Piparin tuoksua:)))

Poikaseni intoutuivat leipomaan. Annoin vapaat kädet...
Kaulinta ja muotteja etsiessä hyräiltiin joulutunnelman valtaamina  laulua
"Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua -siinäkö joulu on..!

Lähdin ulkosalle pienelle kävelylle ja vannotin, että piparit ei sitten saa unohtua uuniin...
"Eipä tietenkään!" Ne kuuluisat viimeiset sanat:/

, "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Kun palasin takaisin, isompi juoksi naurussa suin  ovelle vastaan.
"Arvaa miten kävi ensimmäiselle pellille...!"

Liesituulettimen ulvonta kuului ovensuuhun saakka...

 "Piparin tuoksua, kiirettä, juoksua..."

Oli ihan pakko ottaa kuvat muistoksi:






Nämä piparit päätyivät ajokoiramme suupaloiksi -kystä kyllä sillekin näin joulun alla:)))

Piparkakkutalohommissa

Pakko tunnustaa - viime joulun jälkiä siivotessa takahyllyltä löytyi kaupasta ostettu piparkakkutalopaketti! Jotenkin vain pääsi unohtumaan kaiken hulinan keskellä:/

No, en hennonut roskiinkaan pistää vaan vuosi tässä on siirrelty piparipakettia paikasta toiseen. Jo hyvissä ajoin syksyä siirsin paketin näkyvälle paikalle keittiöön, ettei toista kertaa pääsisi unohtumaan...

Nuorimmainen halusi kovasti talonrakennuspuuhiin. Ok, rakentakoon mieleisensä - tuskinpa tuo enää syöntiin menee, mutta tärkeä lapselle ja kiva koristeena!

Talopaketti oli täydellisen kattava - sisälsi jopa koristeet!

Poika puuhasteli keittiön pöydän ääressä isänsä kanssa. Totesivat valmiit elementit melkoisen vinoiksi, mutta näillä mentiin! Kiinnitysaineena käyttivät tomusokeri-munanvalkuaisseosta ja coktailtikkuja...

Kun seuraavan kerran menin katsastamaan taloprojektia, oli naurussa pitelemistä:isäntä oli TEIPANNUT kaikki osat ympäriinsä vielä varuiksi! Kovin tuntui miesten logiikalta. Mutta mitäpä siitä - eihän sitä suuhunpantavaksi aiottukaan:) Isäntä visioi, että seuraavana päivänä teipit saa irrottaa...

Poika jatkoi kyhäilyä alkuperäisessä talonrakennusaikataulussa pysyen. Rustaili oman mielensä mukaan koristeet kiinni ja oli kovasti tyytyväinen käsiensä työhön. Niin ja ne teipitkin saatiin irrotettua:)))

Kauneimmat joululaulut 40. kerran!

Tänä vuonna lauletaan Suomen Lähetysseuran Kauneimpia Joululauluja  jo 40 kerran!
Oman seurakuntani pääkirkoissa Kauneimpia Joululauluja laulettiin jo viikko takaperin.Tuo ilta ei sopinut aikatauluihini, joten ennätin jo harmitella, että taisi perinteiset laulelut jäädä tältä vuodelta väliin.

Vaan aamun lehteä silmäillessäni huomasin, että nykyään Kokkolaan kuuluvan Kälviän kirkossa joululauluilla on hetkensä tänään. Siispä sinne! Muistelin mieheni kanssa että kuta kuinkin parikymmentä vuotta takaperin olemme kerran käyneet Kauneimmat Joululaulut laulamassa siellä edellisen kerran.

Olin paikalla hyvissä ajoin. Parkkitilat olivat kuitenkin jo täynnä. Ajattelin, että löydänköhän vieraana autolleni sijaa lainkaan. Löysin onneksi. Kirkossa oli sisään astuessani vielä kolme taaimmaista penkkiä sivusisäänkäynnin luona  vapaana. Nekin täyttyivät äkkiä. Lehterit pursuilivat myös väkeä ja suntio kehotti tiivistämään. Kaikki mahtuivat lopulta istumaan sentään.

Maalaispaikkakunnan laulutilaisuus oli kodikkaampi, mitä isoissa seurakunnissa. Ilokseni huomasin, että tilaisuuden juonsi tuttu pappi ja isäni hyvä tuttava lapsuuteni  kotikulmilta. Hänet esiteltiin seurakunnan uutena sijaisuutta tekevänä pappina.  Harmitti, etten tullut pyytäneeksi vanhempiani mukaan... Papin puhetta oli leppoisaa kuunnella, hän ei käyttänyt edes kirjakieltä ja kertoi omista lapsuusmuistoistaan. Erittäin onnistunut juonto!

Joululauluvihkosesta laulettiin tietysti perinteisiä lauluja, mutta myös kiitettävästi uudempia lauluja. Yhteislaulujen lomassa tilaisuudessa esiintyi kolme erilaista kuorokokoonpanoa sekä miessoolona laulettu "Oi jouluyö." Kanttorin soitto oli vauhdikasta, jopa leikittelevää nopeammissa kappaleissa.

Muutaman penkkirivin päässä edessäni istui pieni, arviolta ekaluokkalainen poika,  joka innostui laulamaan kovaan ääneen aina kun vain osasi. Yllättävän monta laulua osasikin:)

 Täältä löytyy tämänvuotisen vihkosen laululista. Lauloimme ne lähes kaikki puolentoista tunnin mittaisessa tilaisuudessa. Ja samaiselta sivulta  voi muuten äänestääkin toivejoululauluja ensi vuoden Kauneimpiin Joululauluihin. Käyhän äänestämässä, minäkin tein sen juuri:)

Heli Laaksosen joulusanoja...

Aika moni tuntee jonkinlaista tuskaa, kun jouluostokset on tekemättä ja ideat hukassa.
Ihmisvilinässä suorastaan hikeä pukkaa etsiskellä sitä parasta lahjaa kuuma toppatakki päällä...

Entä jos ahdistukseen löytyykin syy itsestä -valoisa ajattelu ja hullu luovuus voi muuttaa kaiken aivan erinäköiseksi!  Itselleni asia kirkastui ratkiriemukkaasti, lukiessani Heli Laaksosen kirjoitusta, jonka liitän tähän alle.
 Eiköhän oteta uusi tyyli tulevan  joulun lahjojen hankintareissuille! Asennetta:)

Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita,
eiks jouluostoksillaki vois hekumoir?
Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte!
Mikä hauskanen krapsaus kuulu,
 ko nostat pinost ostoskori.
Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai,
niil voi anta nimet.
Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal
ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis:
lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys..
O mahrolline, et joulustressantunull lähimmäisil
ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos
ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi,
mut heil voi sanno:
 voitin!
- H. Laaksonen, Pursu-



Muistetaanhan tämä runo, kun tungos kaupassa ahdistaa! Riemukkaita lahjojenhankintareissuja:)))

Lucia tuo valon

Eilen, 13.12., vietettiin Lucian päivää. Seurasin Ylen suoraa lähetystä netistä. Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, on tämän vuotinen valtakunnallinen Lucia tuttu tyttö kotikulmilta. Lucia-neidoksi valittu Julia Hanhikoski kruunattiin Helsingin tuomiokirkossa. Kruunauksen suoritti puolustusministeri Carl Hägglund. Kirkossa esitettyjen laulujen jälkeen Lucia laskeutui kulkueineen tuomiokirkon portaita Senaatintorille, jossa väkeä näytti olevan paljon. Lucia-kulkue jatkoi tästä matkaansa kaupunkikiertueelle...


(Kuva lainattu Ylen sivuilta!)


Lucia-perinne juontaa juurensa Sisiliaan. Pyhä Lucia Pyhä Lucia, latinaksi Santa Lucia, eli noin vuosina 283-304. Hän on katolisen kirkon pyhimys,  joka koki marttyyrikuoleman.


Lucia-perinne alkoi jo 1700-luvulla Ruotsissa. 1900-luvulla se kulkeutui myös Ahvenanmaalle ja sieltä muille Suomen ruotsinkielisille alueille. Suomessa Lucia-perinnettä on vaalittu kaksikielisillä alueillamme vuodesta 1949 saakka.

Myös lasteni ruotsinkielisessä koulussa Lucia-juhlaa vietetään vuosi vuoden jälkeen. Kun eilen  sanoin pojalle, että "Tänään on sitten Lucia-päivä", hän huudahti "Jee,  saadaan sitten koulussa Lusse-bullia!" Niin, miehenkin juuri muisteli, että Lucia-päivän aamuna koulussa tarjottiin aina oppilaille mehua ja Lucia-pullia. Oma kouluni on suomenkielinen ja siellä ruoan jälkeen tarjottiin pullat -aika harva suomenkielisistä oppilaista osasi niitä sen kummemmin yhdistää Lucian päivään kuuluviksi...

Lucia-keräys muuten jatkuu aina tammikuun 2013 loppuun saakka. Sen tuotto ohjataan yksinäisten vanhusten tueksi.

Tässä alla linkki Yle areenan sivuilta löytyvään Lucia-juhlaan. Tallenne on katsottavissa vielä 27 päivän ajan!

 http://areena.yle.fi/tv/1735345

Opastontun kierroksella vanhassa kaupungissa

Viikonlopun iltana osallistuin Vanhankaupungin "Opastontun kierrokselle.". Kokkolan vanha kaupunginosa  on nimeltään Neristan ja siellä on yksi maamme yhtenäisimmistä ja laajimmista puutaloalueista, jonka ruutuasemakaava on peräisin 1600-luvulta!

Olen käynyt kesäaikana useammalla opastetulla kierroksella kyseisellä alueella (joo, olen jäänyt koukkuun, rakastan historiaa...), mutta talvi, jouluun valmistautuminen  ja valaistus tuovat oman tunnelmansa, jonka halusin ehdottomasti  päästä myös  kokemaan.

Kierros lähti liikkeelle kaupungin kirkon edustalta, jossa on näin joulun alla jouluseimi, joka valmistuu vähän kerrallaan kohti joulua. Nyt seimessä oli vasta kolme lammasta.



Kaupunkimme kirkko on uudehko ja moderni. Itse asiassa se on jo kolmas kirkko samalla paikalla. Ensimmäinen, puinen ristikirkko, rakennettiin jo 1654-1655  ja purettiin  1876. Toinen ristikirkko rakennettiin paikalle 1877, mutta se paloi onnettomasti loppiaisyönä 1958. Tämä uusin kirkko on nimeltään "Syvyydestä" Psalmin 130 mukaan.

Lähdimme oppaiden ja osallistujien kanssa pienessä pakkassäässä kulkemaan kohti Neristania Läntistä  Kirkkokatua pitkin  kolmen euron hintaiselle kierrokselle..

Matkan varrella pysähtelimme aina kun tuli mielenkiintoista eteen.Vanhojen talojen ikkunat ovat kaunista katseltavaa. Tunne, kuin olisi äkisti palannut toiseen aikakauteen...




Näin joulun alla Neristanissa on myös useampia pieniä kojuja ja puoteja, joihin on ihanaa pistäytyä. Alla oleva potkukelkka johdatti pieneen, tunnelmalliseen joulukirppikseen, joka on auki vielä seuraavasti ennen joulua:

pe 14.12. klo 16-20, la 15.12. klo 10-15, su 16.12. klo 11-14 ...

Kävimme käännähtämässä kirppiksen sisällä (Läntinen kirkkokatu 18) koko seurueemme kanssa... -myynnissä oli sekä uutta että vanhaa, kaunista tavaraa...Kannattaa poiketa!

Matka jatkui pitkin vanhoja katuja. Neristanin katuvalaistus uudistettiin muutama vuosi sitten  muistuttamaan tyyliltään  vanhanaikaisia lyhtypylväitä. Ja vinkki:Jos joulunpyhinä menee kulkemaan alueelle, siellä ei ole lainkaan katuja valaistu!


 


Jo toista vuotta voi Neristanista löytää myös joulukalenterin! Alueen taloista on valittu 24 ikkunaa, joihin talon asukkaat tekevät jouluisen ikkunan kukin vuorollaan. Tänä vuonna kalenteriluukuista oli jopa ylitarjontaa, joten ikkunatilaa tarjottiin ensin niille taloille, joille ei siihen viime vuonna ollut mahdollisuutta.

Kalenterinluukkuihin voi käydä tutustumassa päivittäin tai vaikka tehdä kierroksen kaikkiin kerralla luukkujen auettua. Antiikkiliikkeen  luona  (Itäinen kirkkokatu 38) olevasta ilmoitustaulusta selviää karttakuvasta tarkemmat kohdetiedot!



Katujen varsilta saattaa löytää tunnelmaa vaikka mistä -erään kadun reunalla oli jäälyhtyjä...

 

 

 

Antiiikkiliikkeen kulmilta bongasin koristellun joulukuusen kadun kulmauksesta - ihana!

 


Samaisen liikkeen edustalta opas puhdisti katukiveystä lumesta ja kysyi, tietääkö joku, mikä ihme koukku kadunreunaan on naputeltu kiinni...Juu, aikoinaan tähän on pistetty hevonen kiinni... Saisikohan nykyään sakot, jos hepan tuohon kadunvierustaan kiinnittäisi kauppareissun ajaksi:/

 

Isokatu, jota pitkin kuljimme, on Kokkolan pääkatuja. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista. Pieni vinttipuoti ei ollut avoinna retkemme aikana, mutta sielläkin pitäisi ehdottomasti käväistä! Tarjolla  on grafiikkaa, koruja, villasukkia, kransseja, kädentaitoja ja joulutunnelmaa...

 

Samalta kadulta, osoitteesta Isokatu 29, löytyy kaunis LifeStyle-myymälä, Zinna. Isokadulta löytyy myös,mm. historiaa, paljon, lähes rajattomasti...

 

 

Paljon mahtui matkan varrelle, jota en tässä sen kummemmin kertonut. Osin samoja juttuja voi lukea toisesta blogistani useammasta päivityksestä...

 

Viimeiseksi säästin kierrokseltamme kuvan sinisestä talosta. Tämä oli oikeastaan sattumusten summa...Ei mitenkään etukäteen suunniteltu juttu (mikä siis aivan parasta!). Kierroksellamme tuli vastaan herttainen, iäkäs pariskunta. Opas tunnisti heidät ja kiitti aikaisemmin mieheltä saamistaan historiatiedoista.

 

Ja kuinka ollakaan - pariskunta kutsui meidät tuosta noin vaan kierroksen päätteeksi kotiinsa glögille. Siis koko ventovieraan porukan! Meitä oli pitkälti toistakymmentä innokasta, jotka astelimme sisäpihan kautta vanhan talon portaat hartaudella ja saavuimme  olohuoneeseeen.

 

Stenmanin perheen talo oli lämmöllä ja huolella tehty kuuden huoneen kokonaisuus. Kalusto koostui pariskunnan perimistä, upeaakin upeamista esineistä. Onhan talon isäntä entinen museonhoitaja...Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka ikuisuuden.

 

Meille tarjottiin lämmintä glögiä ja kaurakeksejä. En tiedä, onko glögi koskaan maistunut yhtä hyvältä. Varmaan tunnelmalla oli osansa. Olimme kaikki aivan otettuja lämpimästä vastaanotosta.

Opas puki tämän sanoiksi "Saimme ihanan joululahjan!"