Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa...

Tänään on sitten Lucian päivä. Meillä täällä rannikkoseudulla juhlaa vietetään ruotsinkielisten keskuudessa melko näkyvästi. Pienemmän pojan alakoulun perinteenä on, että koulun isoista tytöistä äänestetään yksi Luciaksi ja muutama muu  valkopukuinen pääsee mukaan kulkueeseen sekä jokusia tähtipojiksi tai tontuiksi. Oma poikani oli tähtipoika, eli heidän kielellään "stjärngosse":) Oli oikein vuorosanojakin opeteltavana:" När mörkret vilar tätast kring byggd och land och sjö, då kommer nodrens tärna läggendens ljusa mö."Esittivät kulkuettaan sitten omassa koulussa ja lopuksi matkasivat bussilla erääseen suomenkieliseen alakouluun myös esiintymään. Palkkioksi saivat tietysti koko koulu "Lussebullat": )

Meillä suomenkielisellä puolella juhlaa ei juurikaan vietetä, mutta ihana tuoksu tulvi kuitenkin aamulla keittolan ovista, sillä Luciapullat saimme mekin: )

Kuvassa oma pienoinen Luciakulkueeni, jonka löysin jokunen viikko sitten kirpparilta. Suloisia ovat, eikö: )

Tässä vielä Lucia-laulun sanat kotoisesti suomeksi, aika harvoin tätä kuulee missään nykyään laulettavan, vaikka oikein kaunis laulu onkin. Alimmaisissa kuvissa oppilaitteni tekemiä tähtösiä, jotka mielestäni sopivat kivasti tämän laulun yhteydessä näytettäviksi. Tehtiin ne vanhoista tapetinpalasista ja taittelun jälkeen leikattiin terävillä saksilla kuvioita. Pidän vuosi vuodelta enemmän aiheista, joihin ei tarvitse käyttää erikseen hankittuja kallita materiaaleja: )

Taivaalla tähtivyö

kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.



Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.

Kauneimmissa joululauluissa

Jo kolmas adventti! Aika juoksee kuin siivillä. Yleensä en käy pyhisin lainkaan kaupassa, mutta tänään tein poikkeuksen, kun kuskailin poikaa synttäreille. Oli sopivasti pari tuntia aikaa kierrellä. Enpä kummoisia lahjoja ostellut, mutta ihana kierrellä kuitenkin ihan rauhassa. Ihmisiä ei ollut lopultakaan aivan hirveästi liikenteessä, tiedä oliko pakkaset säikytelleet.

Tänä jouluna en muutoinkaan suuresti panosta joululahjoihin, tunnelma olkoon se tärkein. Ja  kun olen hamstraaja luonteeltani, niin muutoinkin tapaan ostaa vuoden mittaan paketteja yläkaappiin odottamaan, jos sattuu halpa tai muuten passeli tuote eteen. Esimerkiksi siskoni teini-ikäisille lapsille ostin jo syksyllä kesäkauden poistoalesta kalastusaiheiset paketit. Eri kaupoista ostelin molemmille monenlaista  aiheeseen sopivaa ja liitin yhteen. Olen nimittäin kierrellyt omien ja siskon lasten kanssa kalastuskilpailuissa  kesäisin viikottain. Näin talvella on kiva muistella  menneen kesän yhteisiä rientoja ja viedä samalla toiveita ja unelmia jo ensi kesääkin kohti: ) Toivottavasti innostuvat seteistään...

Illalla sain nuorimmaisen lahjottua karkkipussin  (!) voimalla seuralaiseksi kauneimpiin joululauluihin. On tullut tavaksi käydä lähes joka vuosi. Vähän vaihdellen kirkkoja, yleensä sinne, mikä sopii aikatauluun parhaiten. Tänä vuonna valitsimme Kaarlelan kirkon joululaulut.





Oli yllätys, että kirkko täyttyi jo hyvissä ajoin ennen oikeaa kellonlyömää täpösen täyteen. Jouduimme viemään autonkin kauas kuin kauemmas ja pistämään tossua toisen eteen, että saimme jonkinlaiset paikat. En muista, että kirkossa olisi minään vuonna ollut joululauluissakaan noin täyttä. Me ängimme itsemme takariviin penkin päähän ja tunnelma oli enemmän kuin tiivis. Lisäpenkkejäkin kannettiin, mutta kaikki eivät siltikään mahtuneet istumaan. Osa sinnitteli seisaallaan reilun tunnin tilaisuuden ajan, nuorempia pyydettiin lattialle istumaan. Muutama taisi kääntyä takaisin kotiinkin...

Kiva noita tuttuja joululauluja on laulella. Joka vuosi vaan harmittelen, ettei seurakunnassamme tohdita koskaan kokeilla niitä uusimpia lauluja, joita vihkoseen on aina jokunen painettu. Esittäisi edes joku soolona, jos ei muuten... Tuntuu hassulta, että mainostetaan "uutena joululauluna" jo 80-luvun alussa esille rynnineitä sävelmiä, kuten "Nyt taivaat avautuu." Niin ihana kuin niitä tuttuja onkin laulaa, niin itse ainakin toivoisin jonkinlaista rohkeutta tähän... Tiedän, että on aika lailla eroja eri seurakunnissa tässä asiassa...

Poikaa vähän harmitti, että valitsimme suomenkielisen tilaisuuden. Vaikka hän onkin täysin kaksikielinen, niin tässä asiassa huomaa koulun suuren vaikutuksen. Poika rakastaa hoilata ruotsinkielisiä joululauluja, vaikka on kuullut taatusti minun laulelevan ja soittelevan näitä kestosuosikkeja suomeksi  vauvaiästään asti...Silti pitää niitä vieraampina. Innostui kuitenkin jokusta laulua laulamaan ruotsiksi ja totesi jälkeenpäin, että tuntui oudolta, kun suomenkieliset lauloivat eri sanoja kuin hän: ) No, ehkä ensi joulun alla menemmekin sitten ruotsinkieliseen tilaisuuteen...



Joulukorttimaisemia

Luonto on sitten ihmeellinen! En jaksa olla hämmästelemättä alati vaihtuvia taivaan värisävyjä. Tuntuu, että ikinä se ei ole kahta kertaa näyttänyt aivan samanlaiselta. Usein tulee harmiteltua, ettei kokemaansa väri-iloittelua saa tallennettua täydellisenä mihinkään...


Yhtenä päivänä olin palailemassa iltapäivällä kotiin töistä. Olin jo lähes kotona ja  ajaessani taivastelin eteen avautuvaa kaunista taivasta. Aurinko paistoi, oli pakkasta ja puut valkeassa huurteessa. Muistin, että kamera on työlaukussani ja niinpä käänsin hetken mielijohteesta auton ratin kohti merelle vievää tietä.

Maisemat matkalla olivat aivan upeat, pari kertaa pysäytin auton tien sivuun ja räpsäytin muutaman kuvan. Ja sitten taas takaisin autoon ja etiäppäin.

                                    


Meren rannalla ei sitten näyttänytkään niin kauniilta, kun aurinko paistoi vähän väärästä suunnasta, joten jäi sieltä kuvat ottamatta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että joskus  matka voi olla jopa perillepääsyä parempi!

On kuitenkin aivan uskomaton tunne seurata, kuinka taivaaranta muutamassa minuutissa vaihtaa värisävyään aivan toiseksi, Nyt mentiin vaaleansini-valkoisen sävyn kaytta lilahtavaan, sitten  vaaleanpunaiseen ja sieltä sitten tummanpuhuvaan sävytettynä oranssilla..UPEETA! Ja tuntuu aivan ihmeelliseltä, kuinka hetki sitten valkeat huurrepuut muuttuvat hämärän hetkellä aivan toisennäköisiksi!

                                 

Kotipihaan päästyä oli oman pihan taivaanranta vielä sekin kaúnis. Pakkohan oli  pihastakin

yksi kuva räpsäästä perinteisestä latomaisemasta joulukuisena iltapäivänä. Ympärillä leijui täydellinen hiljaisuus...Voisiko kotipaikaltaan enempää toivoa? On se Suoami vaan kaunis paikka elellä!

Tällä kertaa nämä kuvat eivät oikeasti päätyneet joulukorteiksi, mutta joskus voisi tehdäkin joulukortiksi  jonkinlaisen kuvakollaasin...



Haluan himmelin!

Monivuotinen haaveeni on edelleen täyttymystään vailla! Haluan nimittäin himmelin! Aikoinaan ystäväni isä teki oikein urakalla himmeleitä ja silloin ihailin niitä...Jestas, että osasivat olla kauniita! Joskus yritin itsekin sellaista väsätä, mutta yritys raukeni jo alkuunsa. Totesin, että olen pikkutarkkuuta vaativaan työhön aivan liian suuripiirteinen.

Pitäisi kiertää myyjäisiä. Ehkä niistä löytyisi kaunis himmeli. Joissain myyjäisissä näin jonkunlaisen, muttei se mielestäni ollut tarpeeksi kaunis... Netistä löytyy kauniita himmelikuvia. Ihastelen niitä tässä aikani kuluksi.



Kuva Käsityövakan sivuilta                   

 
Kuva Kotilieden sivuilta

Ja jos sinäkin innostuit kauniista ja perinteisistä olkikoristeista,niin oheisesta Käspaikan linkistä löytyy selkeät ohjeet!

Piparipuuhia

Meidän perheen jouluperinteisiin kuuluu leipaista piparit yleensä itsenäisyyspäivänä. Niin teimme sitten tänäkin vuonna. Perheen kuopuksen kanssa ensin etsimme muotteja esille. Ihan kaikkia ei viitsitty tonkia laatikoista pöydälle, kun ei taikinaakaan ollut tällä kertaa ylettömästi. Meidän perheessä ei piparit hirveästi kulu, mutta silti ihan leipomisen vuoksi pikkasen joka joulu niitä väännetään. Onhan siinä oma tunnelmansa ja lapsille mieluisaa: )

Poika paineli innoisssaan muotteja taikinaan. Samalla opeteltiin, miten muotti kannattaa sijoittaa, että taikinasta saisi kerralla mahdollisimman paljon pipareita. Jonkinlaista hahmottamista mittaa kai tämäkin..

Kun eka pellillinen oli saatu onnekkaasti paistovalmiiksi, saapui isompikin poika taikinanjaolle. Meinasi koko touhu muuttua kilpailuksi taikinasta. Isompi tuumasi, että voiskos joskus tehdä piiparitaikinan ihan vaan raakana syötäväksi, kun se maistuu silloin kaikista parhaalta:/ No, näkökulma tämäkin! Ehkä oma ajatusmaailmani on liian rajoittunut vain. tällaiseen ilotteluun...

 Loppu hyvin, kaikki hyvin - ei yhtään palanutta piparia, vaikka läheltä taas kerran liippasikin. Kiva niitä oli paistella ja maistella... Jostain löytyi tilanteeseen sopiva runonpätkäkin:

Olen pieni pipari,
siirapilta maistun.
Ruskea on värini,
kun uunissa mä paistun.
Karamellinapit rinnustani koristaa.
Joulupöytään aattona minut
muiden kanssa laitetaan.

(-Tunt.-)

Puhti ei tällä kertaa riittänyt enää piparien koristeluun, sillä samaan aikaan alkoivat linnan juhlat. Ja sehän on ihan pakollinen hetki istahtaa töllötimen ääreen. Alla kuitenkin kuva kauniisti kuorrutetusta piparista, joka keikkui  Suomenlinnan joulukuusessa. Sellainen kiva ja  perinteikäs kuusenkoriste se siellä oli omenan kera: )



Sinivalkeaa juhlapäivää!

Itsenäisyyspäivä on kaunis!Sopii hyvin talviseksi juhlaksi. Vastasatanut lumi kimmeltää pihaan vietyjen kynttilälyhtyjen ympärillä. Lippu lepäilee salossa, on lähes tyyntä. Pimeässä illassa tuikkii kuistin kyntteliköt ja muut jouluvalot.

                                      

                                              

                              

                                            

Tänään olen tehnyt monenlaisia jouluvalmisteluja, niitä perinteisiä, jotka kuuluu asiaan yleensä joka itsenäisyyspäivä. Joulukorttien tekoa, pipareita, torttuja... Mutta niistä joku toinen päivä enempi! Metsässäkin kävin kävelyllä. Harmittelin, ettei tullut ajoissa kerättyä talteen sammalta ja jäkälää. Yleensä olen ennättänyt hyvin, kun ei ole ollut tähän aikaan lunta paljoakaan maassa, nyt ei onnistu...Jää jouluasetelmat tekemättä. Ensi talvena täytyy olla liikkeellä aikaisemmin!

Itsenäisyyspäivään liittyy paljon kaunista ja mahtipontistakin suomalaista musiikkia. Aikani kuluksi intouduin kuuntelemaan useampia kappaleita. Sitten tupsahti mieleen Suomi Finland - aiheinen videonpätkä, jonka tekaisin vuosi sitten. Vähän kiireellä väsätty ja kuvat vaihtuu liian nopsaan, mutta ei anneta sen haitata: ) Kuvat ovat omia otoksiani ympäri Suomea  ja ylväs musiikki tietysti Sibeliuksen Finlandiaa!