Nostalgiaa joulupöydässä...

Kävin fiilistelemässä joulua ns., Draken talossa Kokkolassa. Talo on vanha käsityöläisperheen koti, joka on testamentattu kaupungille museokäyttöön. Ehtona on, että koti täytyy säilyttää asutun näköisenä sellaisessa muodossa, kun se oli viimeisten asukkien sieltä lähtiessä. talo sijaitsee Neristanin puutalokaupunginosassa keskustassa.



 Näin joulun alla Draken talo puetaan  jouluasuun. Tarkemman kuvauksen Draken joulusta voit lukea täältä.  Joulusivun blogissa pääset kurkkaamaan nostalgisiin joulutarjoiluihin.

                            

 

Eikö olekin ihanan nostalgista!

Kaunein yö

Jo taas löytyi niin ihana ja juhlava joululaulu oppilaiden laulettavaksi joulukirkkoon! Ihan parhaita hetkiä, kun tekee löydön. Kuulee, ja kuuntelee ensimmäistä kertaa. Ja sitten haluaa kuuunnella uudelleen, uudelleen...

Kaunein yö

 On kaunein yö on juhlayö

 ja suuri rauha koskettaa nyt maailmaa 

niin hiljainen yö toiveiden

 kuin soisi avaruus näin luojan kunniaa 

Kun rauhan sydän saa

 en pyydä parempaa soi laulut lapsuuden 

taas tunnen juhlan sen 

On kaunein yö on juhlayö 

kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan

 On kaunein yö on juhlayö

 se vieläkin voi arjen taakse kuljettaa

 niin hiljainen yö toiveiden

 tuo kaukaa tänne sydänmaiden tunnelmaa

 Ja tumma kirkkomaa niin kirkkaan hohteen saa

 kun liekit tuhannet tuo meille terveiset

 On kaunein yö on juhlayö

 kun poika Marian on tullut maailmaan 

kun poika Marian on tullut maailmaan.

Säv. Jussi Rsinkangas

San. Pekka Samuel Laaksonen

Ja nuotitkin löytyy kätevästi netistä...
Laululla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Se voitti vuonna 2004 Nurmeksen valtakunnallisen joululaulukilpailun. 

Pyhäinpäivä

Marraskuun ensimmäinen.
Lumeton. Pimeä. Hiljainen.

Mutta illalla syttyivät kaikki tähdet
hyvin liki maata
kuin olisivat halunneet nähdä
suuren pimeän läpi
     -uteliaisuudesta tai valaistaakseen
       samantekevää-
Mutta valaisivat.
Ja kun löysivät kuvansa joesta
ne aivan hullaantuivat tuikkimaan
vilkuttamaan hymyilemään.
Niin suuria
niin alhaalla
että niitä olisi voinut poimia
kuin joulukuusen koristeita.

Ja laulu
         huilu
         mistä se yhtäkkiä
mikä lintu voisi laulaa
helistä iloa
marraskuun tähtien alla.
-M. Leinonen.

Joulukukkasuosikki

Mikä on sinun joulukukkasuosikkisi?

Viime jouluna minun kukkapöydälläni oli tukku punaisia tulppaaneja. Haaveilin hakevani niiden seuraksi havupuun oksia, mutta kiireessä se unohtui. No, kauniita ovat sellaisenaankin.

Lempikukkani on ehdottomasti amaryllis. Viime jouluna minulla oli ensimmäistä kertaa valkoinen sellainen. Se näytti aika juhlavalta. Toissa jouluna ostin irtokukkina pitkiä, lähes metrin pituisia punaisia amarylliksiä. Upeampia en ole ikinä nähnyt.

Joulupöydässäni oli viime vuonna myös pieni sypressi, johon oli laitettu valkoista sumutetta ja koristeeksi lahjapaketti sekä kulkunen. Sain sen oppilaalta lahjaksi. En tiedä, miten se kestää, mutta sama sypressi on edelleen minulla tallessa kirjahyllyn  päälle nostettuna. Ihan saman näköinen kuin viime joulun aikaankin, vaikken ole sitä kastellut...

Ainut joulukukka, johon en ole mieltynyt, on hyasintti. Muuten tykkäisin, mutta hajusteherkkänä nenäni menee hyasintin tuoksusta täysin tukkoon. Joskus olen hyasintteja saanut oppilailta, olen niitä kiikutanut sitten mummolle. Joskus olen ajatellut, että hyasintin voisi myös jäädyttää pihakoristeeksi. Ehkä seuraavan kerran testaan, kun tulee mahdollisuus!

Joulupukki on jo reessä...

Törmäsin tähän pukkivanhukseen kirpputorilla. Ei ollut mikään halpa pukki; olikohan hinta peräti 140 euroa. Joten ostamatta jäi. Kuva oli sentään pakko napata. Suloinen pukki ja huolella tehty. En tiedä, löysikö se tietään uuteen kotiin.

Joka tapauksessa selvä merkki joulun odotuksen luvallisesta  alkamisesta, eikö!

Hyvää Tapaninpäivää!

Tällä kertaa joulunajan kuvani tulee Kokkolan kaupunginkirkosta. Olin siellä nuorimmaiseni kanssa aattopäivänä Jul-Crosspoint-tapahtumassa. Poika kun on rippikoulussa ja joulunaikana tuli käydä jossain kirkon tapahtumassa. Valitsimme tämän. Se oli hyvä valinta. Kirkko oli lähestulkoon täynnä. Suurin osa oli pikkulapsiperheitä.

Tapahtumassa esitettiin lauluja sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi. Rautalankabändi ja esilaulajat saivat musiikin kuulostamaan kauniilta. Lisäksi melko vieraiden laulujen sanat heijastettiin tykillä hyvin esiin. Varsinainen puheosuus oli ruotsiksi, mutta silloinkin raamatunkohdat oli tulkattu suomeksi näytölle. Pidin selkeydestä.

Kokkolan kaupunkikirkko ei ole kotikirkkoni, se on uudehko ja ei-perinteisen kirkon näköinen. Silti pidin sen joulusomistuksesta.

 Minulla on vielä viikko lomaa ennen kuin koulu alkaa. Ajatus on, että kiireisen joulunalusajan jälkeen en aio tehdä mitään pakollista. Lueskelen hyviä kirjoja, ulkoilen, teen asioita joita huvittaa:) Eikö kuulostakin kivalta?

Hyvää joulunaikaa sinulle, lukijani!♥