöydän alle mököttämään ja ilmoitin, etten todellakaan aio mennä... Mutta isäpä ei antanut periksi ja niin sitä  lopulta mentiin! Pian huomasin rakastavani soittamista. Tästä opetuksena, että joskus joku tarvitsee ihan oikeasti pienen potkun alkuun...

Koulussa meillä oli iso luokka. Opettajat olivat aika tiukkoja, kuten silloin muinoin oltiin, mutta todellisia kansankynttilöitä kuitenkin. Heillä riitti aktiivisuutta kulkea luokan kanssa jos missä ylimääräisissä tilaisuuksissa vapaa-aikanakin. Tuskin kellään  nykyään rahkeet sellaiseen riitäsivät!

Lisäksi parhaan ystäväni isä oli kirkkoherra ja jos kirkosta puuttui ohjelmaa, minut hälyytettiin kaverini kanssa pikapikaa paikalle joko laulamaan, keräämään kolehtia,  sytyttämään kynttilöitä tai muuta sellaista. Mitä milloinkin. Ei ollut ikään aikaa jännittää tulevaa, kun tilaisuudet saattoivat rapsahtaa hyvin äkisti eteen. Tästä syystä en edelleenkään osaa esiintymistä kait jännittää...

Tämä kaikki pienenä johdantona siihen, miksi ilmeisesti rakastan kaikkea luovaa. Koulussa oli ennen hyvin perinteiset kuusijuhlat. Saman parhaan kaverini kanssa taisimme vuosi vuoden jälkeen varastaa pääroolit näytelmissä. Tämä johtui kait siitä, että olimme aina ne luokan ainoat vapaaehtoiset: ))) 

Eniten jäivät mieleen  ensimmäisten vuosien joulun ajan näytelmät. Ekan vuoden näytelmässä olin tyttö, joka veljensä kanssa haki kuusta metsästä. Roolinimeni taisi olla Leena. Muuta en siitä muista. Toisena vuonna kaverini oli Tonttu Törppö ja minä Tonttu Vikkelä.   Seikkailimme joulutarinassa suurelta tuntuvalla näyttämöllä. Tonttu Törpön auto sammui ja minä valitin roolissani autoa lykäten, miksi Tonttu Törpön oli pitänytkään sellainen auto hankkia: )))

Seuraavat kaksi vuotta olikin sitten melkoista hulinaa. Opettaja innostui Tiernapojista ja tietysti me oltiin heti taas valmiina. Kiersimme molempien joulujen alla useita joulujuhlia ja lisäksi opettaja kuljetti meitä kauppoihin ja pankkeihin hoilaamaan. Seurakunnassakin käytiin esiintymässä. Opettajalla oli siniharmaa 70-luvun alun Toyota ja sillä huristelimme roolivaatteet takakontissa paikkaan jos toiseenkin. Löysinpä vanhasta albumistani kuviakin yhdestä esiintymisreissusta!

Yleensä esitykset sujuivat oikein hienosti. Osasimme roolimme kuin vettä valaen. Itse asiassa osaan koko näytelmän vieläkin ulkoa sanasta sanaan (En tosin tiedä, mitä tällaisesta taidosta on hyötyä...). Pieniä kommelluksia matkan varsille toki mahtui. Muistan, kuinka juuri ennen esitystä paksusta foliosta muotoiltu tähti vyössäni irtosi ja harmitti vietävästi, kun kaikkien muiden esiintyjien puvuissa tähdet tietysti pysyivät kiinni. Opettaja käski ommella sen kiinni kotona, mutta taisi jäädä ompelematta...

Toisen joulun pääesiintyminen meni osallani jouluisesti pipariksi. Olimme lupautuneet myös yläasteen ja lukion joulujuhliin esiintymään ja se tuntui alakoululaisesta aika ylväältä. Ennen esitystä olin ihan kunnossa, mutta juuri ennen esitystä  ääneni käheytyi totaalisesti! Roolivaatteet ylläni kävin supattamaan opettajan korvaan, että en voi laulaa osaani, sillä ääni katosi juuri. Eihän se tietenkään uskonut, vaan lykki meitä innoissaan kohti lavaa. Vähän vahingoniloisena(kin) rääkäisin sitten oman osuuteni. Mahtoi yleisö ajatella, että todellisen jouluvariksen ovatkin osaan löytäneet!  Joka tapauksessa sekin esitys oli mieliinjäävä: )))

Tässä vielä   esiintyjät vuonna 1977. Kaksi tiernapoikaa ja kaksi -tyttöä.  Liikuttavaa, eikö totta! Jos joskus jollekulle tarjoutuu tilaisuus osallistua Tiernapoikaesitykseen, niin joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta ehdottomasti suosittelen!

Tontut mielessä...

Koulu alkoi tänään viikon syysloman jälkeen. Ei ihan intoa uhkuen, sillä olen täydellisen flunssainen. Saa nähdä, vetääkö peti puoleensa vai tokenenko tästä jaloilleni...Opettajanhuoneessa kajautin ilmoille "eilen oli kuulkaas tasan kaksi kuukautta jouluaattoon"-huudahduksen. Se taas sai aikaan levotonta liikehdintää opettajakunnan mieliin. Adventti - ja joulujuhlajuttuja tässä täytyy yhdessä alkaa pikimmiten suunnitella! Niitä vuoden kohokohtia (vaikkakin työläitä aikoja).

Omien kolmosluokkalaisten kanssa riittääkin treenattavaa, sillä meidän luokka on kutsuttu laulamaan adventtihartauteen. Ajattelimme kajauttaa ilmoille "Taivas sylissäin" ja " "Niityllä lunta". Eiköhän yleisöön uppoa - mun luokka on huippu laulajaporukka, jeee...

Tuttavani  puolestaan on huippu käsityöläinen! Tänään sain häneltä valokuvia noista parrakkaista tonttusista. Aion rustata tänne hänen tontuilleen ihka oman sivun, jahka kerkeän. Sitä odotellessa tässä esimakua: ) Suloisia, vai mitä!